sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Hannu 9 vk

Tänään Hannulle tulee ikää tasan 9 viikkoa. Kokoa sillä on 5,9 kiloa ja korkeutta suunnilleen 32 cm. Me ollaan tässä reilun viikon aikana kovasti yritetty opetella elämiseen vaadittavia taitoja, minä olen yrittänyt Hannulle opettaa pääasiassa hyviä tapoja, kun taas Kerttu on ottanut vastuulleen pääasiassa niiden huonojen tapojen opettamisen.

Ja onhan tässä paljon opittukin. Hannu tuli ihan maalaispoikana kaupunkiin, mutta niin se on vaan tottunut tähän kaupungin vilskeeseen. Aluksi oli hirveän ihmeellistä kun ihmiset käveli ihan vaan ohi kiinnittämättä Hannuun mitään huomiota. Nyt se on ihan normaalia myös Hannun mielestä. Autot ei enää ihmetytä, eivätkä pyörätkään (vaikka vähän vissiin tekisi mieli jahdata niitä). Toisia koiria ei olla ihan hirveästi ohiteltu.

Se ääntelyongelma, mikä alussa tuntui ihan ylitsepääsemättömältä, ei nyt tunnukaan mitenkään kamalalta. Hannu on hiljaa jäädessään kotiin ja silloin kun tulen takaisin, oli mulla Kerttu mukana tai ei. Ainoa missä ääntely tuntuu ongelmalta on treenit. Kertun kanssa ei saada kovin rauhassa tehdä, kun Hannu karjuu vieressä. Nyt ollaankin opeteltu ihan vaan rauhoittumista kentän laidalle.

Ruokahalu Hannulla on vähän huono. Ilmeisesti ei Eukanuba maistu, kun kaikkea muuta kuitenkin syö, ja Eukanubakin kelpaa palkkana. Pentupaketissa tuli myös pari kiloa Pure Naturalin penturuokaa, ja se tuntuukin maistuvan paremmin. Todennäköisesti siirrytään siihen kunhan Eukanubaa ollaan syöty pois. Lisäksi Hannu saa joka päivä vähän raakaa lihaa, joko Maukkaan lihapullia tai broilerin siipeä tai vastaavaa. Pakasteessa on myös Maukkaan ja VOMin pentupötköjä, niitä pitäisi jossain vaiheessa pilkkoa vähän pienemmiksi niin saa Hannu syödä nekin pois. Vaikka tuntuukin että Hannu syö hirveän vähän (varsinkin kun rasitus on aika kovaa, kun Kerttu sitä jaksaa jatkuvasti leikittää ja lenkkeillään päivittäin), niin melkeen kilon verran se on viikossa saanut painoa lisää. Ruokaa Hannu saa siis kolme kertaa päivässä, napuja noin 1,5 desiä kerrallaan ja kerran päivässä pari-kolme lihapullaa joukkoon. Iltasella, kun on Kertun ruoka-aika, Hannu saa vielä broiskun siiven ettei mene tapattamaan itseään Kertun ruokakupin lähelle. Yleensä kuppi tyhjenee vain silloin, kun nuo lihapullat on sinne laitettu. Toki Hannu saa varmaan desin napuja päivässä palkkoina.

Hannun sosialistaminen on jatkunut. Eilen otettiin Hannu mukaan ja lähdettiin kaupungille. Plussana se, että yhtään ääntä ei päässyt automatkoilla. Kaupungilla oli tosi paljon ihmisiä, mutta Hannu oli kyllä tosi reippaana.

Eilen Hannu oli myös aika kauan yksin kotona. Lähdettiin Kertun kanssa treenaamaan, ja koska mukana oli myös Ansku ja Lewis, päätin että kiljukaula saa jäädä kotiin. Käytiin molempien koirien kanssa ensin vähän kävelemässä, ja sitten täytin Hannulle kongin ja annoin puruluun. Hiljaista oli ainakin silloin kun Kertun kanssa lähdettiin ja tultiin. Kongi oli tyhjentynyt ja purulelua oli purtu, eli ihan koko aikaa Hannu ei nukkunutkaan. Toivottavasti on kuitenkin ollut hiljaa touhutessaan.

Kertun tokotreenit meni mukavasti. Tehtiin ruutua ja merkin kiertoa. Varsinkin ensimmäinen eteenlähetys oli tosi tosi tosi hieno. Ihan kympin arvoinen. Palkkasin sen siitä ja vein uudelleen rinkiin mistä lähetin ruutuun. Taas tuli tassuttelua ruudun sisällä eikä paikkakaan ollut kovin hyvä, joten naksuttelin sille ruutua ja silloin teki hyvin. Merkin kierrossa keskityttiin nyt siihen, että saataisiin kiertoa tiiviimmäksi. Laitoin merkin taakse namialustan, ja lähetin Kertun kiertämään. Se kävi syömässä namin ja tuli takaisin, en laittanut uutta namia vaan pyysin uudelleen kiertämään, jolloin Kerttu teki tosi hyvän kierron. Varmaan nyt lähdetään tällä tavalla kokeilemaan, että jos tuo neiti saisi itsensä koottua kaarroksen ajaksi. Treenien jälkeen Kerttu pääsi vielä juoksemaan Lewiksen kanssa vähän niinkuin loppupalkaksi.


Tänään puolestaan lähdettiin leikkimään Hannun ja Kertun kanssa ulos. Meillä on tuossa lähellä jalkapallokenttä, jonka ympärillä on frisbeegolfrata. Kenttä oli tyhjä joten vallattiin se koirien kanssa, ja ohi kulki lenkkeilijää ja frisbeegolfaajaa ja koirat ei kumpikaan välittäneet. Ensimmäiselle frisbeegolffaajalle Hannu pikkasen urisi (ne Kertun opettamat huonot tavat mistä oli aiemmin puhetta...), mutta muihin ei enää kiinnitetty huomiota.








torstai 18. toukokuuta 2017

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa (ja pentukuvasaastetta)

Hannu on kotiutunut meille oikeastaan tosi hyvin. Muuten se on tosi loistava ja kiva pentu, mutta äänen käyttö tuottaa vielä harmaita hiuksia omistajalle, mahdollisesti myös omistajan naapureille.

Hannun kanssa ollaan joka päivä jotain erilaista tehty. Viikonloppuna tosiaan käytiin tervehtimässä muuta laumaa, ja siitä pitäen ollaan sitten totuteltu kaupunkielämään.




Maanantaina vietettiin aikaa Hannun kanssa pihalla. Pikkusen tehtiin tokon alkeita ja Hannu tutustui naapureihin. Illasta lähdettiin Kertun agilitytreeneihin, ja koska kiljukaulaa en uskaltanut jättää yksin kotiin, niin Hannu pääsi mukaan. Aluksi vähän jänskätti, kun oli vieras paikka, vieraita ihmisiä ja vieraita koiria, mutta nopeasti Hannu reipastui. Siinä vaiheessa kun Kertun ohjaaja Ida otti Kertun ja lähti radalle tuli Hannulla itku, mutta nopeasti rauhoittui ja muuten käyttäytyikin tosi sievästi. Treenien jälkeen Hannu ja Kerttu jäi vielä leikkimään, ja varmaan puoli tuntia rallattelivat kahdestaan ennen kuin lähdettiin kotiin. Hannu kävi puntarilla, ja painoa 8 viikon ja yhden päivän iässä oli tasan 5 kiloa.


Tiistaina oli Hannun vuoro päästä käymään työpaikalla. Mentiin ensin osastolle, ja Hannu oli mulla sylissä. Tultiin vuoronvaihdon aikaan, eli paikalla oli ihmisiä varmaan reilu kymmenkunta. Aluksi Hannua taas vähän jännitti, mutta pian se kipitteli yksinään pitkin käytävää ja potilashuoneita kun minä juorusin kansliassa. Päiväsalissa järjestettiin jotain musiikkituokiota, ja Hannu oli sielläkin käynyt pyörähtämässä, ja parin työkaverin mukaan oli myös lähdössä. Sitten se sammui hetkeksi kansliaan. Osastolta lähdettiin kellarikerrokseen, koska siellä on aina kaikkee kivaa noin koiran sosialistamismielessä. On sähköovia, trukkeja, erilaisia lattiapintoja yms. Ajattelin että olisi jo korkea aika käydä nakkaamassa pukukaapista pyykit pois, kun tässä on kuitenkin oltu kaksi ja puoli kuukautta kotona. Kellarin käytävillä törmäsin osastosihteeriin ja jäätiin juttelemaan, ja siinä kun oltiin niin trukkia ajoi astiakärryjen kanssa ohi. Hannu ei juuri reagoinut. Pukuhuoneella työkaveri oli justiinsa lähdössä kotiin, ja Hannu ei siihenkään kiinnittänyt mitään huomiota. Se on ihan älyttömän reipas.



Illasta otin taas molemmat koirat mukaan, kun lähdin kouluttamaan tokoa. Vähän mietitytti että huutaako Hannu niin että hommasta ei tule mitään, mutta se vaan nukkui hallin reunalla Kertun vieressä. Yhtään ei stressannut, vaikka oli ensimmäistä kertaa hallissa. Tunnin jälkeen otin koirat ja mentiin hallin takakentälle, missä oli Kertun rally-tokotreenit. Vähän pelkäsin että sitten se huuto vasta alkaakin kun Kertun otan vierestä pois, mutta niin Hannu vaan nukkui senkin tunnin.


Kertun kanssa tehtiin kylttitreeniä. Käytiin läpi kaikki (paitsi hypyt, putket ja merkit) VOI- ja MES- luokan kyltit molemmilta puolin. Kertulla vielä oikean puolen seuraaminen ei mitenkään täydellistä ole, se meinaa jätättää. Muutenpa nuo kyltit onnistuu ihan kivasti. Vaikein on se koira eteen ja siitä pakkia, koska Kerttu meinaa pysähtyä pakittaessa liian aikaisin.

Keskiviikkona vuorossa oli treeniä, kun lähdettiin Hannun ja Kertun kanssa hallille. Otettiin Hannun kanssa vähän perusasentoa, kontaktitreeniä ja kosketusalustaa. Kertun kanssa höntsäiltiin kaikkee pientä. Nyt sitten kun olin Hannun kanssa treenannut ja otin Kertun alkoi Hannu huutaa. Se huusi varmaan 45 minuuttia, kunnes sitten eräs treenikaveri tuli halliin ja Hannun huomio siirtyi sinne, ja pääsin vihdoinkin Hannun luo. Jestas että sillä on kova ääni ja kun se ei luovuta sen huutamisen kanssa vaan se oikeasti jaksaa huutaa ja kauan.

Ja koska meillä tähän asti on aamutkin alkaneet huutamisella, päätin illalla ottaa pienen riskin eli suojasin johdot ja jätin Hannun pentuaitauksen oven auki. Niinhän siinä sitten kävi, että tänään en herännytkään huutoon vaan tassujen ääniin, kun Hannu ja Kerttu olivat jo aloittaneet päivänsä leikkimällä.

Tänään sitten lähdettiin Hannun kanssa shoppailemaan. Hypättiin bussiin ja ajeltiin Mustiin ja mirriin, jossa sitten satasen edestä hommasin pennulle purtavaa ja Kertulle syötävää. Mukaan tarttui myös vähän isompi pentupanta, kun tuntuu että nuo shelttipannat ovat vielä niin painavia Hannulle. Hannun käytöksessä ei taaskaan ollut mitään moitittavaa, tosi reippaasti matkusti bussissa ja tosi reippaasti käyttäytyi kaupassa. Siinä vaiheessa kun olin ostoksiani maksamassa aloin katselemaan että mitäs se Hannu puuhaa, niin se oli puoliksi kiipeämässä meidän takana olleen pikkutytön syliin.




Kauppareissun jälkeen lähdettiin treffaamaan Hannun Reetu-veljeä. Kerttu pääsi mukaan, kun Reetu ei ole vielä hirveästi muita koiria nähnyt. Kerttu on kuitenkin osottautunut hirveän reiluksi Hannun kanssa, joten sen uskalsi ottaa Reetuakin tapaamaan. Varmaan semmoset puolitoista tuntia painivat, kaikki tuli hyvin juttuun keskenään. Reetua vähän jännitti Kerttu, varsinkin silloin kun se haukkui. Kepe kuitenkin käyttäytyi tosi mallikkaasti, että tuskin jäi Reetullekaan traumoja.


Joka päivä ollaan Hannun kanssa treenattu hihnakävelyä, mikä alkaa sujumaan ihan kivasti. Vähän on näkyvissä semmosta piirrettä, että ehkä saattaa alkaa pyöriä jahtaamaan. Pitää alkaa puuttumaan siihen ennen kuin se alkaa olla ongelma.


Yksinoloa ollaan treenailtu myös lyhyissä pätkissä. Kaupassa olen saanut käytyä niin, että on ollut asunto hiljainen sekä lähtiessä että tullessa. Tänään vein roskat niin, että Hannu huomasi mun lähdön, mutta pysyi siitä huolimatta hiljaa. Ongelmia tulee varmaan sitten, kun pitäisi jäädä ilman Kerttua. Sitäkin pitää alkaa treenaamaan mahdollisimman pian. Hannu varmaan nyt saa olla tässä olohuoneessa vapaana myös yksinolot, jos se yöt on ongelmaton. Onneksi mun huonekalut on kaikki siinä kunnossa, että vaihtaa ne pitää joka tapauksessa, eli jos Hannu ne tuhoaa niin ei käy lompakon päälle.

Ja Kerttu nyt on vaan ollut tosi mahtava pennun kanssa. Se pitää kuria yllä, mutta ei kuitenkaan mene yhtään pidemmälle mitä täytyy. Jos pentu vinkasee, Kerttu pakittaa heti pari metriä. On se semmonen kultamurunen hänkin.











maanantai 15. toukokuuta 2017

Hannun ensimmäinen kyläilyreissu

Lauantaina pakattiin auto täyteen ja lähdettiin äitienpäivän viettoon kohti pohjoista. Ensin Hannu laitettiin siskoni syliin etupenkille, mutta kun huudosta ei ollut tulla loppua niin vaihdettiin niin että menin itse eteen istumaan Hannu sylissä. Vielä Hannu jaksoi vikistä jonkin aikaa, mutta sammui melko nopeasti ja nukkui loppumatkan.

Seitsemän koiran kuvaaminen on muuten ihan
mahdotona. Tätä parempaa otosta ei saatu.
Perille kun päästiin niin Hannu ei ujostellut yhtään mitään, ei vieraita ihmisiä eikä vieraita koiriakaan. Hannuhan onkin isoon laumaan tottunut, että varmasti oli kotoinen olo (kasvattajalla 5 aikuista aussieta, 2 estrelaa ja pentuja oli yhteensä 13). Shelteistä Papi ja Julius vähän arastelivat pentua, mutta Nuutti ja Wäinö ei niinkään. Kirppu isona poikana oli melkoinen herrasmies, ja suurimman osan ajasta oli tosi nätisti Hannun kanssa. Kirpun ja Kertun leikkiessä vaan meinaa pikkuiset jäädä jalkoihin, ja niin ne meinasi tälläkin kertaa.

Ensimmäisella kerralla kun jätin Hannun pentuaitaukseen nukkumaan, se huusi kuin syötävä. Ja se huuto ei meinannut loppua millään. Sen jälkeen se ilmeisesti vähän hoksasi ettei huutamalla saavuteta mitään, ja se ei ole kurkku suorana kiljunut. Vikisee kyllä, mutta se pahin huuto on (ainakin toistaiseksi) jäänyt. Ja kun jätin Hannun pentuaitaukseen ja vein Kertun lenkille, niin aluksi Hannu jäi vikisemään mutta oli kuulemma hiljentynyt aika nopeasti.

Nuutti ja Wäinökin siis pääsivät tutustumaan Hannuun. Nuutti näytti ottaneen oppia virheistään. Kerttu kun meille tuli, Nuutti oli maailman kilteintä pikkupoikaa, kesti kaikki Kertun riehumiset ja tykkäsi kun oli samankokoinen leikkikaveri. Sitten Kerttu kasvoi Nuuttia isommaksi, ja Nuutti huomasi olevansa pulassa sen kanssa. Hannua Nuutti erittäin fiksusti komensi heti alusta asti, eikä ruvennut Hannun räsynukeksi. Wäinön suhtautuminen pelotti etukäteen, mutta Wäinö otti tosi hienosti pennun vastaan. Se ei pennuista tykkää, joten se päätti jättää sen täysin huomiotta. Se myös päätti nyt että Kerttu on sittenkin ihan okei tyyppi, ikinä se ei ole hakeutunut niin lähelle Kerttua mitä nyt (Wäinö kun ei ole koskaan hirveästi Kertusta tykännyt). Pääasiassa jokainen aikuinen koira käyttäytyi niin kuin laumaan ei olisi uutta koiraa tullutkaan. Vähän tuntuu että noita koiria on jo niin monta, ettei ne itsekään enää muista että ketä tähän porukkaan kuuluu. Tähän porukkaan varmaan voi tuoda kenet tahansa urospuoleisen koiran, ja nämä on vaan että "jaa, meitäkö olikin näin monta".


Mutta siis Kerttu. Kerttu-Kyllikki on paljastunut varsin hyväksi isosiskoksi. Se pitää kyllä pennulle kuria, mutta ei ole turhaan väkivaltainen. Se ärisee kun pentu tekee jotain mitä sen ei pitäisi, ja jos Hannu ei ärinästä välitä, Kerttu ottaa Hannun pään suuhunsa muttei pure, vaan pitää sitä hampaiden välissä. Enää mun ei tarvii puuttua näiden kahden väleihin, vaan voin olla melko varma siitä, että Kerttu ei liian raju Hannun kanssa ole. Kerttu myös toimi poliisina Hannun ja Kirpun välillä, jos Hannua rupesi iso poika pelottamaan.

Eilen sitten ajeltiin takaisin Ouluun. Hannu taas volisi ensimmäiset 15 kilometriä, jonka jälkeen rauhottui nukkumaan. Käytiin vähän hihnakävelyllä molempien kanssa, ja Hannukin meni reippaasti eteenpäin kun oli Kerttu henkisenä tukena. Sitten pentu meni pentuaitaukseensa nukkumaan, ja oli ihan hiljaa sen ajan mitä olin suihkussa.

Seuraava projekti onkin saada pentu hiljaiseksi yksinolojen ajaksi. Luojan kiitos olen vielä kolme viikkoa kotona, koska jos olisi vaikka tällä viikolla töihin lähtö, niin yksinolot olisivat ihan mahdottomia. Nyt olen tehnyt sitä, että pentu kun on aitauksessaan, lähden rappukäytävään hetkeksi ja tulen takaisin. Välillä Hannua on itkettänyt kun ulko-ovi menee kiinni, mutta nopeasti se hiljenee. Aamusin se on äänekäs kun huomaa että herään, kun pitäisi lähteä äkkiä pihalle. Sisäsiiteyden kanssa menee ihan hyvin. Välillä tulee pissat sisälle, mutta silloinkin pissa-alustoille.


Ensivaikutelma Hannusta on kuitenkin vallan positiivinen. Siitä tulee kyllä hyvä aussie, mikäli omistaja sitä osaa viedä eteenpäin. Se on reipas, ei vähästä hätkähdä, ja on innoissaan mukana kun tehdään jotain. Se kävelee erilaisilla pinnoilla ilman mitään ongelmaa, edes ritilät ei ole homma eikä mikään. Ainoa miinuspuoli on tuo ääntely. Hannu on ehdottomasti kovaäänisin koira mitä mulla on ikinä ollut, ja mulla sentään on ollut shelttejä lähes aina. Hannu on myös nopea oppimaan. Se istuu ja menee maahan käskystä, se tietää oman nimensä ja tulee luokse kun kutsutaan. Se alkaa myös hakea perusasentoon hyvin. Olen palkkaillut sitä vasemman jalan viereen, ja tänään tuli ensimmäistä kertaa perusasentoon kun kutsuin sitä lenkillä. Tänään Hannu pääsee Kertun aksatreeneihin yleisöksi, ja huomenna mennään katsomaan työpaikkaa. Tälle viikolle suunnitelmissa on käydä myös Mustissa ja mirrissä, ja varmaan kaupungillakin pyörähdetään. Ja treeneihin mennään, pääsee pikkumieskin harjottelemaan tokon alkeita.

Julius ja Papi

lauantai 13. toukokuuta 2017

Esittelyssä Hannu

Tässä se nyt on, meidän uusi laumanjäsen.


Viralliselta nimeltään hän on Titangus Callum, mutta kotioloissa ihan vaan Hannu (tai Han Solo). Hannu vaikuttaa hyvin reippaalta (mutta äänekkäältä) aussien alulta.

Eilen lähdettiin aamupäivällä ajamaan kohti Viitasaarta. Siellä sitten vähän pentuja pyöriteltiin, juotiin kahvit ja kirjotettiin paperit ennen kun lähdettiin taas Oulua kohti. Hannun lisäksi autoon tuli velipoika Reetu, joka lähti aloittelemaan uutta elämäänsä Jääliin.

Hannu ja Reetu lapsuuskodissaan
Kasvattaja oli varoitellut jo etukäteen että nämä käyttävät ääntään, ja jo alkumatkasta huomattiin ettei kasvattaja liioitellut. Varsinkin Hannu huusi kovaan ääneen, mutta kun pysähdyttiin käyttämään pentuja pissalla niin Hannukin rauhoittui nukkumaan. Onhan tuo nyt inhottava varmasti matkustaa rakko täynnä.

Etualalla Reetu, takana Hannu
Kotiin tullessa kuskasin Hannun heti pentuaitaukseen, missä se oli turvassa Kertulta. Kerttu aluksi varsinkin murisi jokaiselle Hannun tekemälle liikkeelle. Jossain vaiheessa Kerttu sitten rauhottui sen verran, että uskalsin päästää Hannunkin pois aitauksestaan. Niitä piti vahtia koko ilta, ja Kertun ruoka-aika oli Hannulle melkeen hengenvaarallinen kokemus, mutta tilanne alkaa aika hyvin jo rauhoittua. Ulkona molempia leikityttäisi ja sisälläkin maataan vierekkäin. Mitään syötävää en pysty jättämään lattialle (paitsi Hannun aitaukseen), koska niistä tulee riitaa. Vesikupin Kerttu kuitenkin suostuu jo jakamaan.

Miinuspuolena pennussa on se ääntely. Jos hän on johonkin asiaan tyytymätön niin vikinä alkaa heti. Jos vikinään ei reagoi, niin alkaa ulvominen. Yksinolot tulee olemaan varmasti vaikeampia mitä Kertulle, koska se huuto alkaa jo siitä, että pentu on aitauksessaan olohuoneessa ja minä menen vaikka eteiseen. Onneksi mulla on tässä aikaa opettaa sitä yksinoloa.

Toisaalta sitten koko yön Hannu nukkui hiljaa. Jäin olohuoneen sohvalle nukkumaan, ja herättiin joskus seitsemän aikaan aamupissalle. Kasilta menin takaisin nukkumaan ja nukuttiin kaikessa rauhassa puoli yhteentoista.

Sisäsiisteydestäkin on jo jonkunlainen käsitys. Fyysistä kykyä pidättää ei ole, joten jos ei mennä tuulispäänä ulos heräämisen jälkeen niin pissat tulee sisälle. Lattialle se ei kuitenkaan ole vielä pissannut, vaan kaikki on osuneet alustoille.

Kyllähän tämä uuden pennun omistaminen taas on jännää. :) Tässä pennussa on aineksia vaikka mihin, joten mielenkiinnolla jään odottelemaan että mitä tästä meidän yhteisestä matkasta tulee.


Tuleva tokokoira

torstai 11. toukokuuta 2017

Kesäkausi

Kesäkausi alkoi, vaikka ulkona sataa lunta. Tosi kiva.

Kesäkausi ja koiralle pitää pukea treeneihin
villapaita
Maanantaina oli ensimmäiset agilitytreenit. Etukäteen pikkasen sai jännätä, että missä kunnossa kenttä on, mutta ihan hyvä pohja oli. Ei tarvinnut juosta lumihangessa eikä pohja ollut märkä. Joustoakin löytyi. Kerttu tuntui tykkäävän kun sai ulkona aksata, vauhtia oli paljon mutta nyt Kerttu myös kuunteli. Rima taisi kerran tippua. Kerttu teki kaksi radanpätkää, mitkä ei kovin vaikeita olleet. Kepeillä oli nyt vauhtia, samoin puomin meni aika kovaa (vaikka ei vieläkään nostanut laukalle puomilla). A:n päällekään ei ollut nyt Kertulla aikaa jäädä ihmettelemään, eikä käännöksetkään kaarrattaneet hirveästi.

Tiistaina oli rally-tokot. Tehtiin vähän käännöksiä molemmilla puolilla ja sitten pieni radanpätkä, joka oli pääosin oikealla puolella seuraamista. Pujottelussa Kerttu meinasi karata pari kertaa vasemmalle puolelle, mutta sain sen ongittua ajoissa takaisin oikealle. Vielä pitää vahvistaa oikealla seuraamista.

Tiistain treeneissä Kerttu onnistui rouhasemaan minua käteen, kun olisi pitänyt leluun tarttua. Sen verran tuli haavaa, että keskiviikkona piti käydä työterveydestä hakemassa tetanusrokote. Toisaalta olihan tuo jo aikakin, se kun on mulla vanhentunut jo vuonna 2009. Ups.

Keskiviikko oli siis vapaapäivä meillä molemmilla. En oikeen kehdannut kotoa kovin kauas lähteä, koska terveydenhoitaja varoitteli mahdollisista rokotteen sivuvaikutuksista. Sen verran kuitenkin kävin että hain pennulle pentuaitauksen ja kassillisen luita pureskeltavaksi. Eilen posti toi myös 15 kiloa Eukanuban penturuokaa. Pentu on sitä kasvattajallaan syönyt, joten syötän nyt ainakin tuon yhden säkin sitä ja katsellaan sitten että onko syytä vaihtaa merkkiä. Toivoisin kuitenkin että tämä pentu kuivaruualla pysyisi ainakin jonkin aikaa, vaikka Kerttu onkin viimeiset kolme vuotta ollut raakaruualla. Lihaa tulee pentukin saamaan, mutta ehdoton pääpaino on kuitenkin kuivamuonalla.

Tämä päivä on mennyt sitten siivoillessa ja muutenkin on pentua varten laitettu kämppää kuntoon. En ihan ehtinyt saada kevätsiivousta valmiiksi ennen pennuntuloa, kun
huomenna se termiitti sitten kotiutuu. :) Ja viikonloppuna lähdetäänkin heti käymään äitienpäivän vietossa, joten paljon tulee pienelle uutta heti alussa.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ekat ulkotreenit

Ekat kukkaset bongattiin lenkillä
Ulkotreenikausikin tuli korkattua tässä viikolla, kun käytiin kelpie-seurassa treenailemassa. Ei voi ihan hirveästi Kerttua niistä treeneistä kehua, neiti oli sananmukaisesti ihan pihalla. Mutta jospa tuo annetaan anteeksi, ekat ulkotreenit kuitenkin. Kerttu ei yhtään tajunnut että ollaan treenaamassa, enkä saanut sitä ollenkaan treenimoodiin.

Otettiin ensin ruutua. Eteenmenot oli yllättävänkin hyviä, mutta ruutua ei löytynyt sitten millään. Kun minä näytän vasemmalle, niin koira lähtee oikealle. Piti helpottaa Kertulle tilannetta, kävin näyttämässä sille ruudun minkä jälkeen homma onnistui, mutta oli kyllä huono vauhti. Kyllä se laukalla meni, mutta hitaalla laukalla.

Sitten juoksutettiin luoksetulon stoppeja takapalkalla. Ihan hyviä pysähdyksiä tuli. Lopuksi liikkuroitu ohjattu, missä myös ehkä hidas vauhti mutta muuten ok.

Seuraavana päivänä treenattiin taas sisätiloissa, ja Kerttukin oli paremmin kartalla. Otettiin vähän rallyn puolelta oikealla seuraamista ja pujottelua eri askellajeissa. Kyllähän tuo oikean puolen seuraaminen vielä vaatii töitä, kun Kerttu aika kovasti jätättää. Sitten tehtiin taas ruutua. Tällä kertaa Kerttu löysi ruudun ilman ongelmia, vaikka tehtiin ilman ruutunauhoja. Eteenmeno oli puolestaan nyt vähän vaikeaa, Kerttu otti häiriötä merkkikartioista, ja yritti juosta niille. Sitten kun näytin että mihin sen haluan, se teki ihan kivasti suoria eteenmenoja. Tehtiin taas vähän luoksetulon stoppeja takapalkalla, ja ihan hyviä stoppejä taas tuli. Loppupalkan Kerttu sai eteenmenosta, virittelin merkkikartioita häiriöksi ja käskin Kertun niiden välistä palkalle.

Kun omistaja ei muista ottaa leluja treeneihin,
niin sitten leikitään pipolla
Muuten ollaan Kertun kanssa keskitytty lähinnä lenkkeilyyn. Koko kevät on mennyt tuota kättä parannellessa, ja nyt kun se on siinä kunnossa että pystyy lenkkeilemään, niin ollaan käytetty tilaisuus hyväksemme. Näin sairauslomalaisena kun ei ole muuta kuin aikaa, niin Kerttukin on joutunut (päässyt) lenkkeilemään sen 15-20 kilometriä per päivä (plus mäkitreenit), ja omistaja joutuu mättämään sen ruokakuppiin ihan älyttömät määrät ruokaa että se pysyisi lihoissaan. Kerttu kuitenkin lenkkeilee suurimman osan ajasta irti, ja sitten se etsii keppejä millä se voisi leikkiä ja vetää rallia niiden keppejensä kanssa, niin kyllähän siinä tuntuu hoikistuvan. Yritänkin syöttää sille lihaa missä olisi 20% rasvaa, lisäksi sitten se saa hevosen rasvaa siihen päälle. Yhteensä sen ruokamäärä on varmaan yli 700 grammaa (400-500 grammaa lihaa, 50-100 grammaa rasvaa, 100-200 grammaa sydäntä, kananmunaa, mahdollisesti vielä jotain kanan koipipalaa tai siipeä päälle), ja kylkiluut on silti aika pinnassa. Eiköhän sitten sterkkauksen jälkeen ruokakulut tule Kertun osalta pienenemään. Vieläkään en ole sterkkausaikaa Kertulle hommannut, koska se on edelleen valeraskaana.

Töissä meillä vaihtui pomo, joten otin Kertun mukaan ja käytiin uudelle pomolle esittäytymässä (on muuten kiva esittäytyä uudelle pomolle että "moi, oon Heidi, tässä saikkulappua kuukaudeksi eteenpäin"). Kerttu sai heti työtarjouksen, mutta voi olla että Kerttu on työnsä hoitoalalla tehnyt. Sitten kun sen ei enää tarvii olla yksin kotona, niin on vähän turhaa ottaa se töihin mukaan. On mulla kuitenkin töissä muutakin tekemistä, mitä Kertun vahtiminen, vaikka onhan se kiva välillä pitää mukana.

Pentua varten alkaa olla kaikki melko valmista. Ruokasäkki on tilattu ja pentuaitaus haetaan keskiviikkona (samalla haetaan luita ja Kertulle lihasatsi). Vakuutusta en ole vielä hommannut, kun en tiedä että mitä sen kanssa teen. Perjantaina pitäisi sitten lapsen tulla kotiin. Vähän on nyt ollut puhetta että sieltä semmoinen merle-pentu tulee. Pentutestinkin mukaan oli pojat niin tasaisia, että on ollut hirveän vaikeaa päättää että kenet ottaa.

Huomenna alkaakin kesäkausi agilityllä. Jännityksellä odotellaan että missä kunnossa on kenttä. On se sulanut, mutta sitä en tiedä kuinka upottavaa siellä on. Tiistaina on rally-tokot ja tokon kouluttaminen. Tokoa treenataan tämä kesä ihan vaan omatoimisesti treenikavereiden kanssa. Pk-puoltakaan en alkanut tälle kesälle ottamaan, vaikka varmaan tottiksia otetaan keskenämme jossain vaiheessa.


Vappuna käytiin katsomassa Nuuttia ja Wäinöä. Otin molemmat pojat ja Kertun ja käytiin semmoinen 11-12 kilometriä kävelemässä, ja niin se Wäinö 11-vee köpötteli koko lenkin ilman merkkiäkään väsymisestä. Wäinö ja Nuutti käy siis normaalistikin semmosia 1-2 tunnin lenkkejä, mutta mun mielestä on vaan niin kivaa kun tuo Wäinö on noinkin hyvässä kunnossa. Kertaakaan ei yskinyt koko lenkin aikana, ja kun koirat oli irti, niin Wäinö meni reippaasti siellä Kertun perässä, kun minä ja Nuutti tultiin joukon hännillä. Sisätiloissa Wäinö vähän yski, muttei mun mielestä sen pahemmin mitä viime syksynä. Kyllähän se aina tuntuu itsellä sydänalassa kun Wäinöä yskittää. Toivotaan nyt kuitenkin että sydän ja keuhkot pelaisi sillä vielä useamman vuoden. Ihan yhtä pirteä se on mitä aina ennenkin, ja häntä pyörii hirveää vauhtia. Voinnin mukaan sen kanssa mennään, en ala kuvaamaan sen keuhkoja enää kolmatta kertaa ellei voinnissa tule muutosta huonompaan. Toivotaan ettei uusi pentu järkytä Wäinöä ihan hirveästi, se kun ei ikinä ole ollut pentukoirien ystävä.