keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kampaajaleikkejä

Täällä on taas vähän leikitty kampaajaa, ja laitettu Nuutti kevättukkaan. Kerttu yritti olla ahkerasti apuna. Turkkia pikkusen ohenneltiin ja koipikarvat, mahanalus ja housut naksittiin pois. Sen enempiä ei vielä tähän aikaan vuodesta viittinyt vähentää, mutta eipä varmasti kanna enää yhtä paljon kuraa sisälle. :) On tuo Nuu vaan maailman helpoin koira käsitellä. Se nukahti siinä kun selällään makasi, ja itse naksin mahanaluskarvoja lyhyemmääksi. Muutenkin muokkailin välillä sen asentoa, ja Nuutti pysy siinä asennossa niin kauan, että alue oli leikattu ja asentoa piti taas vaihtaa. Sheltin turkin leikkaus tuntuu jakavan rotua harrastavat ihmiset kahtia niihin, joiden mielestä on melkeen pyhäinhäväistys leikkoo sitä karvaa, ja sitten taas niihin joille asia on aivan sama. Meillä oli Wäinö pari vuotta sitten kesätukassa. Viime vuonna se sai pitää turkkinsa koska se sitä niin hitaasti kasvattelikin, mutta eiköhän se turkki tänä kesänä taas lähde siltäkin, ainakin jos se meillä kesän asuu.

Ennen...

Käytiin taas eilen Nuutin kanssa agitreeneissä. Rakennettiin pientä radanpätkää, harjoteltiin erikseen välistävetoja, irtoamista ja keppejä. Kepit on Nuutilla ihan kauheen hyvät nykyään, kun ajattelee missä kunnossa ne oli pari kuukautta sitten. Keppejen vieressä meni samaan suuntaan putki, ehkä 2-3 metrin päässä, ja minä pääsin irtautumaan putken toiselle puolelle kun Nuutti meni keppejä itsenäisesti. Molempiin suuntiin homma alkaa sujumaan, mutta oikea on edelleen heikompi puoli. 

...Jälkeen
Välistävedot onnistu Nuutin kanssa tosi hyvin, heti kun olin paikantanut että kuinka aikasin pitää koiralle antaa käsky. Meidän ohjaajakin sanoi, että Nuutti lukee tositosi tarkasti vartalon apuja, mikä on sinällään toki hieno homma, mutta vaikeuttaa sen takia, että virheisiin ei kamalasti ole varaa. 

Irtoamisharjotukset tehtiin neljällä esteellä, jotka oli tavallaan ympyrässä. Nuutin kanssa sai aika hyvin pyöriä keskellä ja käskeä hyppäämään, se kyllä irtosi ja hyppäsi. Jos kuitenkin käsky tuli liian myöhään, koira oli heti mun jaloissa. Jännää, miten tämä oli helpompi ohjata oikealla kädellä, tuntuu että tuon tokon vääntämisen takia koiran oikealla puolella oleminen on vähän luonnotonta. 

Radanpätkät meni Nuutilta kans kamalan mukavasti. Harjoteltiin vähän keppejä keskellä rataa, irtoamista ja kontakteja. 

Nuutin lääkkeiden vähentäminen on edennyt viimeseen vaiheeseen. Se saa nyt neljäsosatabeltin aamusin, ja se on siinä. Ihan kivasti meillä menee tuon arkuuden kanssa, se pystyy ottamaan kontaktia jos joku ihminen on muutaman kymmenen metrin päässä. Jos se ei ota kontaktia, sillä menee korvat ja kaikki ihan lukkoon eikä se kuule eikä näe muuta kun sen kamalan pelottavan mörön. Yksin se ei enää tykkää jäädä, siis niin että vien Kertunkin pois. En jaksa oikeen uskoa että se mitään eroahdistusta on, kunhan vaan kiukkuilee jos ei pääse mukaan. Ikinä se ei nimittäin eroahdistunut ole ollut, eikä sillä ollut mitään vaikeuksia olla yksin ennen Kertun tuloa.

Kerttulaisen kanssa ollaan tänään sosialistuttu. Tai siis Kerttu on sosialistunut, minä lähinnä menettänyt hermoni ihmisiin. Minkähän ihmeen takia pennun nenän eteen tuodaan pk collie, joka haluaa tutustua, kun se pentu murisee, juoksee omistajan taakse turvaan ja näyttää kaikin keinoin että se EI halua tutustua (ja joka ei edes saa moikata hihnassa vaikka haluaisikin)? Eikä ole edes ensimmäinen yhtä älyvapaa tapaus. Jumalauta, välillä tuntuu ettei ihmisten pään sisällä liiku juuri mitään. Tai ehkä se on tämä kaupunki. Oon asunut täällä sen puoli vuotta, ja tuntuu ettei mistään enää pössimpää väkeä löydy (mutta reiluuden nimissä, on täällä ihaniakin ihmisiä. :) Suurin osa niistä vaan on muuttaneet tänne muualta). Mutta joka tapauksessa, Kerttu, toisin kuin emäntänsä, on sosialistunut, ja siitä alkaa tulla ihan oikea koira. Se pääsi tänään mun mukaan Stockalle ja oli hirveen reipasta, ja sitten pyörittiin vielä hetki kaupungilla. Vieraisiin ei kiinnitetä yleensä mitään huomiota, mutta jos kiinnitetään, niin se on sitten hännän heilutusta. Makupaloja voidaan hakea vierailta ja välillä moikataan ilman makupalojakin, mutta varsinkaan omia aikojaan vieraat eivät saa vieläkään koskea. Mutta eipä tuo mitään, me mennään näyttelyharjotuksiin ens kuussa, sielläpä sitä lääppimistä tulee. Sunnuntain treeneissä tuo kävi hyppimässä kouluttajaa ja koiratonta kurssilaista vasten, samojen tyyppien siis jotka eivät saaneet edellisellä kerralla tulla kovin lähelle. Edistystä on siis tapahtunut. :) Ei mulla hirveästi jaksa nyt huolettaa tämän sosiaalisuus, jos se tämmösenä pysyy niin hienoa. Uskon ihan täysin että vaikkei tästä maailman sosiaalisinta aussieta kasva, niin luoksepäästävä tästä tulee. Enkä minä etes sitä maailman sosiaalisinta aussieta halunnutkaan, vaan just tämmösen joka ei vieraista välitä tuon taivaallista.

On sillä se off-nappikin. :)




sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Murkun elkeet

Nyyh, meidän talossa on tainnut taas mennä pikkupentuaika ohi. Kerttu on nyt tasan 4-kuinen, ja nyt alkaa selkeesti näkemään että ihan pikkupentu tuo ei enää ole. Aikuisuuteen viittaavia fyysisiä muutoksia toki on, kasvaahan tuo jatkuvasti (neiti on nyt sen 10 kiloa), sillä on etuhampaista suurin osa tippunut ja ikenistä puskee uutta, pysyvämpää kalustoa tilalle. Aikuiskarvaakin alkaa muodostua selän päälle. Kertun kasvamisen on huomannut myös Nuutti. Nuuttihan on ihan pedobear, se on jo pitemmän aikaa yrittänyt Kertun takapuolta tai pissoja haistella alaleuka väpättäen. Nyt Nuutti kuitenkin on alkanut vähän pistämään pentua ruotuun. Sille tehdään kyllä selväksi että Nuutti ei nyt halua leikkiä, eikä niitä makupaloja saa sieltä Nuutin suusta ottaa. Ruuan kyllä saa edelleen viedä Nuutin kupista, Nuutti vaan väistää kauemmaksi. Että ei se vielä mitään natsikuria ole ruvennut pitämään.

Kertun murkkuikään viittaa myös se, että äiskä ei olekaan enää ehkä niin korkealla jalustalla mitä ennen. Huomio saattaa hyvinkin herpaantua, ja luoksetulokäskyä mietitään pari kertaa. Ja jos on jotain mielenkiintosta, niin sitä ei edes mietitä, vaan jätetään kylmästi tulematta. Ei se vielä mitenkään hirveän paljoa murkkuile, kunhan on alkanut ilmottelemaan että se omakin tahto on olemassa. Edelleen lenkit se lenkkeilee irti ilman sen suurempia ongelmia, edelleen ohitukset menee kontaktissa, edelleen luovutetaan suussa olevat tavarat ja annetaan käsitellä ynnä muuta. Edelleen se on, ei nyt ehkä helppo mutta tosi kiva pentu.

Kertulla oli tänään jumppapäivä. Harjoteltiin kaukoja, ja siinä samassa jumpattiin pikkusen muutakin. Kaukoissa ongelmana oli Kertun nopeus. Se on niin hirveen nopee, että mulla oli vaikeuksia palkata sitä hyvästä suorituksesta ennen kun se suoritus meni pilalle. Sitten vähän jumpattiin päälle pesuvadilla. Pitäisi ihan oikeasti tämänkin lihaskuntoon ja kropanhallintaan alkaa pikkuhiljaa kiinnittää enempi huomiota.

Kerttu 4kk ja Nuutti 3v 4kk 6pv kaverikuvassa

Nuutti käväsi eilen mölliageissa. Koko päivä meni sitten siellä talkoillessa, mutta ehittiin me Nuutin kanssa pari rataakin juosta. Möllirata meni kauheen kivasti, yks kieltäytyminen tuli putkelta ja viimesen esteen sijaan Nuutti päätti sitten mennä toiseen putkeen. Muuten kyllä olin tosi tyytyväinen. :) Kisaavien radalta haettiin hylsy, koska ohjasin Nuutin esteelle väärältä puolelta. Siihen lisäksi Nuutilla oli vaikeutta hahmottaa keppejen oikeaa väliä. Putket ja kepin ensimmäinen väli oli siis tällä kertaa ongelmina. Tai no, nehän on olleet päätreenattavanakin jo jonkin aikaa, mutta lisää treeniä siis kaivataan.

Se, mihin olin ehkä kaikkein tyytyväisin oli se, ettei Nuutti välittänyt yleisöstä yhtään. Yleisöä oli paljon (minimöllejä yksistään oli jo yli 20, joten ihmisiäkin oli ihan reilusti), oli miehiä ja lapsia, ja Nuutti ei välittänyt mitään. Sillä ei ollut mitään ongelmaa tulla ennen ensimmäistä estettä sivulle (jos oltaisiin oltu tokoilemassa, niin ei varmasti olisi tullut) eikä se radallakaan miettinyt mitään muuta kuin rataa. Minun pieni agilitypoika. :)
Tokoa ei olla Nuutin kanssa pahemmin otettu, mutta Kertun kanssa ollaan vähäsen. Noutoa olen sille naksutellut harvakseltaan, ja ei Kerttu vielä tiedä mitä kapulalle pitäisi tehdä, mutta kyllä se sitä kovasti kiinnostaisi. Katotaan saanko sille noutamista rakennettua ihan vaan sheippaamalla. Normaalisti kärsivällisyys ei riitä, koska mun mielestä kaiken pitäisi tapahtua hetijustnyt.

Tänään ei ollutkaan Nuutilla tokotreenejä tokoepisten takia. Nuuttia en viittinyt lähteä sinne kiusaamaan, joten kävin liikkuroimassa mölli- ja avo-luokat. Olihan tuo ihan jännää hommaa, kun en ole yhtään liikettä liikkuroinut sitten Kannus-aikojen. Oli se liikkuroiminen kuitenkin sen verran muistissa, ettei mitään suurempaa mokaa siinä päässyt tapahtumaan. 

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Kerttu 16 viikkoa

Kerttu on tosiaan yltänyt jo hurjaan 16 viikon ikään, ja mulla neiti on asustellut jo 9 viikkoa. Rokotukset on kunnossa ja koska Kerttu on ihan minun koira, ensimmäistä tulehdustakin sairastellaan ja ensimmäinen lääkekuuri on päällä. Ensimmäiset hampaatkin on jo tippuneet. Painoakin löytyy tasan 9 kiloa, ja pikkuhiljaa alkaa tuntua käsissä tuon kantaminen kolmanteen kerrokseen muutaman kerran päivässä. Kertun kanssa on puuhailtu lähinnä leikkimisiä ja tokon tynkää. Melkeen joka päivä (paitsi iltavuoroina, kun ei vaan ehdi) oon pyrkinyt juoksuttamaan Kerttua Nuutin kanssa vapaana. Kerttu on myös pyörähtänyt mun kanssa töissä kattelemassa vähän mistä saaduilla rahoilla Kerttu elätetään.

Kerttu on kauheen lupaavanolonen pentu tokoiluun. Se seuraa jo ihan hyvänmittasta pätkää ja käännöksiä, tulee sivulle aika oikeaan kohtaan (pikkasen on ehkä turhan edessä) ja luoksetulossa se tarjoaa suurimman osan ajasta ihan suoraa eteentuloa. Eteentulo saisi olla vähän tiiviimpi, mutta kakara on 16-viikkonen, meillä on kyllä aikaa hioa sitä. Maahanmeno on vielä ulkona aika ällöä, mutta kyllä se sielläkin onnistuu. Paikallaoloa on otettu istuen, ja pysyy se siinä ainaki hetken. Noutoa ollaan vähän otettu, Kerttu ei ihan kauheesti kapulaa rakasta. Ottaa se silti sen suuhun, eli eiköhän tuostakin treenillä tule ihan hyvä.

Muutenkin Kerttu on myös kauheen kiva, ja jotenkin sen kanssa on sellainen tunne, että se sopii mun käteen paremmin mitä nämä shetlantilaiset. Se ei edelleen tykkää kamalasti vieraista, eikä se tykkäisi siitä että sitä käsittelee muut kuin minä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin se ei välitä yhtään vieraista ihmisistä, sille on aivan sama että onko niitä vai eikö ole. Ohittaessa se ottaa automaattisesti minuun katsekontaktia, vaikka olisi irtikin. Tarkotuksena meillä on kuitenkin mennä näto-kurssille nyt kun rokotukset on kunnossa. Pitäähän sen tottua nyt siihenkin että vieraat sitä käpälöi.


Eläinlääkärissä se oli kyllä melkosen kauhuissaan. Se, että ihan vieras ihminen pistelee Kerttua, ei haitannut yhtään, mutta se, että se sama vieras menee ja sörkkii kipeitä korvia, ei ollutkaan enää yhtään jees. Kyllä se sen sieti namejen avustuksella. Diagnoosina tuli tosiaan hiivatulehdus, ja siihen saatiin Canofite-kuuri. Pikkasen saa painia että tipat korvaan menee, muttei tuo mitenkään mahdoton tehtävä ole.

Nuutti on saanut olla melkeen tokotauolla. Melkeen, muttei ihan. Sen kanssa tehään lähinnä sillon, kun koiralla on kiva vire päällä, eli agitreeneissä ja leikkiessä. Tokotreenejä meillä ei pariin viikkoon ole ollutkaan, ja pari seuraavakin jää töiden takia väliin. Nuutin kanssa ollaan harjoteltu lähinnä maahanmenoa luoksetulossa. Vielä se valuu, mutta koko ajan menee paremmaksi. Välillä pitää vaan muistaa ottaa pysähtymistäkin, muuten sekin rupeaa valumaan. Hyvällä fiiliksellä Nuu on nyt kyllä tehnyt, ei juuri säpsy. Paitsi tässä yhden kerran, kun herra päätti pelätä ihmistä, joka oli parinsadan metrin päässä olevan talon parvekkeella. Että semmonen kullanmuru minulla.

Agilityssähän tuo on super. Nyt on käynyt vielä niin hassusti, että tuntuu vähän että itekin opin pikkuhiljaa tuota ohjaamaan. Pariin viimeiseen treeniin Nuutti ei tosiaan ole yhtään virhettä tehnyt, eli aika ylpeä siitä saa olla. :) Paljon pitää kontakteja treenata, keppejä myös vähäsen, ettei ne unohdu. Nythän molemmat menee hyvin. Nuutti myös irtoaa hyvin, ja eteen-käskyä se on alkanut tajuta agiradalla. Tässä hirveän mielellään rupeaisin jo kisakalenteria katsomaan, mutta pakko tuo on ensin saada kastroitua. Muuten varmaan taas jäisi kastrointi tekemättä, mutta kun on tyttö talossa niin pakko mikä pakko.

Kertun virallinen 16-viikkoiskuva 







Viikon verran ollaan Nuutin lääkeannosta vähennetty, eli se saa vaan aamulääkkeensä. Mun mielestä mitään hirveen kamalaa muutosta huonoon suuntaan ei ole tapahtunut, ja ehkäpä sen mystinen oireilukin voi olla vähentynyt. Viikon päästä puolitetaan annos uudelleen. Sitten saadaan lääkitys lopettaa ja saadaan tuokin eläin leikkauspöydälle. :)



Hirveetä kuvaspämmiä taas, mutta olkoot.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Kuvapostaus

Ajattelin lisätä tämän päivän kuulumisia lähinnä kuvamuodossa. Pikkupaimenet pääsivät aurinkoisen kevätpäivän kunniaksi ulkoilemaan kameran kanssa.






























Kävästiin vielä leikkejen päälle Kertun kanssa kaupungilla, missä Kerttua kiehtoi yli kaiken vesilätäköt. On se vaan sellainen vesipeto. Hienosti se käyttäytyi kaupungin ihmisvilinässä ja juna-asemalla, asemallakin se odotteli oikeen rauhassa mun jaloissa kiinnittämättä sen enempiä huomiota ympäristöön. Kotiin tullessa sitten vähän jo pöhistiin ihmisille, mutta se laitetaan nyt väsymyksen piikkiin. On kuitenkin penikalla ollut aika pitkä päivä.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Niin ne lapset kasvaa

Kertustakin on tullut jo iso tyttö. Vaakalukemat näyttää nykyään melkeen kahdeksaa kiloa. Säkäkorkeutta on enemmän mitä Nuutilla, ja vauhtia samoin. Kyllä sitä miettii, että miten ikinä tuota saa agilityssä ohjattua kun Nuutinkin perässä juokseminen tuottaa vaikeuksia. :D

Kerttu on myös niin iso, että ensimmäisen piikkinsä se sai pari viikkoa sitten. Käytiin Otuksessa isolla sisarusköörillä, olisikohan Ice-pentuja ollut mukana 6 kappaletta. Piikin lisäksi lapsoset saivat temuta ympäri eläinlääkäriasemaa, kun oltiin ne ihan viimeiset asiakkaat. Seuraavat piikit tuleekin jo ensi viikon lopussa. Ice-pentusia ollaan tapailtu muutenkin jonkin verran, on ollut mielenkiintoista verrata pentuja toisiinsa. :) Kerttu vaikuttaa muihin verrattuna tosi rauhalliselta, vaikka osasyynä on varmaan yksinkertaisesti se, ettei Kerttu toisista koirista tykkää eikä rupea riehumaan. Nuo vieraat koirat ovatkin meidän suurin ongelma tällä hetkellä, Kerttu pelkää niitä ja minä kasvattelen mielessäni jo kuvia Kerttu the Kulmakunnan Kauhusta, joka yrittää aikuisena syödä jokaisen vastaantulevan koiran... Onneksi vielä ei sen kummempia merkkejä aggresta ole, vähäsen pelkopöhinää kyllä kuuluu. Noh, eipä se auta kun yrittää sinnikkäästi totuttaa ja sosialistaa. Oman lauman koiriahan tuo rakastaa.

Kerttu on aloittanut myös pentukurssin. Pentukurssi on tokopainotteinen, mutta otetaan vähäsen agilityäkin. Ensimmäisellä kerralla keskityttiin ihan leikkimiseen, mutta ehditäänpä kurssin aikana käydä läpi kaukot ja ruudutkin. Kurssin jälkeen käytiin vielä pentuporukalla yhteislenkki. Kurssilla ja lenkillä Kerttu ei sen kummemmin välittänyt muista koirista, kunhan hengaili siinä mukana. Että ei se provosoi ketään (vielä), katsellaan kuitenkin mitä tästä koiriin suhtautumisesta tulee. Jännää sinänsä, että ihan pienestä sitä on viety pentukerhoilemaan ja muutenkin koiria tapaamaan ja asutaan kaupungissa missä näkyy kyllä koiria ja se on elänyt koiralauman keskellä, ja siitä huolimatta se pelkää. Varsinkin jos ne haukkuu.

Mutta älyttömän fiksu pentu tuo on. Ihmisiin suhtautuminen muuttuu koko ajan positiivisempaan suuntaan. Tänään pöhähti pihassa vieraalle miehelle, mutta tuota se ei tosiaan usein tee. Lenkillä se menee häntä heiluen ohi, yleensä menisi kyllä mielummin tutustumaan. Vasta muutettiin uuteen asuntoon, ja isännöitsijä kävi vilkasemassa paikat, ja Kerttu ei sanonut mitään. Siinä se omia aikoja kävi haistelemassa isännöitsijän lahetta, ja oli ihan OK sen kanssa, että meillä kävi vieras mies. Nuuppu sen sijaan oli kainalossa, koska se ei ollut asian kanssa OK.

 Kertun kanssa ollaan aina pihalla ollessa vähäsen jotain tehtykin. Ihan pientä tokoilua tai leikkiä tai jotain. Useimmiten se lenkkeilee vapaana, koska se tulee heti käskystä luokse. Vierailtakin se on saanut kehuja, kun on niin fiksunoloinen likka. Ja kuulemma rauhallinenkin.

Nuutti-nuppusen kanssa ollaan pikkusen jatkettu treenejä. Alkaa olla melko selvää, että meillä molemmilla on päätähtäin siellä agilityn puolella. Tokot käydään tekemässä joo, mutta siihen lajiin ei kummallakaan ole mitään suurta tunteenpaloa. Vähän mietin että ens kuussa oltaisiin kisoissa pyörähdetty kun on tuttu tuomari ja tuttu halli, mutta doping-säännökset meitä edelleen pidättelee. Ehkä kuitenkin tämän vuoden puolella saatettais kisatakin. Näkeepi sitten kun tietää miten pää pysyy toisella kasassa, vai pysyykö mitenkään.

Tokossa ollaan Nuppusen kanssa harjoteltu pääsääntöisesti ylempien luokkien liikkeitä. Eniten ollaan nyt hinkutettu luoksetuloa, missä maahanmeno valuu ja venyy. Eipä se oikeesti niin kamalaa ole, Nuu ei ikinä kisaa VOI:ssa, mutta jotainhan sitä pitää viilata. Tunnaria pitäisi ottaa enemmän vieraalla hajulla, mutta se on vaikia tehdä yksin. Kurssilla nyt käydään vähemmän, koska ei ehditä.

Agilityt menee hyvin. Ollaan tehty siivekkeen kiertämistä (helppoo, koska Nuu kiertää tokossakin) ja esteiden välistä vetämistä (helppoo, koska Nuu on niin pirun hyvin hanskassa että se tulee välistä ihan pelkässä käskysanalla, vaikken sitä ehikään ohjata). Sitten vähän irtoomista eteen ja kontaktin ja putken erottelua. Nuuttihan tykkää yli kaiken kontakteista, eli tuo putken kanssa erottelu tuotti pientä päänvaivaa. Tuo vaan pitää ohjata tosi liiotellusti sinne putkelle, koska jos se itse saa päättää se menee ehdottomasti kontaktille. Möllikisat meillä olis tässä kuussa, ja jos ne menee hyvin niin voisipa ruveta vähän kisojakin miettimään.

Nuutin arkuusongelmat on tulleet siihen pisteeseen, että minäkin olen päättänyt tehdä asialle jotain muutakin kun itkeä sen pskasta hermorakenteesta ja syöttää lääkettä. Sen sosialistaminen on alkanut ihan alusta (noin miljoonatta kertaa, mutta ehkä tämä olis se kerta mikä toden sanoo?). Koirankouluttajana mun ehdottomasti suurimpiin heikkouksiin kuuluu kärsimättömyys, ja se on varmaan osasyy siihen, miksi tämä tilanne Nuun kanssakin on päässyt etenemään näin pitkälle. Mulla on vähän semmonen asenne, että jos edistystä ei näy hetinytsamantien, niin ei tää toimikaan, annetaan periksi tai koitetaan muuta. Nyt sitten meidän on pakko alkaa etenemään asiassa pienin sheltin askelein, ja meidän ensimmäinen tavoite on saada koira rentoutumaan pihassa. Jos ei tämä Nuutin tilanne ala helpottamaan, niin mun on pakko alkaa miettimään vähän lopullisempaa ratkaisua. Tilanne on siis jo vähäsen parantunut siitä mitä se pahimmillaan oli, enää Nuutti ei esim. juokse mua karkuun kun otan hihnan käteen. Se lähtee uloskin ilman suurempia maanitteluja, ja päivästä riippuen saattaa olla välillä jopa rennohko. Välillä sitten tietenkin säpsytään jokaista ääntä ja varjoa ja tuulenvirettä, ja herranen aika sentään jos satutaan ihmisiä näkemään! Mutta tulehduksia sillä ei ole ollut lokakuun jälkeen. \o/

Nuutilta aletaan sivuoireiden takia purkamaan lääkitystä pois. Varmaan syötän muuton takia vielä viikon täydellä annoksella (vaikka eipä tuo muuttoon reagoinut mitenkään, on varmaan astetta tottuneempi muuttaja), sitten pitää purkaa puoleen, pari viikkoa siitä niin puolitetaan uudestaan, ja pari viikkoa siitä niin lopetetaan. Nuutti saa alkaa syömään Zylkeneä ainakin tämän lääkkeen purun ajaksi, ja ylimääräistä c-vitamiinia. Jos pamahtaa taas tulehdus päälle niin sitten katsotaan uudestaan mitä tehdään.

Nuutti alkaa näyttää ihan siltä, että se olisi kunnon harjauksen tarpeessa. Samalla varmaan nappaan sakset käsiin ja lyhentelen tuota puuhkaa pisimmistä kohdista. Pääsee Nuuttiki kunnon kevättukkaan. Sillä on ihan kivan mittainen turkki kyljissä, mutta lavoista, kaulasta/korvista, takapuolen päältä ja housuista lähtee turkki lyhenemään.

Me tosiaan muutettiin taas jälleen kerran, vaikka kaupunki ja jopa kaupunginosa pysyi samana. Molemmat piskit on ottaneet hirveen rennosti muuton, Kerttukin, vaikka tämä oli sille ensimmäinen lajiaan. Heti muutosta seuraavana päivänä oli töitä, ja kumpikin ovat olleet ihan hiljaa kotona. Mitään ääntä ole kuulunut sisältä, ja molemmat jää rauhallisesti kotiin joko yksin tai kahestaan. Seuraava muutto on heti, kun löydetään isompi asunto, toivottavasti sekin menee yhtä kivuttomasti.