tiistai 24. maaliskuuta 2015

Agiliitoakin vaihteeksi

Eilen käytiin pitkästä aikaa agilityssä. Viime aikoina agilityjen päälle on osunut ikävästi iltavuoroja ja migreenikohtauksia, joten kovin useasti tämän kuun aikana ei olla ehditty sitä lajia treenata.

Näköjään treenitauko teki ainakin Nuutille hyvää, kun nyt ei shelttiäkään ahdistanut. Oikeen hyvällä fiiliksellä se juoksi, häntä oli pystyssä ja virheettömiä ratoja tuli hyvällä vauhdilla. Ite katselin Nuutin menoa oven takaa (ettei se tule hakemaan minusta turvaa, vaan ohjaajastaan), ja hyvältähän se näytti.

Kertulla oli tuplatreenit. Ensin tehtiin Kertun kanssa ratatreeniä. Rata oli profiililtaan aika kiva, paljon putkiinlähetyksiä. Kerttu teki tosi hyvää työtä, teki niinkun käskettiinkin. Itse tein pari mokaa (huono ohjauslinja -> rima alas ja huono puomilta puomin alla olevaan putkeen lähettäminen, koira ei saanut tilaa ja meni putken pään ohi. Pitäisi muistaa että nyt käsissä on maksi-koira, eikä mini), mutta muuten alkaa homma näyttää ihan kivalta. Kepit on tosi hyvät, kontaktit samoin, ja renkaankin läpi hyppäsi ilman ongelmia. Rimat ollaan saatu nyt nostettua viiteenkymppiin.

Väliin korjattiin Kertun kanssa tokokokeessa sattuneet virheet, eli tehtiin ohjattu nouto vasemmalle (ei mitään ongelmaa) ja zeta. Zetakin tällä kertaa onnistui mukavasti.

Sitten Kerttu sai vielä jatkaa Nuutin ohjaajan kanssa. Ne ottivat vähän enemmän tekniikkajuttuja, Kepe mm. harjotteli päällejuoksua. Tuommoistakin treeniä tekivät:



Tänään ollaan kaikki vietetty ansaittua lepopäivää. Koirat pääsivät juoksentelemaan takatalvisessa mettässä, emäntä pääsi kaupungille ja päikkäreille. Huomenna taas jatkuu treenit tokoilla, ja olen vähän suunnittellut vieväni tuon aussikan sosialistumaan kaupungin hulinaan. 

Jonkinlaista treenisuunnitelmaakin on Kertun pään menoksi mietittynä. Tai siis, yritetään miettiä. Fakta nyt on, että Kepe ei pelaa silloin, kun sen pitää tehdä mun lähellä töitä. Eihän sen tarvii tehdä mun lähellä kun seuraaminen ja zeta, mutta kyllähän se helpottaisi jos nekin toimii, varsinkin jos joskus isoihin kisoihin aiotaan. Tuon koiran itsetuntoa ja varmuutta pitäisi jollain konstilla saada paremmaksi, mutten tiedä millä. Kun nytkin treeneissä ollaan jo maailman isoin kukkahattu päässä, koira on paras ikinä eikä väärin (juuri koskaan) tehdä, ja sillon kun tehdään, niin virheistä ei tehdä isoa juttua. Jatkuvasti kannustan sitä, enkä ikinä käytä pakotetta (treenikentällä). Aina pyritään siihen, että molemmilla on hauskaa, ja teen ihan liikaa helpotettua treeniä. Siitä huolimatta se paineistuu, kun tehdään töitä vierekkäin. Jotain siis pitää treenissä muuttaa, vielä kun tietäisi että mitä ja miten. Enemmän ainakin liikkurointia, niin palkalla kuin ilmankin.

Zetaa me ainakin aletaan pilkkomaan pienempiin osiin. Teknisestihän zetassa ei sinänsä ole ongelmaa, mutta se ongelma on siellä henkisellä puolella. Pitää vaan koittaa kertoa koiralle, että se tekee oikeen.

Luokkatreeniä aletaan vähän useemmin tekemään. Nythän pääsi käymään niin, että eka EVL:n luokkatreeni oli viralliset kisat, mikä oli oikeesti aika tyhmä veto. Kertoo siitä, että aikataulu oli pikkasen liian tiukka. Onneksi seuraaviin kisoihin pystytään valmistautumaan pikkasen paremmin. 

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kuninkuusluokan korkkaus

Kertun kanssa korkattiin tänään EVL, ja ei nyt ihan mennyt niinkuin Strömsössä. Liikkeet oli ehkä yllättävän hyviä, mutta kaikki muu sitten meni penkin alle.

Liikejärjestys oli normaali EVL:n liikejärjestys, ja eka osa loppui ruutuun. Tokaan osaan jäi siis noudot ja kaukot.

Ensin oli osuus mitä jännitin ehkä eniten, eli saako tuomari tehtyä juoksutarkin. No sai, mutta hyvin pikaiseen. Sitten päästiin tositoimiin. Rivi ja kootut selitykset:

Paikalla istuminen: 10
- Tähän asti kaikki ok. Sitten tuomari (joka siis oli mies) tuli kertomaan palautteen, ja Kepe ärähti. Odotin jo punaista korttia, mutta tuomari ei mitään korttia vielä antanut, sanoi että itse säikäytti koiran.

Paikkamakuu: 10 
- Itse liikkeessä ei ongelmaa, mutta taas ennen paikkamakuuta ja paikkiksen jälkeen Kerttu piti koko ajan pientä murinaa päällä.

Tässä vaiheessa päästettiin toinen ryhmä paikkiksiin, ja itse arvoin että vienkö Kerttua ollenkaan takaisin kehään, kun se ei näyttänyt pääsevän säikähdyksestään yli. Ajatelin yrittää vielä, mutta niin että pienellä kynnyksellä lähdetään kävelemään, jos siltä tuntuu.

Seuraaminen: 7½ 
- Oli surkeaa, ja taas pärähti tuomarille kun tuomari suunsa avasi. Sovittiin, että palautteet annetaan vasta luokan jälkeen. Itse seuraamisessa vähän hyviä pätkiä, mutta piti paikan tosi huonosti.

Zeta: 7
- Ei istunut, muuten hyvä. Ei enää ärinöitä, kun tuomari ei puhunut.

Luoksari: 8
- Vähän valui, ei paha ainakaan omasta näkökulmasta.

Ruutu: 10
- Olisin tykännyt jos olisi ollut vauhdikkaampi. Kuitenkin tasaisella laukalla teki koko liikkeen. Meni merkille tuomarin ohi, eikä reagoinut mitenkään.

Sitten koira ulos kehästä, ja levähtämään. Toinen osuus näytti sitten tältä:

Ohjattu: 0
- Tuomari tuli viereen, että arvotaan suunta. Kepe piti koko ajan pientä murinaa, joten tässä vaiheessa saatiin keltanen kortti, koska sen olisi pitänyt jo päästä levähdystauon aikana yli siitä säikähdyksestään. Arvottiin suunnaksi vasen, ja jo merkille lähettäessä tiesin, ettei tule onnistumaan. Lähetin merkille sen liian oikealta, koska tuomari oli siinä meidän vasemmalla, enkä päässyt korjaamaan paikkaa oikeaksi. Merkiltä kun lähetin koiran vasemmalle, niin se meni keskikapulalle. En alkanut enää pysäyttämään, kun treenien perusteella tiedän että uudelleenohjaus luultavasti vaan paineistaa sitä enkä siltikään saisi sitä vasenta hakemaan, joten annoin tuoda keskimmäisen. Nyt toki mietityttää, että olisiko pitänyt kokeilla, kun vitonen tästä olisi riittänyt ykköstulokseen.

Metallyhyppynouto: 10
- Palautus olisi voinut olla parempi

Tunnari: 9
- Palautti vähän kauas.

Kaukot: 6
- Tämä jäi vähän harmittamaan. Yksi vaihto jäi suorittamatta, koska Kertun takana juoksi joku lapsi ja Kerttu kääntyi katsomaan sitä eikä huomannut käskyä. Ei pitäisi ottaa tällä tasolla noin pienestä häiriötä, mutta annettakoon anteeksi. Muuten itse vaihdot oli nättejä.

Yhteispisteitä siis 246,5, ja EVL2. Voisihan sitä huonomminkin EVL:n korkata, mutta kyllähän tässä silti potuttaa. Liikkeet oli OK, ohjatun nollan otan vähän omaan piikkiin (olisi vaan pitänyt marssia oikealle paikalle, varsinkin kun tiesin että kumpi haetaan), mutta tuo koiran käytös tuomaria kohtaan oli niin luokatonta, että kovin tyytyväinen ei voi olla. Ei ole aina helppoa tämä homma, kun koira on pehmeä, epävarma ihmisiä kohtaan, terävä ja tosissaan puolustusviettinen. Välillä saa oikeesti miettiä, että millähän taikatempuilla saadaan homma pelaamaan. En taaskaan yhtään tiedä, että miten saisin tuon ärinän pois. Luultavasti meitä ei enää miestuomareilla nähdä, koska suosin yleensä tätä ongelmanvälttelytaktiikkaa. Jos jossain on ongelmaa, älä hakeudu tilanteisiin missä tämä ongelma ilmenee. Toisaalta kun en yhtään tiedä, että mikä tämän rähinän taas aiheutti, koska yleisön seassa olleet miehet Kerttu kävi tervehtimässä häntä heiluen ja syliinkin yritti kiivetä. Ilmeisesti avainasemassa oli nyt Kertun pehmeys: ei vaan yksinkertaisesti säikähdys unohtunut ajankaan kanssa.

Mutta kovin kaukana ei kuitenkaan ykkösestä oltu, joten kai me ihan hyvillä fiiliksillä lähdetään kohti seuraavia kisoja. Niihin on aikaa yli kuukausi, joten saadaan varmaan siinä ajassa pakkaa eteenpäin, ja koitetaan oikeesti nyt saada se ykkönen kasaan. Jos tuota ärinöintiä vielä esiintyy, niin saa kyllä laittaa mietintämyssyä tosissaan päähän ja pähkäillä ihan urakalla. Toivottavasti tämä oli nyt vaan tämä kerta, eikä Kepe jää muistelemaan tätä enää myöhemmin. Mutta sen vaan sanon, että mielenkiinnolla tuun odottelemaan tämän tytön luonnetestiä.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Toiseksi paras tokotulokas

Kepsu kävi tänään pokkaamassa palkinnot Vuoden koira-kisasta. Kertun tuloksilla yllettiin Vuoden tokotulokas-kisan toiseen sijaan, ja Vuoden tokokoira-kisassa viidenteen sijaan. Palkinnoksi tuli pari lelua ja pussillinen nameja. Kerttu pääsi jo niitä kaikkia testaamaan, ja kaikki näytti kelpaavan. :)

Kerttuhan osallistui Aussieyhdistyksen samaiseen kisaan, jossa sijoitukset oli toinen (tulokas) ja neljäs (tokokoira).


 Tämä tokotulokas tosiaan korkkaa huomenna sitten EVL:n. Tavoitteet ei mitenkään päätä huimaa: yritetään päästä kehään ilman tuomarille ärinöintiä. Vaikka normaalisti sanonkin että aina me haetaan ykköstulosta kun kisataan, mutta nyt pitää myöntää että kelpaa kyllä vähempikin. Viimesen viikon aikana ollaan huomattu, etten ehtinyt saamaan koiraa ja liikkeitä sellaiselle mallille, mitä olisin halunnut. Varsinkin zetan kanssa tulee olemaan ongelmia, se on Kertulle jostain syystä tosi vaikea liike. Toisaalta, ollaan treenattu sitä alle 2 kk, että eipä siitä voi suuria odottaakaan. Tuli liian kiire, oletin vähän että liikkeen pohjat on valmiina, koska kyllähän se edellisten luokkien perusteella jäävät osaa, mutta enpä tajunnut että tuohon liikkeeseen liittyy muutakin kuin jäävät. No, seuraaviin kokeisiin koitetaan saada tämä kuntoon.

Ruudussa Kerttu ei suostu menemään maate. Joudun varmaan käyttämään käsiapua. Ohjatussa on hakenut väärää tällä viikolla pariin otteeseen, tunnarissa saattaa napata oman, sylkeä sen pois, haistella loput ja hakea sitten sen oman, paikkiksessa meni tällä viikolla maahan viereisen käskystä ja niin pois päin, ongelmia riittää. Ei ehkä kannata odottaa ykköstä. Mutta jos saataisiin kiva fiilis kehään, niin riittää mulle. Kerttu on kumminkin huippu kakara.

En kyllä malta odottaa, että saadaan nämä kisat pois alta. Saadaan keskittyä (hetken aikaa) muuhunkin kun tokoon. Pitää varmaan käydä paimenessa ja vähän agilityäkin treeniä. Tai sitten suoda koiralle vähän lomaa, ei senkään aina tarvii puurtaa.

Keps on sitä mieltä, että mielellään puurretaan joka päivä


perjantai 13. maaliskuuta 2015

Tämän viikon treeniä

Viime viikonloppuna iski semmoinen pieni viimehetken paniikki, kun tajusin että kokeeseen on enää pari viikkoa aikaa. Tämä viikko onkin treenattu aika ahkerasti.

Sunnuntaina tehtiin Kertun kanssa ihan vaan pikkujuttuja, lähinnä palautustreeniä lauantaista. Maanantaina ja tiistaina tehtiin liikkuroituna kaikki EVL-liikkeet. Suurimpina ongelmina oli ruudun merkin löytyminen (tai olisihan se löytynyt, mutta Kerttu ei malttanut sinne mennä, vaan oikaisi ruutuun) ja poikittava seuraaminen, muuten liikkeet oli ihan hyviä. Keskiviikkona sitten tehtiin surkein treeni hetkeen, kun mikään ei onnistunut.

Tehtiin kokeenomaisena metallihyppy, zeta ja ruutu. Metallihyppy oli surkea Kertun tasoon verrattuna. Se jäi seisomaan hetkeksi kapulan viereen ennen kuin viitsi sen suuhunsa ottaa, palautti huonolla vauhdilla ja tuli huonosti eteen. Kapulaa piti siihen malliin, että ota nyt äkkiä se pois ennen kun se sylkästään ulos.

Zeta oli vielä surkeampi. Järjestys oli seiso-istu-maahan, ja pelkästään maahanmeno onnistui. Seisomisessa lähti mun mukaan kun kiersin sen takaa ja istumisessa teki tosi nätin seisomisen. Muutenkin oli selkeesti paineessa koko liikkeen.

Ruudussa se sentään löysi merkille, mutta ei sitten löytänyt ruutuun. Viereisellä kentällä tehtiin myös ruutua, ja niiden ruutu oli muutaman metrin päässä Kertun merkistä mellakka-aidan takana. Ilmeisesti tämä sitten sekotti, ja Kerttu jäi vaan pyörimään merkille. Kävin sitten näyttämässä että mihin ruutuun piti mennä, ja sitten onnistui.

Muutenkin Kerttu oli omaan tasoonsa verrattuna suorastaan huono keskiviikkona. Se otti pahasti häiriötä kentän ulkopuolelta, mitä ei normaalisti ikinä tee (joo, olihan hallissa hälinää, muttei se ikinä ennen ole Kepeä häirinnyt). En tiedä sitten että valmistelinko sen huonosti kehään vai mistä kiikasti, muttei tosiaan mikään onnistunut. Mutta jos huonosti menneet kenraalit tarkoittaa hyvin meneviä kisoja, niin keskiviikon treenejen puolesta kisojen pitäisi sitten mennä tosi hyvin.

Torstaina taas käytiin ihan minitreenit, vähän vaan humputeltiin kentällä. Lähinnä otettiin ruudun merkkiä, joka alkaakin sujumaan. Paikka on vielä huono, mutta säteen sisällä pysytään.

Tänään treenattiin vähän ehkä huonolla fiiliksellä. Tai siis koirassa ei ollut mitään vikaa, mutta itse en suunnitellut ollenkaan treenejä, ja pitkä aika menikin vaan seisoskeluun ja miettimiseen että mitähän sitä seuraavaksi. Otettiin vähän seuraamista, tunnaria, ruutua ja zetaa. Seuraaminen parempaa mitä alkuviikosta, mutta paikallaankäännökset ja askelsarjat ei toimi. Tunnarissa ei ollut mitään vikaa, vaikka liikkuri oli uusi. Ruudun paikka on huono, sitä pitää vahvistaa, eikä haittaisi vaikka merkin paikkaa saataisiin paremmaksi (ei kuitenkaan aleta siitä nillittämään, pääasia että löytää merkille). Zetaan pitäisi saada parempi mielentila. Kepe kyllä osaa erotella asennot, mutta se tuntuu olevan hirveän epävarma, että tekeekö se nyt varmasti oikein.

Nyt Kerttu kuitenkin viettää vapaata viikonloppua. Viimeiselle viikolle on suunnittelilla seuraavanlainen kertunkorjauslista:
- Seuraamiseen viretreeniä, ja askelsarjat (varsinkin peruutus) ja paikallaankäännökset pitäisi saada paremmiksi. Ei mitään hirveetä hinkkaamista, mutta helpotettua treeniä.
- Zetaa myös helpotetaan. Paljon kehua varasinkin liikkuroituna, kehusanalla otetaan mukaan seuraamaan. Erikseen nopeutta jääviin. Seisomista pitää treenata niin, ettei lähde mun mukaan kun kierrän koiran takaa.
- Ruudun paikkaa kosketusalustalla koko viikko. Myös merkkiä paremmaksi. Maahanmeno ruudussa varmemmaksi ja nopeemmaksi.
- Luoksetulon stoppia takapalkalla.

Tekemistä siis riittää ihan viimeseen hetkeen asti. Ennen kisoja ei pahemmin ruveta lepäilemään, kevyttä treeniä tehdään useempana päivänä, että koira pysyy koetilanteessa hanskassa. Jos pidän sitä vapaalla, niin Keps menee ylivireiseksi häsläksi ja homma kusee kintuille.

Koiraan mun pitää kuitenkin olla älyttömän tyytyväinen. Välillä sitä unohtaa, että Kerttu on kuitenkin hirveen nuori ja kohtuullisen kokematon koira (ja mun ensimmäinen ylemmissä luokissa kisaava koira), jota on viety nopeeta tahtia eteenpäin. Vuosi sitten me ei vielä edes kisattu, ja nyt se menee EVL:ään. Pari kuukautta sitten vielä ajattelin, että kun ollaan tammikuussa itsemme nolattu Kannuksessa, niin käydään maaliskuussa kokeilemassa sitä VOI1:stä. Samaan aikaan toivoin, että saisin koiran EVL:ään ensi syksyn aikana, sitten joskus säänömuutoksen jälkeen. Alotettiin kunnollinen EVL:n treenaaminen vasta tammikuun lopulla. Ihan se, että Kerttu on nyt kisavalmis EVL-koira on melkonen saavutus. Vanhemmailla ja kokeneemmillakin koirilla (ja kokeneemmilla ohjaajilla) on ongelmia EVL:ssä, joten missään nimessä ei pysty olemaan pettynyt, jos koira tekee edes sinnepäin kokeissa. Se on kuitenkin ihan fakta, että vien Kertun aika hankalaan paikkaan. Kyllä se periaatteessa pystyy sen handlaamaan, mutta jos se ei jostain syystä onnistu, niin ei voi koiraa syyttää. Koira on huippu. :)

Nuuttikin on koko viikon kulkenut mukana Kepen treeneissä, vaikka se ei ole läheskään joka kerta päässyt tekemään mitään. Vähän ollaan sen kanssa tehty ruutua, tunnaria, seuraamista ja luoksetuloa. Ruudun merkillä se monesti arpoo asennon, että jääkö se siihen seisomaan, istumaan vai makaamaan. Seisomisen se onneksi valitsee useimmiten. Tunnari sillä on kiva, vaikka vire on katossa niin silti tekee kapuloilla työt rauhassa. Seuraamisessa edelleen edistää. Välillä se oli jo parempana, mutta nyt taas meinaa valahtaa eteenpäin. Luoksetulon stoppi on niin hyvä, että Kerttukin on siitä kateellinen. Maahanmeno valuu hirmusesti, melkeen mun jalkoihin asti, mutta sitä ei ikinä olekaan yritetty korjata. Se luulee tekevänsä oikein, eikä sen ikinä tarvii saada selville ettei se oikeesti ihan niin menisi.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Tokon sääntökoulutus

Tänään käytiin Kertun kanssa opettelemassa tokon uusia sääntöjä Pärssisen Pipan johdolla. Kertun olin luvannut ottaa mukaan esimerkkikoiraksi, ja se kävikin kehässä tekemässä uudet ALO- ja AVO-luokat ja ylempien paikkikset.

Alotettiin kuitenkin teoriaosuudella. Käytiin läpi vähän kokeen järjestämistä ja sitten näitä yleissääntöjä. Uusia juttujahan niissä oli lähinnä paikkishäiriöinnistä tuleva kilpailukielto. Kehäänmennessä tarkastus jää pois, ja koko luokan koirat tarkastetaan (luoksepäästävyys, juoksut) ennen luokan alkua. Koirat tuodaan tuomarin luo hihna löysällä, ja tuomari tarkistaa luoksepäästävyyden. Sitten saa napata koiraa vaikka pannasta kiinni juoksujen tarkastamisen aikana. Uskoisin, että tuo voi ehkä olla helpompi Kertulle mitä nykynen kehäänmenotarkastus (Kerttu saa mennä ite tekemään tuttavuutta ennen kun perskarvoja härkitään, mutta helposti voi ärähdys tulla tälläkin tavalla), mutta Nuuttia taas en varmasti saisi kehään uusien sääntöjen aikana jos tuomarina olisi mies. Mutta onneksi ei tarviikaan, Nuu saa eläköityä.

Edelleenkään koiraa ei saa temputtaa kehässä, ei mitään kieppejen tekoa, jalkojen välistä pujottelua tai käsien välistä hyppimistä, sillä saa herkästi keltasen kortin, josta napsahtaa kymmenen pisteen menetys. Nykysääntöjen mukaan yhdellä keltasella kortilla ei ole oikeen merkitystä, kahdesta lentää pihalle.

Alempien luokkien koirat saa tulla hihnassa kehään, mutta kehässä hihnan pitää olla koiralta piilossa (esim. tasku, ei saa enää jättää kaulalle). Ylemmissä nykyseen tapaan ilman hihnaa kehään.

Kehässä pitää olla koiran kanssa, sitä ei saa jättää odottelemaan kauemmaksi. Jos on viivästystä, saa käskeä koiran maahan, muttei saa lähteä koirasta paria metriä kauemmaksi.

Liikkeen ennakoiminen (koira nykii esim. kapulan perään) pudottaa arvosanaa parilla pykälällä. Jos koira lähtee liikkeelle ilman käskyä EVL:ssä tai VOI:ssa, liike menee nollille. AVO:ssa sen saa kutsua vielä takasin, mutta liikkeestä saa max 6 pistettä.

Viimesen perusasennon tekemättäjääminen pudottaa arvosanaa kolmella.

Muuten ei mitään isoja muutoksia. Haukkumista ei edelleenkään katsella, siitä putoaa herkästi arvosana. Häiritsevästä haukkumisesta voi tula myös varotus, ja jos se jatkuu, niin punainen kortti.

Teoriaosuuden jälkeen lähettiin näyttämään miten homma onnistuu käytännössä. Lähdettiin liikkeelle ALO-luokan paikkamakuusta. Koiria oli kolme, Kerttu oli keskellä. Maahanmenot yksitellen, ja Kerttu tarvitsi kaksoiskäskyn. Koirat jätettiin ja mentiin n. 15 metrin päähän näkösälle. Oikeesti ALO-paikkis kestää minuutin, mutta nyt tehtiin miniversio, ja hetken päästä takasin koirien luo ja yksitellen ylös.

Sitten Kerttu jäi yksin kehään, ja seuraavana tuli seuraamiskaavio. Uuteen ALO-seuruuseen kuuluu normikävelyn lisäksi juoksupätkä ja hidas kävely. Käännökset vaan normaalivauhdissa. Ei askelsarjoja mihinkään suuntaan, ei paikallakäännöksiä.

Uutena juttuna ALO-luokassa oli noutoesineen pitäminen. Liikkuri kysyy, että pitääkö koira edessä vai sivulla kapulaa, ja jos pitää edessä niin koiran saa joko ohjata eteen tai kävellä itse koiran eteen. Koira ei saa istua liian lähellä ohjaajaa, ettei se pidä kapulaa ohjaajaa vasten. Kertun kanssa otettiin muutama eri versio. Ensin pyysin ite sen mun eteen, sitten jätin koiran istumaan ja menin sen eteen, ja viimeisessä versiossa koira piti kapulaa sivulla. Kerttuhan ei ikinä ole kapulaa mulle sivulta palauttanut, joten se oli meille se vaikein. Helpointa olisi ehkä jättää koira istumaan ja kävellä sen eteen, niin ei tarvii alkaa venkslaamaan koiraa suoraksi. Liikkeessä arvostellaan kapulan pito ja palautus, mutta miinusta tulee myös vinosta paikasta. Jos koira pitää kapulaa ohjaajan edessä, sen ei tarvii tulla enää sivulle, eikä myöskään eteentuloa arvostella. Tykkään kyllä että tämmön en liike tulee heti ALO-luokkaan, koska nyt pitää oikeesti alkaa alusta lähtien panostamaan siihen hyvään pitoon. Ite olen vähän semmonen kouluttaja, että varsinkin alimmat luokat kahlattiin läpi sellasella "riittää ykköstulokseen"-asenteella, eli pohjien kouluttaminen jäi vähän vajaaksi. Esim. vaikka Kepe pitää kapulaa tosi nätisti, se sylkäsee sen ulos heti kun otan kapulasta kiinni. Nyt me siis harjotellaan kapulan palauttamista EVL-koiran kanssa, kun en oo sitä aikasemmin viitinyt opettaa.

Kaukot on melko paljon helpotettu versio, semmoset "pentukaukot". Koira jätetään maahan, ohjaaja menee kahden metrin päähän, käskee koira ensin istumaan, sitten maahan, ja sitten mennään koiran viereen ja pyydetään se sivulle.

Estehyppy oli kanssa hyvin helppo. Avoimen esteen molemmille puolille merkitään törpöillä kahden ja neljän metrin merkit, ohjaaja jättää koiran merkkien väliin, menee itse esteen toiselle puolelle merkkien väliin (tarkemmat paikat voi itse valita), ja pyytää koiran hyppäämään. Koira saa tulla eteen ja siitä sivulle tai suoraan sivulle.

Liikkeestä maahanmeno muuten samanlailla mitä nyt, mutta ohjaaja tekee merkillä täyskäännöksen ilman liikkuria. Myös luoksetulo sama mitä nyt.

Seuraavana otettiin avoimen paikallaolot, eli paikkaistuminen. Eli jätetään koirat istumaan, ollaan näkyvissä minuutti. Sitten mennään koiran oikealta puolelta kolme metriä koiran taa, ja sitten koiran viereen.

Paikkaistumisen jälkeen Kerttu jäi tekemään muut avoimen liikkeet. Seuraamisessa ei hidasta käyntiä (mikä oli ALO-luokassa), mutta sitten askelsarjat eteen ja taakse on. Juoksuosuuteen kuuluu käännös oikeaan, mutta muuten käännökset tehdään normikäynnissä. Kaavio on pikkasen pidempi mitä ALO:ssa.

Jäävistä tehtiin istuminen tai makaaminen seuraamisen yhteydessä. Tällä kertaa tehtiin istuminen (tuomari päättää ennen luokan alkua). Eli normaaliin tapaan seuraamisesta jätetään koira istumaan (Kerttu tarvitsi kaksoiskäskyn. Totta kai nyt taas ennen kisoja, edellisen kerran tarvitsi kaksoiskäskyn istumiseen ennen edellisiä kisoja), ohjaaja kävelee edessä olevalle merkille, jossa ilman liikkurointia täyskäännös, siitä sitten liikkuroituna koiran taakse koiran oikealta puolelta, käydään lenkki koiran takana ja siitä koiran viereen. Toisena jäävänä tehdään samaan tyyliin seisominen, mutta se jätettiin nyt tekemättä. Sen verran on jäävät muuttuneet, että koiran ohi pitää kävellä noin puolen metrin päästä. Ei siis voi tehdä semmosta banaania, että kiertäisi koiran kaukaa.

Uutena liikkeenä avoimessa on merkin kierto. Eli siis yhdellä käskyllä ilman käsimerkkiä pitäisi koira saada kiertämään kymmenen metrin päässä oleva merkki, ja tulemaan eteen tai suoraan sivulle. Kerttu tekli kohtuu nätin suorituksen, vähän hämääntyi kun palkka ei tullutkaan suoraan kierrosta. Mehän ollaan tällä kiertämisellä haettu lisää vauhtia merkille, ja siitä on aina tullut vauhtipalkkakin.

Estehyppy sama mitä ALO:ssa, paitsi että umpiesteellä.

Kaukoja ja noutoa ei alettu tekemään, koska ovat käytännössä samat mitä nytkin. Ainoastaan kaukoissa asennon vaihtoväli on 3 sekuntia.

Viimesenä oli ruutu, eli koiran lähetys suoraan ruutuun, ruudussa pysähtyminen, maahan (tai suoraan maahan, pitää kertoa tuomarille kummin tekee) ja ohjaaja kävelee koiran viereen. Tässä vaiheessa Kerttu alkoi olla jo selkeesti väsynyt, mutta jaksoipa vielä juosta ruutuun ja suorittaa liikkeen loppuun.

Ylempien luokkien ajan Kerttu pääsi muuten levähtämään, paitsi että paikallaoloihin osallistui. Voittajan uusi paikkamakuu olikin ihan hyvää harjoitusta seuraavaa koetta varten, kun on vähän sellainen "mini-EVL-makuu". Koirat yksitellen maahan, ohjaajat piiloon, liikkuri häiriköi kävelemällä, mennään koirien taakse, koirien vierelle ja koirat yksitellen sivulle.

Voittajaluokan liikkeistä katsottiin läpi seuraaminen, jäävät (mini-zeta), ruutu ja ohjattu. Seuraaminen vähän samaan tapaan mitä nykyään EVL:ssä, muttei tarvii olla niin pitkä, ei paikallakäännöksiä, ja 5-8 askelta peruuttaen.

Jäävät tehdään samaan tyyliin mitä nykyään zeta, mutta suoritetaan vaan kaksi asentoa.

Ruutu on muuten sama, mutta ohjaajan kävelyreitti muuttuu. Ensin lähdetään kävelemään kohti ruudun oikeassa etukulmassa olevaa törppöä, sitten käännytään vasemmalle, ja taas törpön kohdalta käännös kohti lähtöpaikkaa.

Ohjatussa lähdetään kävelyttämään koiraa kohti markkeria, markkerin jälkeen täyskäännös, liikkeestä seisominen ja ohjaaja palaa alkupisteeseen. Siitä sitten tehdään ohjattu nouto. Keskikapulaa ei vielä tässä luokassa ole.

Tunnarihan tehdään samaan tyyliin mitä nykyäänkin, ja metallinoudosta tulee metallihyppynouto. Kaukoissakaan ei mitään suuria muutoksia ole.

Vimesenä sitten se itseäni eniten kiinnostava ja meille ajankohtainen luokka, eli EVL. Kerttu otettiin taas töihin paikallaolojen ajaksi.

Ensin tehtiin semmonen onnistunut paikallaolo, eli koirat istumaan, mennään piiloon ja ollaan siellä pari minuuttia. Sitten kutsutaan kehään, ja jäädään kymmenen metrin päähän koirista, ja liike päättyy. Toinen osa alkaa samantien, eli yksitellen (vasemmalta oikealle) käsketään koirat maahan sieltä kymmenen metrin päästä, saa käyttää käsiapua. Minuutin päästä liikkuri menee rivissä oikealla olevan koiran taakse, sanoo käskyn, ja koira kutsutaan luokse, joko suoraan sivulle tai eteen ja sivulle. Liikkuri siirtyy seuraavan koiran taakse, sanoo käskyn, ja sekin kutsutaan luokse ja niin pois päin. Meillä oli tässä hommassa kolme koiraa, kellekään ei tuottanut vaikeuksia vaikka viereinen lähti luoksetuloon. Sitten kun kaikki koirat on sivulla, niin liike loppuu.

Seuraavana tehtiin sitten kakkososasta epäonnistunut versio, eli Kerttu jätettiin istumaan, ja muut maahan, eli demonstroitiin tilanne, missä pari koiraa olisi valunut maahan paikkaistumisen aikana. Liikkurin piti käydä ensin yksitellen liikkuroimassa maahan valuneet koirat istumaan, ennen kuin päästiin käskemään koirat paikkamakuuseen. Siinä sai Kerttu istua ihan kivanmittasen ajan, joten pitää vaan toivoa että tulevaisuudessa kisakavereilla koirat pysyy istumassa. :D Pahin tilannehan olisi se, että sieltä valuisi koirat yksi toisensa perään maahan, kun eivät jaksa odottaa että toiset käsketään uudestaan istumaan (oliko mahdollisimman sekavasti selitetty?) Kannattaa  siis opettaa varma ja ylipitkä istuminen.

Paikkisten jälkeen mentiin loppuajaksi Kertun kanssa yleisöön vähän sosialistumaan. EVL-liikkeistä katsottiin läpi seuraaminen, ruutu, tunnari ja se uusi merkinkiertohyppynoutojuttu.

Seuraamisessa ei ole juuri muuten mitään outoa, muuta kun pitkä peruutuspätkä, jossa on käännös joko oikealle tai vasemmalle (ulkomailla arvokisoissa/KV-kisoissa voi olla myös täyskäännös. Kokeiltiin Kertun kanssa, ei oikeesti ole paha).

Ruutua olen stressanut ehkä eniten, ihan siitä syystä että merkki lähtee pois. Mutta fakta nyt vaan on se, että se ympyrä mihin koiran lähettää, pitää joka tapauksessa merkata tosi selvästi, että tuomarikin näkee etttä onko se koira siinä vai ei. Lähden siis Kertun kanssa opettamaan ihan tiiviiseen ympyrään menoa, ja siitä sitten esim. reilusti teipillä merkattuun ympyrään menoa. Ei ainakaan näyttänyt meidän esimerkkikoiraa häiritsevän, että ympyrän naru otettiin pois ja teipit laitettiin tilalle.

Tunnarissa uutta on siis kapuloiden asettelu, kun ne voidaan asetella melkeen miten vaan. Kapuloitakin voi olla 6-8. Pitää alkaa kisojen jälkeen pikkuhiljaa lähteä uusia asetelmia opettamaan.

Vaikeimmalta näytti tuo merkinkiertohyppynoutohässäkkä. Kertullehan (ja luultavasti aika monelle muullekin) ongelma tulee siinä, että pitäisi juosta kapuloiden ohi merkille. Jos sen koiran sinne merkille saa, niin uskoisin kyllä että loppuliikekin onnistuu. Liikkurin puolesta kuulostaa vähän vaikealta, ensin arvotaan miten päin esteet on, sitten arvotaan kumpi kapula viedään ekana, sitten arvotaan mihin asentoon koira käsketään merkin kiertämisen jälkeen ja sitten vielä että kumpi kapula haetaan. Isoimmat erot Kertun (eli siis helposti kaavoihin kangistuvan koiran) näkökulmasta voisi olla ne, että ohjattu nouto tapahtuukin eteenpäin, eikä perinteisesti lähdetäkään hakemaan kapuloita takaa, ja toinen on se, että ekana vietyä kapulaa ei välttämättä haetakaan.


Mutta taas tämän päivän jälkeen olo näiden uusien sääntöjen suhteen ei olekaan toivoton. Kaikki jutut on ihan opetettavissa, ja ihan yhtä uusia ne on kaikille ohjaajille ja koirille. Selkeyttä saatiin moneen liikkeeseen, ja kun niitä pääsi toteuttamaan/näkemään livenä, niin tuntuivat helpommilta mitä paperilta lukiessa. Liikkurointihomma vaikeutuu, mutta vaatii vaan huolellisen kehänsuunnittelun. Kyllä tämä homma varmasti lähtee tästä selkenemään enempikin, kunhan säännöt muuttuu ja niihin pääsee syvemmälle sisälle. Että ehkä tuo koira valioituu, vaikken nyt sille seuraavien viiden kuukauden sisällä saisikaan niitä kolmea ykköstä haettua.

Kerttu kyllä väsähti ihan täysin. Sillä oli pitkä päivä, melkeen viisi tuntia, ja sille oli ensimmäinen kerta kun opeteltiin uusia sääntöjä, ja heti liikkuroituna mentiin pari luokkaa. Melkosta kuuntelutreeniä sillekin, siitä kyllä huomasi että oli vähän hämmennyksissä, kun "ei tätä olla ennen näin tehty". Kuitenkin hyvin se jaksoi ja ihan hyvin teki, vaikka pari lisäkäskyä vaatikin. Aika pitkältihän nuo ALO-VOI-liikkeet rakentuu vanhoista palasista, jotka pitää vaan koota uudelleen. EVL vaatii jo vähän enempi treeniä, mutta niinhän sen pitääkin.

Tuota koulutusta myös kuvattiin, mutten ainakaan vielä ole saanut Kertusta kuvia kätösiin, joten kuvat on vanhoja kännykkäräpsyjä hallilta. Jospa sitä joku päivä viitsisi taas ottaa uusia kuvia.

(Ja mihin oikeesti tämä aika katoaa? Vastahan noihin seuraaviin kisoihin oli yli kuukausi aikaa, nyt enää pari hassua viikkoa! Ja miksei me olla treenattu? Miten niin ei muka ehdi ennen iltavuoroa? Argh!)