Toko on aika virallisesti tipahtanut meijän kakkoslajiksi. Nuutti kyllä tykkää tokosta paljon, muttei riittävän paljon. Se ottaa liikaa häiriötä (eli pelkää), jos nyt vaikka joku lapsi tai mies tai muu epämääräinen henkilö tai asia sattuu jossain lähellä tai vähän kauempana olemaan. Ollaan käyty nyt kerta viikkoon OKK:n tokotreeneissä. Voi argh mikä turhautumisen huipentuma. Nuutti olis teknisesti NIIIIN hyvä pieni tokokoira, mutta kun tarvittavat palikat puuttuu päästä niin niitä on hyvin vaikeaa rakentaa sinne. Ongelma 1: Piippaaminen. Piippaaminen jota tapahtuu aina jos Nuutti ei ole käskyn alla tai vaikka Nuutti olisikin käskyn alla, mutta jostain syystä tulee tylsää tai pelottaa tai vastaavaa. Periaatteessa siis meidän pitää koko tunti tehdä jotain, muuten alkaa piippaus ja multa menee hermot. Ongelma 2: Paikkamakuu. Se ihan oikeesti volisee siellä rivissä, vaikka ite olisin näkösällä ja lähellä. Jos se on hiljaa, niin sitten se vähintään pyörittää lonkalta toiselle joka toinen sekuntti ja on niin stressaantunut kun vaan pieni koira ikinä pystyy olemaan. Sitä ei voi välillä edes palkata, koska se ei yksinkertaisesti ole rauhassa yhtään. Ja joo, me ollaan alotettu tämä liike alusta noin miljoona kertaa, että otetaan vaan 10 sekunnin paikkamakuu ja siitä sitten lähetään pidentämään, mutta kun ei onnistu niin ei onnistu. Itelläkään ei riittäisi hermot enää alottaa kertaakaan tätä liikettä alusta. Ens kerralla sitten koitetaan laittaa palkkaa nenän eteen. Se joko stressaantuu sitä enemmän, tai sitten ei. Ongelma 3 on sama vanha tuttu, eli ihmiset, jotka ovat tosi pelottavia ja haluavat syödä Nuutin.Mutta on siinä oikeasti hyvääkin. Se seuraa ihan pirun nätisti. Sen takapää on loistavassa kontrollissa, ja siitä se on saanutkin paljon kehua. Se edelleen reagoi joka käskyyn heti ja oikeen. Sillä ei ole missään liikkeessä juuri mitään, mitä pitäisi teknisesti parantaa (poikkeuksena noudon luovutus, mikä on omistajan suurta laiskuutta). Sen kanssa ollaan harjoteltu nyt tunnaria, ja se nostaa joka kerta oikean kapulan. Jäävät eivät sekotu oikeestaan ikinä. Sen luoksetulon pysähtyminen on ihan mielettömän loistava, se vaan napsahtaa siihen kun käsky tulee. Ohjattu noutokin onnistuu, Nuutti jopa katsoo mihin suuntaan lähetän sen. On se oikeesti ihan hyväkin, vaikka se tekee välillä kaikkensa että mie unohtaisin sen. Suurimmaksi osaksihan se kuitenkin toimii, ainoastaan paikkamakuussa ei koskaan ja välillä se muistaa että pitää pelätä. Parannusta on kuitenkin siinäkin tapahtunut, että Nuu ottaa aika hyvin kontaktia vaikka se pelkäisikin.
Agitreenit on sitten ihan toinen juttu. Vaikka siellä olisi katsomassa minkälainen lauma miehiä tai lapsia, niin Nuutti ei välitä. Se on ihan agilitykoira, se jopa kuumuu yli. Meijän Nuutti. Agilitystä. Nuutti pystyy nyt menemään 20 esteen ratoja. Kontakteille pysähtyy hyvin, mutta keinun kanssa tarvii vähän apuja. Kepit alkaa olla kohta kunnossa. Vaikeaksi homman tekee edelleen minun oikea käsi, joka ei osaa tehdä mitään ja Nuuttikin viihtyisi niin hyvin tuossa vasemmalla puolella. Mutta kivasti menee, nyt vaan pitäisi saada koira heti alusta hallintaan. :D Ehkä keväälle/kesälle katsellaan kisojakin. 
Jostain ihmeestä sain hirveän inspiksen pk-lajeja kohtaan. Vaikka maa oli jäässä, niin silti harmitti ettei enää tarviste maata kylmässä maassa muurahaisten ja hämähäkkejen seassa maalimiehenä toivoen että koira löytäisi äkkiä ja saa nousta ja aivastaa. Hakuporukkaahan meillä ei täällä ole, mutta onneksi sentään jäljen tekoon riittää yksi. Meillä on peltojäljet vaihtuneet metsäjälkiin, ja pitää kyllä sanoa että olen melkosen positiivisesti yllättynyt. Makupalat ollaan jätetty lähes kokonaan pois, niitä tulee enää alussa, kulmissa, polkujen ylityksessä ja lopussa. Vähän alkoi näyttää siltä että jos sinne on makupaloja kylvetty niin Nuutti menee pikkusen sekaisin, alkaa pyöriä ja etsii vaan nakkeja. Nyt kun ei makupaloja enää juuri tulekaan, niin Nuutti jäljestää ihan eri asenteella. Tämän päiväisellä jäljellä pituutta oli ehkä 300 metriä, kulmia löytyi kolme ja keppejä yksi (mihin kaikki mun jälkikepit on hävinneet?). Keppi nousi, kulmat ei valuneet, polkujen ylityksissä ei eksytty ja muutenkin työskentely oli tosi hyvää. Eihän se yhtä tarkkaa ole mitä pellolla, mutta ihan oikeasti, koira työskentelee kuitenkin älyttömän hyvin maastossa, missä aluskasvillisuus on koiraa korkeampaa.Esineitä Nuutti etsi myös ihan hyvin. Ensimmäinen esine haettiin tosi hienosti, toisella ja kolmannella lähtö oli aika laiska. Kaikki kolme kuitenkin löytyi ja aika nopeastikin. On se tässäkin kyllä kehittynyt. Vajaa vuosi sitten tasoissa olin hyvin tyytyväinen kun se yhden esineen löysi.
Sitten niihin lääkärijuttuihin. Nuutti Akuutissa pissiitin takia, ja mietittiin lääkärin kanssa että voisiko stressi olla aiheuttajana. Saatiin resepti Clomicalm-lääkkeeseen yleisen ahdistuksen takia. Hampaatkin oli vähän huonommassa kunnossa, ja Nuutti pääsi hammaslääkäriinkin gingiviitin ja parodontiitin takia. Selvittiin tällä kertaa puhdistuksella, ja ohjeella pestä Nuutin hampaat päivittäin. Jos parodontiitti etenee hampaiden pesusta huolimatta, niin joudutaan poistamaan nuo vammakulmurit. Toivotaan kovasti ettei siihen tarvii mennä, koska yläkulmureiden poisto on iso ja kallis operaatio.
Wäinö viettää edelleen lomapäiviä mummolassa. Viikonloppuna käyn taas kattelemassa mitä sille kuuluu. Kuulemma se voi hyvin eikä yhtään ikävöi. Se on kyllä lihonut hirveästi, kuulemma kylkiluut ei tunnu. Nyt joutuu koira-parka dieetille. Reppanalle tulee muuten niin vaikea talvi, jos pitää huonolla selällä vielä lisäkilotkin kantaa.
Kuvista kiitos kuuluu Essille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti