Näytetään tekstit, joissa on tunniste nuutti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nuutti. Näytä kaikki tekstit

torstai 22. lokakuuta 2020

Nuutti 18.11.2009-22.9.2020

Kuukausi sitten jouduttiin hyvästelemään Nuutti nopeasti edenneen sydänsairauden vuoksi. Nuutti oli pirteä loppuun asti, vasta ihan viime metreillä vointi huononi.





perjantai 3. heinäkuuta 2020

Vähän kuulumisia

Edellisen postauksen ja Kertun valioitumisen jälkeen on koirarintamalla ollut hiljaista. Helmikuussa Hannu sairastui kennelyskään, ja itse sairastuin samoihin aikoihin. Kun kennelyskäkaranteeni oli ohi, niin aussiet lähti pitämään shelteille seuraa ja itse lähdin sairaalaan. Oma parantuminen on ollut hidasta, ja olenkin saanut tottua koirattomaan elämään tämän kevään aikana. Koirat ovat siis koko kevään ja alkukesän asuneet mun vanhemmilla, mutta huomenna olisi tarkoitus ottaa Hannu vihdoinkin takaisin kotiin. Kerttu jatkaa maalaiselämää vielä pari viikkoa ennen kun tulee kaupunkiin.


Koirilla on mennyt hoidossa yllättävän hyvin. Hannu on ollut kiltti (mutta äänekäs, ja vähän harrastellut parkouria), ja Kerttu nyt ei juuri muuta kun kiltti osaa ollakaan. Hannun ja Wäinön välit on huonot, ja mulla olikin tosi huono omatunto siitä, että Wäinö ja Nuutti joutuu olemaan portin takana omassa kodissaan. Kuitenkin sheltit on olleet ihan hyvillä fiiliksillä, eikä stressissä ollenkaan. Shelteillä on tapana vähän stressaantua aina kun käydään kylässä, mutta ilmeisesti nyt pitkän visiitin aikana ne ovat tottuneet siihen että aussiet nyt vaan on siellä. Toki Wäinö käy heti Hannun päälle jos saa mahdollisuuden, joten samassa tilassa ei voida olla.


Hannu ja Kerttu on oppineet hyvin oman tontin rajat. Naapurin hirvikoira ajetaan omalle puolelleen, mutta naapurin puolelle ei mennä. Jos tiellä menee koira ohi, niin Hannu saattaa lähteä pihatielle räksyttämään muttei mene tielle asti. Lenkillä käyttäytyvät kiltisti niin kauan, kun vieraat menevät ohi eivätkä jää puhuttelemaan, koska Hannun mielestä puhuttelu on arveluttavaa käytöstä. Muuten siellä on onneksi mennyt hyvin.

Nyt tosiaan olisi tarkoitus ottaa Hannu hetkeksi kotiin, ja katsoa mitä se sanoo taas kaupungista. Se on kuitenkin asunut lähes 4 kuukautta maalla, ja on varmaan täysin metsittynyt. Kerttu ei vielä tule kotiin, jotta saan vähän totuttaa Hannua taas kaupunkiolosuhteisiin. Jännittää kyllä vähän että sopeutuuko se takaisin tänne. Äiti on niin tykästynyt Hannuun ettei raaskisi antaa sitä takaisin, joten jos Hannu ei meinaa enää kaupunkiin suostua muuttamaan, niin on kuitenkin varakoti tarjolla. Toki tässä yhden koiran ottamisessa on takana myös se, että näen että olenko vielä siinä kunnossa että pystyn koiria pitämään. Kertun kanssa elo olisi helpompaa, kun Kerttu on niin kiltti ja sitä on helppo pitää irti jos en pysty lenkkeilemään. Hannua ei voi irti päästää, joten sen kanssa on vähän vaikeampaa. Hallille kuitenkin päästään, joten voidaan edes vähän treenata vaikkei liikkuminen sujuisikaan.

Kertun menin ilmottamaan ruotsin rally-tokon kurssille, joten Ketekin pitää ottaa parin viikon sisällä kotiin. Kisakalenteriakin on vähän rally-tokon puolelta katseltu, ja pisteiden pitäisi riittää myös SM-kisoihin, joten toivottavasti syksyn aikana päästään normaalisti touhuamaan.

Sheltit on molemmat vielä menossa mukana. Wäinölle tuli ikää 14 vuotta ja 6 kuukautta, joten ei sitä enää nuoreksi pojaksi viitsi sanoa. Wäinöllä todettiin shelteille tyypillinen mukocele, joten sitä nyt lääkitään ja toivotaan parasta, koska tämän ikäistä ei lähdetä enää leikkaamaan. Verikokeissa oli maksa- ja munuaisarvoissa vähän sanomista, joten hammaslääkärin jouduin siltä perumaan kun nyt ei uskalla nukuttaa sitä. Muuten Wäinö on vielä pirteä vanhus, se lenkkeilee useamman kilometrin lenkit (liikkuu siis paremmin mitä omistajansa) ja leikkii leluilla ja touhuaa mielellään temppuja ja tokojuttuja. Nuutti on myös hyvässä kunnossa, ja nuortuu noin kymmenen vuotta kun pääsee vähän touhuamaan. Molemmat jaksoivat hellejakson hyvin, ja ovat ikäisekseen hyväkuntoisia. Jännityksellä odotellaan Wäinön sapen kontrolliultraa, toivottavasti lääkitys pitää taudin kurissa.


tiistai 20. elokuuta 2019

Kisa-, treeni- ja terveyskuulumisia

Kesä on mennyt nopeasti. Paljon ollaan koirien kanssa touhuttu, mutta lähinnä treenirintamalla. Kerttu kävi kuitenkin kesäkuussa korkkaamassa rally-tokon MES-luokan 84 pisteellä. Kerttu teki hyvin, kaikki pistevähennykset lähti ihan mun omista toilailuista. Jostain syystä hidastin liikkeestä istumisen, josta lähti -3, ja yhden kyltin uusin turhaan ja uusin väärin, joten siitä -13. Seuraavana kisataan piirimestiksissä, joten nyt pitäisi mun ottaa sääntökirja käteen ja opetella laji, etten ihan noin pahasti kämmäile seuraavissa kisoissa. Olin ehkä vähän liian treenimoodissa, enkä ihan keskittynyt radalla.

Toiset viralliset "kisat" tälle kesälle oli Kertun näyttelyt. Kerttu kävi Kemin näyttelyissä pyörähtämässä. Käytiin parit nätöharkat ja yritin opetella seisottamaan Kerttua niin, ettei takakorkeus pistä kovin vahvasti silmään. Myös turkin kanssa tehtiin viikon verran töitä, että saatiin kaikki kiharat takapuolen päältä siliämään. Mutta hyvä siitä tuli, ja Ketekin sai sen harrastus-H:n plakkariin. :) Itse esitin koiraa kehässä ensimmäistä kertaa, mutta ei se niin paha nakki ollutkaan mitä pelkäsin. Tuomarina oli Jari Partanen. Kerttu käyttäytyi niin kiltisti kun vaan koira pystyy, ja kun odoteltiin kentän laidalla niin Kerttu köllötteli koivet taivasta kohti. Kyllä vaan hyväpäisen koiran kanssa kaikki on helppoa. :)

Arvostelu oli tällainen: "Hyvä kokonaisuus. Varsin hyvät pään mittasuhteet. Hyvä ilme, ruusukorvat, hyvä kuono-osa, riittävän vahva kaula, hyvä eturinta, riittävä raajavahvuus, löysät välikämmenet, hyvä rungon tilavuus, tiivis lanne, liian jyrkkä lantio. Väri vaikea arvioida. Viitteitä merle-väriin päässä ja muutamia pisteitä rungossa. Kokomusta runko, valkoiset tassut. Hyvä askelpituus."

Mietin että olisi varmaan pitänyt sittenkin esittää Kerttu "sinisempi" puoli tuomariin päin, sillä taitaa toisella puolella olla yksi sininen läntti enemmän, mutta eipä tuolla käytännön merkitystä olisi ollut. H:ta lähdettiin hakemaan ja se myös saatiin. Tuomari oli mukava ja käsitteli koiraa nätisti. Kertun ei siis enää näyttelyihin tarvii mennä. :)

Nyt Kertulla on loppukuusta tokokisat, syyskuussa rallyn piirimestikset ja lokakuussa taas tokoillaan.

Hannun meinasin ilmoittaa myös rally-tokokisoihin, mutta päätin odottaa sittenkin hallikautta. Olisihan Hannu tietenkin hihnassa, mutta ehkä parempi että ensimmäisissä kisoissa saan keskittyä pelkästään Hannuun eikä tarvii olla silmät selässä että mihinkähän Hannu voisi reagoida.

Hannun kanssa käytiin yksi kurssi rally-tokoa, ja Hannu oli hirveän pätevä. Kohtalaisen hiljaakin se pysyy, kun sitä saa kehua. Hannulle seuraaminen on melkein lempihommaa ja rallyn alemmat luokat on käytännössä pelkkää seuraamista, joten Hannun mielestä rally on kivaa.

Tokossakin Hannu on kehittynyt. Nyt alkaa olla voittajaluokan yksilöliikkeet kasassa, ja EVL:stäkin se osaa paljon.

Tulevalle talvikaudelle otin molemmille koirille vain tokopaikat. Piti ajatella vähän rahaakin, ja rallya kuitenkin pystyy itsekseenkin treenaamaan. Agilityyn minusta ei enää ole, ja Kerttuakaan en enää niin uskalla hyppyyttää.

Terveysongelmaa on ollut niin Kertulla kuin Wäinölläkin. Kerttu heräsi kesän aikana pari kertaa jalattomana. Kertullahan on ollut kulumaa kyynärissä jo pian kaksi vuotta, joten sen kuluman muuttuminen rikoksi oli kauhukuvana. Lähdettiin siis lääkäriin ja lääkäri oli sitä mieltä, että ongelma on selässä. Mentiin sen jälkeen fyssarille ja fyssari oli taas sitä mieltä, ettei selän jäykkyys tuota aiheuta, ja löysikin vian hauisjänteestä. Nyt on taas Kerttu liikkunut hyvin, joten toivottavasti tämä ongelma on takana.

Wäinöllä lisääntyi yskiminen lyhyen hellejakson jälkeen, joten vanha herra pääsi lääkäriin. Keuhkoista löytyi nestettä, joten aloitettiin nesteenpoistolääke ja verenpainelääke. Ennestäänhän Wäinöllä on mennyt jo yksi sydänlääke vajaatoiminnan takia. Wäinö pärjäsi sillä lääkkeellä kolme vuotta, ja nyt toivotaan että vielä olisi vuosia jäljellä näillä lääkkeillä. Wäinö täyttää loppuvuonna 14, mutta on pirteä koira ja ikäisekseen hyvässä kunnossa, joten toivottavasti elo jatkuu samanlaisena.

Suruakin on ollut, kun lauman vanhin, siskon 14½-vuotias shelttivanhus Papi jouduttiin lopettamaan kuun alussa. Papilla alkoi liikkuminen mennä huonoksi, ja muutakin vaivaa oli jo ikä ehtinyt tuomaan.

Papi, ikää 14 v 6 kk
Papi oli hauska persoona. Toisaalta hyvin kovapäinen, ja teki mitä halusi, toisaalta taas kiltein koira ikinä. Mua Papi ei totellut oikeastaan koskaan. Pari viikkoa ennen Papin lopetusta yritin ottaa yhteiskuvaa meidän shelteistä. Papi ei enää kuullut mitään, niin yritin sille viittoa että pysyhän nyt paikallaan niin otetaan kuva. Papi kääntää katseensa pois käsimerkistä, koska jos et näe niin et voi totella, ja tulee mun luokse häntää heiluttaen.

Viimeiseksi jäänyt kuva tästä porukasta
Papi tuli siskolle silloin kun oltiin kaikki vielä nuoria, kun meidän ensimmäinen Ryyni-sheltti vietti viimeistä kevättään. Ja olihan Papi ärsyttävä pentu, ja kun yritettiin laittaa Ryyni hetkeksi turvaan kiusaavalta pennulta portin taakse, niin Papi meni portin välistä härkkimään Ryyniä, ja juoksi äkkiä portin toiselle puolelle turvaan ettei Ryyni ehtisi antaa takaisin.

Ryyni lopetettiin, ja tilalle tuli Wäinö. Wäinö sitten taas otti luulot pois Papilta heti ensimmäisenä. Ikinä en ole nähnyt niin vihaista pentua, mitä Wäinö silloin puolivuotiaana kun se Papin päälle kävi. Kumma kyllä, nopeasti niistä tuli kaverit. Uno muutti siskon luokse, mutta Unosta ja Papista ei meinannut tulla kavereita ollenkaan, joten Uno vaihtoi kotia ja muutti äidille. Juliukselle ja Kirpulle Papi oli hirveän hyvä isoveli. Aikanaan Kirppu tuli ihan siitä syystä, ettei Julius jäisi yksin kun Papi lähtee.

Kolme jäljellä.

Nopeasti kuluivat vuodet. Vaikka koiran lopetus ei ikinä kivaa olekaan, niin toivoisin kuitenkin että muutkin meidän koirat yltää samaan ikään mitä Papi.








maanantai 11. maaliskuuta 2019

Hannun voivottelut

Koska Hannun avoimen luokan liikkeet sujuvat hyvin, testailtiin että missä vaiheessa ne voittajan liikkeet onkaan. Melkeen yllätyin, kuinka hyvään kuntoon ne on vahingossa päässeet. Toki viilattavaa riittää ihan jokaisessa liikkeessä.

Perusseuraaminenhan Hannulla on aika hyvällä mallilla. Paikka on vahva, ja Hannu tykkää kun saa olla äiskän vieressä. Pysähtymiset (tai liikkeellelähdöt oikeastaan) tuottaa edelleen ääntä, ja käännöksissä saattaa vuotaa. Juostessa saattaa vähän hyppiä, ja juoksukäännökset ei vielä oikein suju. Peruuttaessa takapää seilaa puolelta toiselle.

Jäävät on pääasiassa aika hyvät, ja ollaan alettu L:ää harjoittelema
an. Istu-seiso on sellainen yhdistelmä mikä ei oikein vielä onnistu. Tarvii palkkaa ensimmäisen jäävän jälkeen, vaikka otankin sen kehusanalla mukaan.

Luoksarin stoppia ei olla tehty koko matkalla. Terävyyttähän siinä saisi olla enemmän.

Ruutu on aika kiva. Pysäytys saisi tässäkin olla terävempi, mutta muuten hyvä. Ruutu löytyy vaikkei ole targettia, ja ääntä ei tule lähtiessä. Pysyy maassa ja tulee nätisti seuraamaan.

Ohjattu noutokin alkaa onnistumaan kokonaisena. Paitsi jos tehdään ensin hässäkkää, sitten on pikkupojan pää sekaisin kun ei oikeen tiedä mistä se kapula pitää hakea.

Tunnari onnistuu myös liikkuroituna. Alun ohjaajan kääntymistä pitää vielä treenata, ja palautuksessa saattaa kapula pyörähtää suussa.

Kaukot on eniten kesken. Jotenkin tosi työlästä lähteä hakemaan niihin matkaa.


Metallihyppynouto on myös kesken. Hannu kyllä tekee hyppynoutoa puukapulalla hyvin, ja hake myös vinot, mutta metallikapula vähän ällöttää. Ollaankin siis opeteltu metallin pitoa ja kuljettamista ruokakuppipalkalla.

Ei siis ihan hirveän paha. Todennäköisesti siinä vaiheessa, kun kaukot on kunnossa, niin on kaikki muukin. Vahvistustahan kaikki liikkeet vielä kaipaa, kun Hannu nyt on vähän sellainen epävarmuuteen taipuvainen eläin.

Kerttuhan on ilmoitettu ekaa kertaa kahteen vuoteen kisoihin, niin tokoon kun rallyyn. Jännää, miten se tuntuu ihan tosi pätevältä silloin, kun ei ole kisailmoa laitettu menemään, mutta heti kun on kisat näköpiirissä niin sen virheisiin suhtautuu ihan erillä tavalla. Nyt huomaa miten kapulan palautukset on huonoja, hässäkässä Kerttu tekee mitä tykkää, luoksarissa maahanmeno tarvii tuplakäskyn jne. Mutta eipä me jakseta näistä stressiä vetää, Kete saa nyt tulevissa kokeissa tehdä mitä haluaa, jos vaan saan sen vireen pysymään hyvänä. JOS nyt sattuu että Kepe vetää hyvällä asenteella, niin mietitään sitten sitä kuriinpalautusta, että saisin tytön kuuntelemaan myös siellä kisakehässä että mitä tehdään. Tässä tapauksessa kuitenkaan pääasia ei ole voitto, eikä edes ykköstulos, vaan se että Kertun kanssa voi kisata vielä myöhemminkin.

Käytiin myös shelttejä katsomassa. Wäinö ja sen pirteys jaksaa joka kerta hämmästyttää. Sillä on ikää yli 13 vuotta, mutta missään se ei näy. Nuuttikin on ihan yhtäkkiä ikääntynyt, jotenkin outoa ajatella että se täyttää tänä vuonna 10. Sisätiloissa Nuu on tosi rauhallinen, mutta narupallon saatuaan on ihan samanlainen pomppupallo mitä nuorenakin. Olen vähän suunnitellut että Nuu joutuisi senioritarkistukseen. Itse kun en ole Nuuttia joka päivä näkemässä, ja en ihan täysin luota vanhempiini siinä asiassa, että ne huomaisivat jos Nuuttia joku vaivaa, joten ajattelin että jos se lääkäriin pääsee kopeloitavaksi, kuunnellaan sydän ja otetaan perusveriarvot. Samalla voisi Wäinöltä ultrata sapen. Olen kuullut että jotkut sheltit on oireilleet mucocelea pelkällä yskimisellä, joten vähän mietin että pitäisikö se Wäinöltäkin sulkea pois, kun vähän epäilen että aikanaan Uno siihen meni (jännää että kukaan lääkäri ei ehdottanut ultraa, vaikka oli erikoisesti oireileva sheltti). Toki jos sieltä jotain löytyy, niin sitten pitää miettiä uudestaan että leikatakko näin iäkästä sydänvaivaista koiraa, vaikka se hyvässä kunnossa onkin.

Onhan se vähän haikeaa ajatella, että jokunen vuosi sitten meillä oli yhteensä viisi nuorta shelttiä, ja nyt on neljä vanhaa. Tietenkin hienoa että on vielä nämä neljä, varsinkin kun porukan vanhin, 14-vuotias Papi on välillä ollut siinä kunnossa, että on jo hyvästejä sanottu. Nyt kuitenkin on Papillakin lääkitys kohillaan, ja iästä on pudonnut puolet pois. Tai no, kuuloahan tuokaan lääkitys ei takasin tuo, mutta sekin pappa on nykyään pirteä ja kävelee paremmat lenkit mitä vuosi sitten. Kuvista puuttuu Papi kokonaan, koska sitä ei viitsi isossa porukassa viedä ulos, kun se niin herkästi lähtee vaeltamaan eikä kuule kun sitä kutsutaan takaisin.










Tältä tämä porukka näytti viisi vuotta sitten. Nuoria poikia ja narttupentu




maanantai 7. tammikuuta 2019

Loppuvuotta


No niin, edellisestä postauksesta on taas kulunut aikaa, joten yritetään mahduttaa loppuvuoden kuulumiset tämän otsikon alle.


Ensinnäkin syntymäpäivät. Nuutti täytti marraskuussa jo peräti 9 vuotta! Nyrkin kokoinen tuholaisongelma on jo siis seniori-ikäinen, eikä ole enää nyrkinkokoinen eikä tuholaisongelma. En vaan käsitä tätä vuosien vierimistä...

Vajaa viikko Nuutin syntymäpäivistä Kerttu-Kyllikki meni ja täytti 6 vuotta. Ja ihan vastahan minä sen kasvattajalta hain, vieläkin muistan miten se kotimatkalla kuolasi koko hihan kun hällä oli hieman huono olo.

Loppuvuodesta myös Wäinö vietti synttäreitään. Wäinö täytti 13 vuotta. Pikkuseniori. Ikäisekseen Wäinö on edelleen hyvässä kunnossa, mutta kyllähän se sydäntä raastaa nähdä ensi merkit vanhenemisesta. Wäinöllä nimittäin alkaa vähän lihaskunto heiketä, ja tassut lipsuu liukkaalla lattialla. Synttärilahjaksi Wäinö saikin Rimadyl-kuurin Pomppa-takin lisäksi. Wäinöllähän on yskiminen ollut jo pari vuotta ongelmana, mutta nyt näytti Rimadyl-kuurin aikana yskiminenkin vähentyvän. Kipulääkkeet hommasin sille siitä syystä, kun Wäinö ei enää hyppinyt sohvalle tai sänkyyn. Olisihan se ihme jos tuon ikäisellä ei jotain nivelvaivaa olisi, ja muutaman päivän lääkekuurin jälkeen Wäinökin taas löytyi sohvalta. Muuten tyyppi on ihan voimissaan, lenkkeilee monen kilometrin lenkit ja on suureen ääneen ilmoittamassa että hänkin on paikalla, jos meinaan Nuutin kanssa vähän temppuja tehdä. Lisäksi Hannun Wäinö pitää niin hyvässä kurissa, ettei niitä voi samassa huoneessa pitää ollenkaan. Mutta kovasti toivon että Wäinön syntymäpäiviä vietetään vielä vuodenkin päästä. Inhottaa ajatuskin että hitaasti mutta varmasti lähenee sekin päivä kun Wäinöä ei enää ole.

Hän on muka jo 13-vuotias
Aussiet on päässeet vähän treenailemaan pitkin syksyä. Hannu kävi Lentsun opeissa ja molemmat kävivät Kantoluodon koulutuksessa. Hannu on kyllä outo tapaus. Se on jotenkin tosi lukossa ja jännittynyt treeneissä, aivan kun se olettaisi että se tekee väärin. Mikä siis on tosi outoa, koska Hannua on aina treenattu positiivisen kautta, lukuunottamatta yhtä kautta jolloin vein sen kentän reunalle ääntelystä. Se on siis ihan touhussaan kun se pääsee treenaamaan, se tykkää hirveästi, mutta sillä menee ikuisuus ennen kun se pystyy luottamaan siihen että se osaa jonkun asian, vaikka se ei olisi siinä virhettä ikinä tehnytkään. Tämä näkyy kaikista selvimmin liikkeissä, missä Hannu pitää lähettää jonnekin. Se lähtee aina epävarmasti, eikä ikinä täysillä. Tosi outo tyyppi, saa nähdä tuleeko tästä ikinä kisakoiraa. Toisaalta kun en tiedä haluanko itsekään kisata, niin ei mua varmaan haittaa vaikkei tulisikaan.


Keten kanssa käytiin Kantoluodon semmassa ja todettiin, että edelleen ahdistaa jos jotain tapahtuu. Kerttu ei anna ensin kovin selkeitä singaaleita, vähän korvaansa heilauttaa, mutta sitten kun se toimintakyky loppuu niin se loppuu. Kysymysmerkillä on Kertunkin kisauran jatkuminen. Itsellä on jo niin suuri kynnys viedä se kehään, kun tiedän että jos se siellä ahdistuu niin se on vähän niinkuin siinä. Koiralla loppuu elinikä ennen kun ollaan saatu ne ahdistukset purettua pois. Ei se siitä palkattomuudesta ahdistu, ollaan tehty kahdestaan aika paljon palkatonta ja koira tekee hyvällä fiiliksellä, mutta sitten kun menee vähän kisamaisemmaksi tilanne niin alkaa seuraaminen hajota ja korvat mennä luimuun. Se kuitenkin syksyllä SM:issä ahdistui, niin jotenkin on vaikea uskoa että se pystyy vetämään kisasuorituksen. Harmi, koska se on NIIN taitava.

Kertun kanssa ollaan treenattu aika paljon nyt kuuntelujuttuja ja hiottu taitoja. Ollaan tehty paljon esim. merkin ja ruudun erottelujuttuja, eteenmenoon haettu häiriöitä niin tunnareista kuin merkkitötteröistä ja Kete on vetänyt hienosti. Nyt kun tehtiin sellainen treeni, että eteenmenon ympyrä oli tunnareilla merkattu ja ensin tehtiin eteenmeno, sitten tunnari, niin näytti Kertulla hieman liikkaa nousevan kierrokset ja alkoi napsimaan satunnaisia kapuloita. Ajattelin treenata Kertulle nyt sitten tunnarin sille mallille, että se malttaa etsiä myös kovassa vireessä.

Aussieiden kanssa vietettiin joulu ja uusivuosi porukoiden luona. Hannulla oli vaikeaa. Se suhtautui jostain syystä tosi huonosti ympäristön vaihdokseen, ja oli koko ajan pinna kireällä. Lisäksi se ei tule yhtään mun pikkuveljen kanssa toimeen, joten niiden kahden erotuomarina joutui välillä olemaan. Mun pikkuveli ei ole koiraihmisiä eikä ymmärrä koirien elekieltä, joten käyttäytyy koiran näkökulmasta aika uhkaavasti, vaikka ei sitä tarkoitakaan. Muut näistä koirista on siihen tottuneet ja tietävät, että mitään hätää ei ole, mutta Hannupa ei tiedäkään.

Muutaman päivän jälkeen Hanski vähän rauhoittui, varsinkin kun veli lähti kotiinsa, mutta Hannulla oli silti koko ajan valmiustila päällä ja se reagoi jokaiseen risaukseen. Se ei edes nukkunut öitään hyvin, vaan vaihteli paikkaansa jatkuvasti. Mietin jo että varaan sille ajan lääkäriin ja kuvautan sen (tarkoitus olisi kuvauttaa maaliskuussa) siltä varalta että se on kipeä, koska en yhtään tunnistanut Hannua siitä käytöksestä, mutta kun toin sen kotiin niin se palasi ihan omaksi kiltiksi ja söpöksi itsekseen. Olenkin aina sanonut, että Hannu on minun pieni autistipoika, kun välillä siihen on todella vaikea saada mitään kontaktia, se ei pysty käsittelemään mielentilaansa tai tunteita yhtään eikä se sopeudu muutoksiin, mutta sitten kun ollaan kotona ja eletään perusarkea niin se on niin suloinen ja kiltti poika kun mikä. Mutta onhan se haastava koira, ja sen ehkä jopa hieman arvaamaton luonne on yksi syy, miksi sen kanssa ei kiirehditä kisoihin. Se on kuitenkin niin terävä, että se reagoi paljon ennen kuin ajattelee. On se paljon rauhoittunut, mutta todennäköisesti se suhtautuu aika huonosti mun jännittämiseen.

Niin söpö ja viaton


Hannu on ilmotettu uudelle tokokurssille nyt keväälle. Se on ALO-AVO-kisoihin tähtääville. Hannun kanssa pitäisi tehdä paljon kisanomaista treeniä, että sitä ei kisatilanteet juuri hetkauta. Toki sama juttu Kertunkin kanssa.

Edelliselle vuodelle ei asetettu mitään konkreettisia tavotteita, eikä aseteta tulevallekaan vuodelle. Mulla on vähän huonon puolen jalka alkanut vaivaamaan, joten asetettakoon tavoitteeksi se, että saan pidettyä jalan kunnossa ja vielä vuodenkin päästä pystyn kömyämään koirien kanssa pitkät metsälenkit.