Vuodenvaihteen postaus

On taas vähän aikaa vierähtänyt edellisistä kuulumisista. Kaikki me täällä hengissä ollaan edelleen, ja koirat on vielä terveenäkin pysyneet. Omistaja ei niinkään, ja tässä on kuukauden ajan totuteltu uuteen lääkitykseen, ja sen takia nämä päivityksetkin tulee luultavasti tulevaisuudessakin tulemaan vähän viiveellä. Yritetään kuitenkin jotain aina postailla.

Vuodenvaihteen postaukseen kuuluu ainakin edellisvuoden tavotteiden katsominen ja uusien tavotteiden keksiminen. Edellisvuoden tavoitteet näyttivät tältä:

Kerttu:

-Tokossa VOI1 (toivottavasti vanhojen sääntöjen aikana) ja mielellään myös EVL-liikkeet kuntoon. Ei pidetä kiirettä, mennään EVL:ään vasta uusien sääntöjen aikaan.

* Tämä tavoite toteutui puoliksi. Saatiin VOI1 ja saatiin EVL1:kin, mutta hoppuiltiin keväällä ja pakka vähän kaatui.

-Agilityä ilman tulostavotteita.

* Jep. Aksaa ollaan menty säännöllisesti, ei vielä kisattu kuitenkaan. Koira on kyllä kisakunnossa, kartturi ei.

-Pk-puolelta voisi harkita BH:n suorittamista. Pitäisi sitä jälkeäkin talloa edes vähäsen.

* Kumpikaan ei toteutunut. BH:ta ei voi suorittaa koska koira ei hyväksy miestuomareita, eikä jälkeäkään tallottu. Ei yhtä ainutta koko sulan kauden aikana.

-Paimennusta jatketaan. Mahdollisesti PAIM-E jos järkätään vähän lähempänä. En usko että jaksan Kuopioon asti raahautua.

* Ollaan paimennettu, kisoihin ei kuitenkaan päästy töiden takia.

-Näyttelyihin kai tuo on raahattava. Toivottavasti tulisi heti kerrasta se H, että yhdet missikisat riittäisi.

* Näyttelyissä käytiin, mutta pitää käydä toisenkin kerran. Ekalta kerralta tuloksena kun oli T.

Nuutti:

-Vain agilityyn kisatavotteita, ja koska en sitä itse ohjaa, niin en ala sen kummemmin niitä tavotteita laatimaankaan.

* Ei kisattu.

-Arkielämästä pitäisi saada siedettävämpää. Nuutti on ollut taas vähän... Säpsy.

* Ei onnistunut, vaan arkielämän ongelmat äityi niin pahoiksi, että Nuutti vaihtoi kotia. 

-Jatketaan harrastelua. Semmosta yhdessä höntsäilyä ilman paineita ainakin tokon osalta.

* Juu ei. Kaikki muu höntsäily paitsi paimennus nosti kiekat kattoon, eikä Nuutti saanut niitä laskettua, eli harrastelukin jäi.

-Mielenvirkistyksenä paimennusta ja jälkeä.

* Paimennusta kyllä, jälkeä ei.

-Terveenä pitäisi pysyä

* No tämä sentään toteutui.

Wäinö:

-Jatketaan onnellisia eläkepäiviä ja pysytään terveenä.

* Onnellisia eläkepäiviä se on viettänyt, ja terveenäkin (välillä kipuilevaa selkää lukuunottamatta) se on pysynyt.

Ja Wäinöstä vielä sen verran, että herra juhli edellisvuoden lopussa jo 10-vuotispäiviään. Jouluna kävin pikkumiestä katsomassa, eikä siitä mitenkään huomaisi että on jo eläkeiässä. Se on pirteä ja hyvin onnellisen oloinen seniori. Kerttua se edelleen pelkää. Eivät pysty vierekkäin olemaan vapaaehtoisesti, vaan Wäinö lähtee aina pois kun Kerttu tulee lähelle. Nuutin kanssa tulevat onneksi hyvin juttuun.


Seuraavalle vuodelle tavoitteet on tämänlaisia:

Kerttu:

-Lyhkäsesti sanottuna TVA. Liikkeiden puolesta varmasti onnistuu, mutta jäädään jännityksellä odottamaan että saadaanko pakka kasaan.
-Agilityä jatketaan. Mulla todennäköisesti lähtee polvi veitsen alle, joten voi olla että joku muu saa ottaa Kertun aksakoirakseen. Näkee sitten.
-Jatketaan paimennuksia. Jospa tänä vuonna PAIM-E?
-Rally-tokossa pitäisi vissiin kisata. Jos hommasta innostutaan, niin varmaan sinne VOI-tasolle pitäisi nousta.

Vaikka Nuutti ja Wäinö on edelleen mun omistuksessa, niin en niille kuitenkaan mitään tavotteita ala laittamaan, kun kumpikaan ei asu mun kanssa saman katon alla. Toivon kuitenkin että Nuutti pääsisi paimentelemaan ja molemmat pojat pysyisivät terveinä.

Mitäs muuta jäi viime vuodelta mieleen... Kertun kanssa päälimmäisenä mieleen jäivät parit hyvät tokokokeet. Varsinkin Kannuksesta saatu VOI1 ja Kemistä saatu EVL1, ja sitä myötä myös australianpaimenkoirien rotumestaruus. Toisaalta jäi mieleen myös se paineistuminen, minkä takia piti jättää kesällä kisat jopa kesken, kun Kerttu ei vaan pystynyt enää suoriutumaan. Myös Unon sairastuminen ja lopettaminen tulee tietekin myös mieleen, kun ajattelee vuotta 2015. Arki muuttui myös Nuutin poismuuttamisen myötä, mutta meille molemmille parempaan suuntaan. Itse tunsin tuosta päätöksestä kauan aikaa huonoa omatuntoa, vaikka nyt jonkun kuukauden jälkeen olen tullut siihen mielipiteeseen että se päätös olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin. Nykyään Nuutti kun on aivan eri koira, mitä se oli mun luona asuessaan.

Kertun kanssa ollaan treenattukin, ja käyty jopa epiksissä. Ja huomenna on agilitykoulutusta. Ehkä tässä joku päivä saan kirjotettua niistäkin jotain.