torstai 20. helmikuuta 2014

Tokopäivitystä

Koska me ollaan viime aikoina tehty kauheen vähän muuta kuin tokoa (ja sitäkin melko vähän), niin kootaanpa pieni päivitys missä me ollaan koirien kanssa menossa.

Nuutti on pitänyt nyt viimeiset pari-kolme viikkoa päänsä kivasti kasassa. Se tekee hirveän innokkaasti töitä, mutta mun on hyvin vaikea saada sitä keskittymään tehtävään. Jos tulee vähän tylsempi hetki, niin se rupeaa tarjoamaan vaikka ja mitä. Esimerkiksi jos Kertun kanssa istutaan kehän laidalla, Kerttu istuu ja tuijottaa mua silmiin ja odottaa että päästään töihin. Nuutti puolestaan tarjoaa maahanmenoa, istumista, hyppää mun viereen tuolille, hyppää alas, tarjoaa uudelleen maahanmenoa, tarjoaa kieppiä, haukahtaa, menee maahan yms. Se reagoi niin hirvittävän herkästi kaikkeen, vaikkei ole mitään reagoitavaakaan. Esim. kierretään iltapissatuslenkkinä melkeen aina sama kortteli ympäri siihen aikaan, ettei siellä yleensä ketään enää näy, mutta Nuutti silti vetää häntä pystyssä ja urisee melkeen koko lenkin.

Paikkamakuussa se yleensä malttaa odottaa käskyä. Se pysyy kyllä maassa sen kolme minuuttia, mutta voi olla hyvinkin rauhaton. Nyt on ollut hetken hiljaa, mutta ollaan tälle vuodellekin saatu alottaa piiloonmeno alusta piippaamisen ja rauhattomuuden takia. Tätä on siis treenattu yli kaksi vuotta, joten välillä alkaa epätoivo iskeä. Nyt kuitenkin on tosiaan ollut hetken ihan hyvä. Sivullenousun ennakoi herkästi liikkurin käskystä, vaikken ole sitä sivulle nostanut ikuisuuteen, vaan vapautan masta.

Pieni penkkiurheilija
Seuraamisessa edistää ja painaa, ja nämä molemmat ongelmat on nyt pahentuneet ihan tämän vuoden puolella. Nyt ei tehdäkään pitkää pätkää, vaan opetellaan vähän paikan hakemista. Kontakti tippuu ensimmäisellä askeleella, mutta hakee sen yleensä nopeasti takaisin eikä puota sitä uudestaan. Tässä oma pään asento vaikuttaa hirveästi, jos katson suoraan eteenpäin niin pudottaa kontaktin paljon helpommin. Mutta Nuutti kyllä seuraisi vaikka maailman tappiin, ja hyvin innokkaasti seuraakin. Pikkukoiran paikka saakin olla vähän edessä, mutta vähän taaemmas tuota pitää saada, koska se haittaa jo omaa kävelyä. Nuutin kanssa kuitenkin ollaan paljon keskitytty vireeseen, ja se on kyllä nyt hyvä. Se tekee ja tykkää tehdä.

Liikkeestä maahanmenossa sillä on vähän pitkät piuhat. Käskyn jälkeen se tepastelee vielä pari askelta, mutta sitten pamahtaa hirveän nopeesti maahan.

Luoksetulo on ollut viime aikoina ihan hyvä. Pysähtyminen lähti jossain vaiheessa valumaan, joten takapalkka siellä on lähes aina, ja ennakoinnin takia pitää muistaa tehdä paljon läpijuoksuja. Maahanmenossa sama vika mitä liikkeestä maahanmenossakin, eli jokunen askel, ja sitten pamahdetaan maahan.

Liikkeestä seisominen sekoittuu istumiseen. Nyt ollaan siihen uutta käskysanaa opeteltu. Liikkeestä istuminen on puolestaan hyvä, mutta se on tauolla tuon sotkemisen takia.

Nouto on hyvä. Ollaan nyt kiinnitetty huomiota mäkläämiseen, ja se onkin selkeesti vähentynyt. Palautuspaikka vähän seilaa, ja jää monesti turhan eteen. Mutta vauhti on hyvä ja koira on innokas.

Tunnari on ihan loistava. Nuutti hakee omansa vaikka kapuloita olisi se 20. Hyvin harvoin ottaa väärän.

Hyppynouto on hyvä, ei mitään ongelmaa. Vaikka kapula menisi kuinka vinoon, Nuu tulee hypyn kautta takaisin. Metallikapulalla ei olla nyt hyppyytetty, mutta sillon kun meillä oli vielä pieni metalli, niin onnistui senkin kanssa hypyt.

Ohjattua ei olla pitkään aikaan tehtykään, joten en osaa sanoa onko siihen ilmaantunut uusia ongelmia. Se on kuitenkin ollut yleensä ihan jees.

Ruutu näyttää riippuvan kovasti paikasta. Kannuksen hallilla ei mitään ongelmaa, juoksee suoraan keskelle, Oulun hallilla sitten vähän ongelmaa onkin. Tai siis se pysähtyy tosi etureunaan ilman tarkettia. Namialustalla juoksee kuitenkin keskelle, ja loppuruudussa ei ongelmaa. Pitäisi varmaan treenata tätä enemmän tuolla hallissa, eiköhän se sen sielläkin opi kun on kerta jo Kannuksessa sen oppinut. EVL-ruutua ei tehdä, koska pieni koira-parke menee päästään ihan sekaisin. Ensin pitää kiertää merkki ja sitten mennä niiden keskelle.

"Ei meijän tarvii vielä nousta."
Merkki kuitenkin yksittäisenä on hyvä, menee merkille hyvällä vauhdilla. Pysähdyspaikka saisi olla reilummin merkin takana, nyt tulee merkin viereen. Mutta reilua edistystä, reilu vuosi sitten paineistu pelkän merkin näkemisestä ja nyt meinaa jo varastaa sille.

Kaukot toimii avoimeen, ainakin yleensä, jos ei ole hirvittävästi vauhtia. Ylempien luokkien kaket toimii tosi lyhyellä matkalla. Liikeradat on kuitenkin ihan hyvät. Tämäkin vaatisi vaan sitä treeniä.

Sitten tämmösiä yleisiä ongelmia mitä on, niin liikkeiden välit (koira karkaa haistelemaan, jos pyydän maahan niin nousee heti) ja oma palkkaus (liian laimeeta). Ja koska Nuutti on niin vilkas/huonosti keskittyvä, meillä harvemmin on sellaista ongelmaa liikkeissä, mikä näkyy joka kerta, vaan meillä aina tulee erilaisia virheitä. Yleensä on siis jotain Nuutin tarjoamaa temppua, kerrankin luoksetulossa (kisoissa) se kiersi mut peruuttaen, ja treeneissä ei sitä ole tehnyt. Vire on nyt tosi hyvä, ja vielä kun siihen saisi keskittymisen niin avot!


Kerttu taasen on ollut hiukan vähemmällä treenillä juoksujen takia, mutta mitä ollaan tässä treenattu niin on se tehnyt ihan älyttömän hyvää työtä.

Luoksepäästävyys ei ehkä ole ihan se Kertun lempiliike, mutta aina on kaikki (vieraatkin) suvainnut. Kerttu vaan nojaa muhun tosi vahvasti, ja tietää että sieltä tulee makupala heti kun ihminen lähtee. Tuttujen kanssa se haluaisi syöksyä rapsuteltavaksi mutta kun tietää ettei saa, ja vieraita se ehkä vähän jännittää. Ei ole ikinä suhtautunut negatiivisesti luoksepäästävyydessä, vaikka sitten oikeassa elämässä ei tykkää siitä, että vieraat tulee tutustumaan, vaan Kertun pitää tutustua ensin.

Paikkamakuusta haluaisin sanoa, että on tosi varma, mutten viitsi manata. On kuitenkin tosi hyvä. Kerran on noussut, ja silloinkin viereiselle koiralle sanottiin "vapaa". Pysyy maassa riippumatta siitä, että olenko piilossa vai en, ja on ihan älyttömän rauhallinen. Hieno kaikin puolin siis.

Seuraaminen on parhaimmillaan tosi hyvää. Pitäisi vaan tehdä putkeen kahta seuraamista, hihnassa ja ilman, että näkee että miten sille vireelle käy. Yleensä kuitenkin pitää tosi hyvää kontaktia ja seuraa hyvässä paikassa, mutta välillä vire on ihan mitä sattuu. Ylivireisenä ei keskity, elivireisenä saattaa jopa lähteä haistelemaan.

Liikkeestä maahanmeno on tosi mielenkiintonen. Se menee  maahan hissinä, mikä tekee siitä pahimmillaan tosi hitaan. Täysin päinvastanen ongelma mitä Nuutilla samassa liikkeessä, eli reagoi kyllä heti, mutta en saa sitä pamahtamaan täysillä maahan. Parhaimmillaan ihan hyvä, huonoimmillaan tosi hidas. On tehnyt pari kertaa jopa niin että niiaa, ja nousee seisomaan. Kuitenkin 98% menee maahan, mutta vauhtia saisi olla enemmän.

Luoksetulo on yleensä hyvä, kunhan muista jättäessä sanoa oikean käskysanan. Eteentulopaikka on parantunut, ja vauhtiakin on yleensä kivasti. Pysähtyminen toimii, mutta sitä ei voi useesti ottaa koska alkaa ennakoimaan. Maahanmenossa reagoi heti, mutta pysähtyy ja menee hissinä alas.

Liikkeestä seisomisessa ei ole yleensä mitään ongelmaa, välillä lähtee väistämään kun tulen takaisin sivulle.

Hyppy on yleensä hyvä. Välissä vähän yrittää ponnahtaa takaisin, ollaan varmaan tehty liikaa hyppynoutoa.

Nouto on parantunut, tai siis palautuspaikka. Nykyään siis nouto on ihan hyvä. Metalliakin noutaa hyvin.

Hyppynoudossa ei mitään muuta ongelmaa, kun palautus. Kerttu tulee esteen yli niin lujalla vauhdilla, että palauttaminen vähän kärsii. Ihan hyvin tulee kuitenkin esteen yli, vaikka kapula meneekin vinoon. Ei kuitenkaan yhtä varma vielä mitä Nuutilla.

Tunnari on ihan ok. Ollaan siis tehty ihan vaan ilmaisutreeniä, ja löytää kyllä sieltä oikean kapulan aika hyvin.

Ohjattua ollaan tehty niin, että vaan toisella sivulla on kapula. Hyvin hakee sitä, mutta palauttaa useesti vinoon. Ei siis tajua oikasta takapäätään.

Ruutu toimii, jos on kosketusalusta. Ongelmana vaan on se, etten saa Kerttua hakemaan ruutua silmillään ennen kun lähetän sen. Kuitenkin menee hyvin ruudussa maahan ja tulee sieltä ihan kivasti seuraamaan. Mun pitää kuitenkin sitä vähän jarruttaa, ettei mene ensin ohi ja sitten sivulle.

Merkin se tietää kyllä, mutta vauhtia on huonosti. Oliskohan se vielä epävarma siitä?

Kaukoissa vähän takapuoli liikkuu ilman estettä. Liikeratoja ylempiin luokkiin ollaan tehty, ja mun mielestä pysyy paremmin niissä paikallaan mitä avoimen kaukoissa. Ei kuitenkaan mitenkään toivotonta.

Nenänpää paljasti meijän roskisdyykkaajan
Yleistä ongelmaa tekee meillä vireen vaihtelu. Laamailee välillä, välillä menee ehkä yli. Parhaiten menee sillon, kun leikitään ennen treenejä, laitetaan lelu taskuun ja aletaan töihin. Toinen iso ongelma on häiriöt, Kerttu on aika häiriöherkkä. Mulla ärsytti hirveesti, kun meidän tottisryhmässä kulkee joku perhe, jolla on lapsi mukana, ja se lapsi hyppii ja pomppii ja Kerttu ei siedä lapsia ja murisee enkä uskalla päästää sitä kentän laidalla ollenkaan irti, mutta sitten tajusin että sehän on ihan mahtavaa häiriötä. Ollaan sitten tokoiltu siinä riehuvan lapsen ympärillä, eikä Kerttu kiinnitä kakaraan mitään huomiota. Eli ihan hyvä vaan että tuovat sitä lasta sinne hallille. Eilen saman perheen (?) iso koira tuli kahdesti Kertun päälle treeneissä (ei aggressiivisesti, mutta kuitenkin), ja Kerttuhan ei siedä isoja koiria, kun on puruleluksi sellaiselle joutunut. Kerttu ei kuitenkaan ottanut yhtään itseensä, ja heti kun saatiin koira pois kimpusta, Kepe palautui tilanteesta ja keskittyi töihin. Että on meillä vielä toivoa.

Huomenna alkaisi ensi kuun kokeisiin ilmottautuminen, ja kovasti pähkäilen että lähteekö Kerttu sinne. Ison kysymyksen nostaa valeraskaus, jos sellainen päättää tulla tähän juoksun loppuun. Toisaalta joskus se kisaaminen pitää aloittaa, ja liikkeiden puolesta tuo on ihan valmis. Se on tehnyt myös palkatonta luokkatreeniä hyvällä motivaatiolla. Jos sen vire ei laske eikä se ota häiriöä, niin ihan hyvin sen pitäisi mennä, mutta entä jos... Mutta kun taas en tiedä, että saako siitä enää varmempaa muuta kuin antamalla sen aikuistua. Se ei kuitenkaan ikinä sekota liikkeitä ja se tekee lähes aina oikein. Välillä tulee pientä lipsahdusta, esim. luoksetulossa saattaa tulla vinoon. Argh, vaikeita päätöksiä.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Meillä juostaan :)

Pitkän, pitkän odotuksen jälkeen Kerttu on vihdoin alottanut toiset juoksunsa. Nyt vaan toivotaan, että juoksut loppuu mahdollisimman pian eikä valeraskausoireet ainakaan kamalan pahat olisi, että päästään taas normaaliin päiväjärjestykseen. Kerttu on mun ensimmäinen narttu, jolla on tosiaan vasta toiset juoksut, mutta silti tekisi jo nyt mieli vannoa ettei yhtään narttua enää, kiitos. Ei juoksut muuten niin vaivaisi, mutta kun Kerttu menee ihan toimintakyvyttömäksi hormonihyrräksi. Mutta plussaa siitä että juoksuväli on sen puoli vuotta. Ensimmäiset juoksut alkoivat 26.7, ja seuraavat siitä puoli vuotta ja 10 päivää myöhemmin.

No mutta, nyt Kerttu saa kuitenkin kärsiä hormonimyrskynsä ja pissatulehduksensa rauhassa, koska treeneihin ei juoksujen aikana mennä. Kepellä tosiaan ei pissatulehdus ole parantunut, joten nyt se on kolmen viikon antibiooteilla. Tällä kertaa lääkkeenä toimii Kefavet, ja on siitä hyötyä mun mielestä ollut. Nyt on sinällään vaikea sanoa, koska juoksut. Kuitenkin lääkekuuri on noin puolivälissä, eli vielä reilu viikko on jäljellä.

Ennen juoksuja käytiin treenaamassa tokot ja tottikset. Tokossa se vielä toimi ihan kohtuullisesti, vähän meinasi hajut kiinnostaa sillon, kun ei ollut käskyn alla. Varmaan auttoi, että tehtiin vauhtiharjoituksia, jotka Kertun mielestä on tietenkin ihan kauheen kivoja. Ruutua treenattiin, eikä siinä nyt näytä niin olevan ongelmaa. Juoksee ruutuun, menee maahan, odottaa niin kauan että saa käskyn tulla seuraamaan. Seuraamaan tulemisessa autan vielä namilla, että tajuaa jarruttaa. Ruutua Kerttu ei kuitenkaan osaa etsiä katseellaan ennen liikettä. Tokon sääntöjen muuttuessa käsimerkkiapu jää pois, eli nyt pitäisi se vielä saada kuntoon. Kerttu-parka ei vaan tajua, paitsi jos siellä on apuohjaaja tekemässä ruudusta mielenkiintosemman.

Yritettiin myös saada liikkeestä maahanmenoja nopeemmaksi. Se välissä menee paremmin namilla hetsatessa, välillä taas lelulla. Välillä lelua käyttäessä se jähmettyy odottamaan lelua, namilla se taas välillä hidastaa. En nyt sitten tiedä miten sen saa nopeeksi. Kyllä tuolla maahanmenolla varmaan alemmat luokat pääsee läpi, mutta sitten siellä ylempänä lähtee turhaan pisteitä hitaasta maahanmenosta. Se siis reagoi käskyyn heti, mutta menee hitaasti hissinä alas. Se näyttää kuulemma epävarmalta, mitä se voi olla, mutta se ei ole pentuajan jälkeen sotkenut jääviä keskenään. Lihasjumiakin olen vähän miettinyt, pitäisi varmaan ainakin varmuuden vuoksi hierottaa tuo eläin. Ei siitä varmaan haittaakaan ole.

Tottiksissa Kerttu oli jo enemmän hajumaailmassaan, teki kyllä mitä pyydetään, mutta esim. ensimmäisellä noutokerralla jäi haistelemaan ennen kun nappasi kapulan. Palautukset alkaa olla parempi mitä aiemmin, se tuo nyt jo aika lähelle sen kapulan. Otettiin myös hyppynoutoa, jonka Kerttu teki hyvin, ja hakeutui tosiaan hypylle paluumatkallakin, vaikka kapula lensi vinoon. A-estettä otettiin myös vähän, mutta siinä tarvii vielä paljon apua ja tukea. Seuraavana päivänä Kepe sitten aloitti juoksunsa, joka selittää osaltansa tuon haistelun. Mutta on se silti ärsyttävää. Leikkuupöydälle minä tuon mielellään veisin, mutta odotellaan vielä.

Nuutti on päässyt myös treenaamaan. Tokoissa otettiin ihan yksinkertaisesti kapulanpitotreeniä, mitä en Nuutin kanssa ole oikeasti juuri yhtään tehnyt. Nuutti on aina ollut sellanen kumileuka, ettei mua ole edes huvittanut yrittää. Lisäksi hermostuksissaan se alkaa mälväämään vielä enemmän. Nuutti kuitenkin yllätti, ja jo muutaman toiston jälkeen näkyi ihan kunnon ero, ja Nuutti jopa yritti. Nuutin kanssa tehtiin myös vähän seuraamista ja kaukoja. Kaukoissa Nuutilla on sama ongelma mitä kapulan pitämisessäkin, eli kun sitä hermostuttaa se alkaa värkkäämään. Liikeradat sillä näyttää ihan hyvältä, mutta se ei pysy asennossa. Opeteltiin myös uusiksi liikkeestä seisominen, mikä on ollut vähän rikki, koska se sekottaa sen istumiseen. Saatiin kuitenkin se korjattua.

Agilityäkin Nuutti on treenannut. Isoin ongelma meillä löytyy nyt kepeiltä. Nuutti on alkanut ihan kivasti löytää sen oikean sisäänmenovälin, mutta se ei saa enää itseään rytmitettyä sen jälkeen kepeille. Yleensä siinä kolmannessa välissä se menee kaksi keppiä kerralla. Sitten kun otetaan uusiksi ilman vauhtia, niin ei mitään ongelmaa. Luultavasti yritän kehittää sille vauhtia hidastavan käskyn, että se saa koota itsensä ennen keppejä, jos ne sitten lähtisi sujumaan. Muuten Nuutilla menee agilityt tosi kivasti. Jos taas sitten kesällä kisakentille.

Muuten ollaan vietetty kotikoiraelämää ihan vaan lenkkeillen. Kepe pääsi treffaamaan siskoaan, kun käytiin jäällä lenkillä. Nämä kaksi on kyllä niin erilaisia, ettei uskoisi että samasta pentueesta on lähtösin. Ulkonäöltään ja luonteeltaan ovat melkeen vastakohtia. Yhteistä niistä löytyy tasan sen verran, että ovat molemmat tosi mukavia tyttöjä. :)


Oli muuten Kertun mielestä hirveen jännä ohjelma