Vähän kuulumisia

Edellisen postauksen ja Kertun valioitumisen jälkeen on koirarintamalla ollut hiljaista. Helmikuussa Hannu sairastui kennelyskään, ja itse sairastuin samoihin aikoihin. Kun kennelyskäkaranteeni oli ohi, niin aussiet lähti pitämään shelteille seuraa ja itse lähdin sairaalaan. Oma parantuminen on ollut hidasta, ja olenkin saanut tottua koirattomaan elämään tämän kevään aikana. Koirat ovat siis koko kevään ja alkukesän asuneet mun vanhemmilla, mutta huomenna olisi tarkoitus ottaa Hannu vihdoinkin takaisin kotiin. Kerttu jatkaa maalaiselämää vielä pari viikkoa ennen kun tulee kaupunkiin.

Koirilla on mennyt hoidossa yllättävän hyvin. Hannu on ollut kiltti (mutta äänekäs, ja vähän harrastellut parkouria), ja Kerttu nyt ei juuri muuta kun kiltti osaa ollakaan. Hannun ja Wäinön välit on huonot, ja mulla olikin tosi huono omatunto siitä, että Wäinö ja Nuutti joutuu olemaan portin takana omassa kodissaan. Kuitenkin sheltit on olleet ihan hyvillä fiiliksillä, eikä stressissä ollenkaan. Shelteillä on tapana vähän stressaantua aina kun käydään kylässä, mutta ilmeisesti nyt pitkän visiitin aikana ne ovat tottuneet siihen että aussiet nyt vaan on siellä. Toki Wäinö käy heti Hannun päälle jos saa mahdollisuuden, joten samassa tilassa ei voida olla.

Hannu ja Kerttu on oppineet hyvin oman tontin rajat. Naapurin hirvikoira ajetaan omalle puolelleen, mutta naapurin puolelle ei mennä. Jos tiellä menee koira ohi, niin Hannu saattaa lähteä pihatielle räksyttämään muttei mene tielle asti. Lenkillä käyttäytyvät kiltisti niin kauan, kun vieraat menevät ohi eivätkä jää puhuttelemaan, koska Hannun mielestä puhuttelu on arveluttavaa käytöstä. Muuten siellä on onneksi mennyt hyvin.

Nyt tosiaan olisi tarkoitus ottaa Hannu hetkeksi kotiin, ja katsoa mitä se sanoo taas kaupungista. Se on kuitenkin asunut lähes 4 kuukautta maalla, ja on varmaan täysin metsittynyt. Kerttu ei vielä tule kotiin, jotta saan vähän totuttaa Hannua taas kaupunkiolosuhteisiin. Jännittää kyllä vähän että sopeutuuko se takaisin tänne. Äiti on niin tykästynyt Hannuun ettei raaskisi antaa sitä takaisin, joten jos Hannu ei meinaa enää kaupunkiin suostua muuttamaan, niin on kuitenkin varakoti tarjolla. Toki tässä yhden koiran ottamisessa on takana myös se, että näen että olenko vielä siinä kunnossa että pystyn koiria pitämään. Kertun kanssa elo olisi helpompaa, kun Kerttu on niin kiltti ja sitä on helppo pitää irti jos en pysty lenkkeilemään. Hannua ei voi irti päästää, joten sen kanssa on vähän vaikeampaa. Hallille kuitenkin päästään, joten voidaan edes vähän treenata vaikkei liikkuminen sujuisikaan.

Kertun menin ilmottamaan ruotsin rally-tokon kurssille, joten Ketekin pitää ottaa parin viikon sisällä kotiin. Kisakalenteriakin on vähän rally-tokon puolelta katseltu, ja pisteiden pitäisi riittää myös SM-kisoihin, joten toivottavasti syksyn aikana päästään normaalisti touhuamaan.

Sheltit on molemmat vielä menossa mukana. Wäinölle tuli ikää 14 vuotta ja 6 kuukautta, joten ei sitä enää nuoreksi pojaksi viitsi sanoa. Wäinöllä todettiin shelteille tyypillinen mukocele, joten sitä nyt lääkitään ja toivotaan parasta, koska tämän ikäistä ei lähdetä enää leikkaamaan. Verikokeissa oli maksa- ja munuaisarvoissa vähän sanomista, joten hammaslääkärin jouduin siltä perumaan kun nyt ei uskalla nukuttaa sitä. Muuten Wäinö on vielä pirteä vanhus, se lenkkeilee useamman kilometrin lenkit (liikkuu siis paremmin mitä omistajansa) ja leikkii leluilla ja touhuaa mielellään temppuja ja tokojuttuja. Nuutti on myös hyvässä kunnossa, ja nuortuu noin kymmenen vuotta kun pääsee vähän touhuamaan. Molemmat jaksoivat hellejakson hyvin, ja ovat ikäisekseen hyväkuntoisia. Jännityksellä odotellaan Wäinön sapen kontrolliultraa, toivottavasti lääkitys pitää taudin kurissa.