Kesäkausi

Pitäähän se kerran toukokuussakin päivittää blogia.

Blogi on ollut aika hiljainen viime aikoina, johtuen siitä, että huono käsi on ollut sen verran huono, ettei koneella pahemmin huvita kirjoittaa. Kuulumiset löytyy myös instan puolelta, sitä päivittelen aktiivisemmin.


Talvikausi on loppunut ja kesäkausi alkanut. Kesäkaudella on vähän maltillisemmin treenejä mitä talvikaudella. Kerttu treenaa rally-tokon MES-ryhmässä, Hannu tokon mölli-ALO-ryhmässä ja agilitykurssilla. Itse vedän kahta rallyryhmää, molemmat osuivat samalle päivälle niin ei tarvii montaa kertaa viikossa mennä hallille (jos ei halua).

Kertun treenit menee taas mukavasti. Tokoon meidän pitäisi oikeasti tehdä joku treenisuunnitelma, nyt me vaan humputellaan menemään. Mutta hyvin Kerttu vetää. Ollaan ehkä eniten keskitytty eteenmenoon nyt kun ollaan ulkokentille päästy, ja ihan kivasti se onnistuu myös vieraammilla kentillä. Ehkä se alkaa olla kohta opittu. Vielä Kepe menee lankaan, jos jossain lähellä on häiriötötsiä, joten niitä pitäisi treenailla enemmän. Paikallaoloa otettiin viime viikolla, kun pari treenikaveria oli lähdössä kisoihin. Tehtiin vieraalla paikalla, Kerttu ei näyttänyt yhtään paineistuneelta rivissä. Ei kuitenkaan mennyt ensimmäisellä käskyllä maahan. Luoksaria otettiin tänään superpitkällä matkalla takapalkalla, hyvin pysähtyi.

Rallitkin menee Kertulla hyvin. Viimeksi tuli sellainen ongelma, että jos on mutkaputki niin, että itse joudun kiertämään putken takaa, niin menee aika vaikeaksi. Opeteltiin siihen stoppikäskyä alustan avulla, mutta tarvii vielä hiomista. Pitää olla tarkka milloin pysäyttää, että Kee on ehtinyt putkesta pois muttei ole vielä ehtinyt kääntyä. En ainakaan itse keksi tuohon muuta ratkaisua, kun jos aloin sitä putkessa hidastamaan niin Kerttu kääntyi takaisin, ja jos taas yritän kilpajuoksua niin voi arvata kumpi meistä voittaa.


Peruutukset niin edessä kuin oikeallakin alkaa onnistumaan kohtuudella. Askel vasemmalle koira oikealla tarvii vielä treeniä.

Pikku-Hannukin on tainnut vähän aikuistua. Arki sen kanssa on helpompaa, vaikkei nyt voi sanoa että ihan helppoa olisi. Rupesin miettimään kerran, että mitkä asiat meillä ei Hannun kanssa arjessa suju, eikä se lista oikeasti pitkä ole. Hannua ei voi pitää irti (mikä ärsyttää mua ihan älyttömästi), Hannu rähjää remmissä ja Hannu ylivahtii.


Yksi asia, mikä meillä helpotti paljon, oli oman suhtautumisen muuttaminen Hannun käytökseen. Mullahan oli paha tapa aina ärähtää Hannulle kun Hannu ärähti, ja aloin miettimään, että miten aion ikinä saada Hannulta rähinät pois jos en saa rähinöitä pois itseltäni. Yritin keskittyä enemmän omaan käytökseeni mitä Hannun käytökseen, ja kun sain rähinät itseltäni kuriin, niin rauhoittui Hannukin. Ei se vieläkään täydellisesti ohita, ja jotkut ohitukset on edelleen vaikeita, mutta pääasiassa Hannu pitää kuononsa ummessa kun koiria tulee vastaan. Itse yritän pitää oman äänensävyni tasaisena ja rauhallisena, koska jos sanon terävästi, niin sitten rupeaa Hannukin huutamaan. Sekin auttaa paljon, että päästään edes vähän väistämään pientareelle, ettei tarvii ihan nokakkain ohittaa. 90% ohituksista kuitenkin nyt onnistuu, ja jopa rähisevien koirien ohi mennään yleensä hiljaa.

Irtipitoa olen alkanut Hannulle opettaa liinan avulla. Liinassa Hannu käyttäytyy hyvin, joten toivottavasti jossain vaiheessa päästään siihen, että voin pudottaa liinan.

Ylivahtiminen on omasta mielestäni kytköksissä terävyyteen. Hannu reagoi niin salamannopeasti "uhkiin", että se ei ehdi ajatella että onko tässä nyt mitään reagoimisen aihetta. Kovasti toivon että tuo terävyys tasoittuu hieman iän myötä. Jotenkin tuntuu että ei se ole enää niin paha, mitä esim. alkuvuonna, joten voi olla että tasoittuukin. Mutta tuo terävyys on myös yksi syy siihen, miksi Hannua ei voi irti päästää, toinen syy on vahva saalisvietti.

Muutenhan tuo on semmoinen mamman mussukka ja sylivauva että. Ja se on ihan älyttömän hauska tapaus. Hirveän kiva treeneissä, kotona ja nykyään myös lenkillä. Siihen vaan pitää osata suhtautua oikein. Jos odotan siltä samaa käytöstä mitä Kertulta, niin odotan ihan liikoja. Hannu on käytökseltään edelleen äärimmäisen lapsellinen, ihan täysi vauva vielä. En oikeen treeneissäkään voi siltä hirveästi vaatia, kun se on niin vauva vielä, vaikka ikää on jo yli 14 kk. Kerttu oli tässä iässä jo paljon kypsempi, mutta Hannu onkin mies. Ja Kepe oli aika pikkuvanha.

Tokotreeneissä Hannulla menee hyvin. Pätevä pieni tokoilija siitä tulee. Edelleen pitää alkuun ottaa rauhoittumista, pitää naksutella ihan rentoudesta ennen kun alkaa tekemään mitään. Vähän päästää edelleen ääntä, mutta en ole enää asian kanssa yhtä epätoivoinen mitä syksyllä olin. Ehkä sen voi saada hiljaiseksi.

Seuratessa saa olla tarkkana lähdössä, ettei piippaa. Muuten on oppinut seuraamaan ihan kivasti, paitsi juostessa. Juostessa kuumuu. Takajalat on alkaneet löytymään, ei enää pomppaa vasemmalle käännöksiä. Pitää varmaan tehdä jossain vaiheessa ihan oma postaus taas Hannun tokosta ja missä me mennään.

Agilityssä Hannu kuumuu. Ihan älyttömästi. Se ei kestä sitä että juoksen, vaan alkaa hirveä haukkuminen eikä se malta keskittyä. Saa nähdä että saadaanko sitä aisoihin vai pitääkö sen vähän kasvaa ja fiksuuntua ennen kun sen kanssa voi kunnolla alkaa aksaa menemään. A:lle ollaan treenattu kehikolla juoksaria, keppejä ollaan treenattu 2x2-taktiikalla ja keinua ollaan paukuteltu.

Hannun kanssa ollaan myös canicrossattu hyvällä säällä. Jestas kuinka se juoksee. Ei me Hannunkaan kanssa vetolajeissa kisoihin tähdätä, mutta kyllä tuosta voi tulla hyvä juoksukaveri. Kovaa mennään, pitää vaan malttaa pitää matkat lyhyinä.

Hannulla oli vähän vaikea kevät mahan puolesta. Sillä oli jatkuvasti ripuleita, ilmeisesti reagoi raakaan lihaan. Kypsentämään en ala, joten olen nyt siirtänyt toistaiseksi molemmat koirat nappulalle. Toki voi olla mahdollista, että mahaongelmat johtuivat myös madoista, kun en päässyt Hannua madottamaan jatkuvien ripuleiden takia. Nyt suunnitelmana on syöttää hetken aikaa nappulaa että tilanne rauhoittuu, ja katsella sitten syksymmällä että kestääkö maha jos alan raakaa lisäilemään sekaan. En nimittäin oikein osannut yhdistää ripulointia mihinkään lihaan, tuntui että mikään liha ei sopinut. Kertunkin siirsin nappulalle, mutta nyt taas on ongelmana se että Kerttu ei juo. Pissa on ihan tummaa, ja jos se jatkaa yhtä huonosti juomista, niin sillä on taas kohta tulehdus. Vähän yritän nappuloiden sekaan lorautella vettä, ja toistaiseksi Kepe on syönyt siitä huolimatta. Voi olla kuitenkin, että Kee saattaa siirtyä takaisin lihalle tai edes 50/50-ruokinnalle. Olisi vaan niin paljon yksinkertaisempaa, jos molemmilla olisi sama ruokavalio, mutta jos toiselle ei passaa liha ja toiselle ei passaa nappula, niin pakkohan se on sitten venksalta näitä syömisiä.

Ollaan käyty jokusen kerran koirien kanssa uimassa. Tai Kerttu on uinut, Hannu ei. Hannu voitti Hurtalta pelastusliivin, joten kunhan se kotiutuu, niin päästään harjoittelemaan uintihommia kunnolla. Sheltit lähtivät lomalle Kuusamoon. Nuutti on kuulemma ihan touhussaan, kun on päässyt taas uimaan. Niin vaan siitäkin tuli melkoinen vesipeto.