Kotona ei ihan hirveästi ehditty lomalla olla, vaan piti viettää lähes koko neliviikkoinen reissussa, koska muuten vuoden aikana ei paljoa Oulusta pääse poistumaan. Kerttu (ja Nuutti) kulki matkassa Suomen rajojen sisäpuolella, ja Keski-Euroopan reissun ajan olivat hoidossa porukoilla.
Tehtiin vajaan viikon mittainen reissu vanhoille kotikonnuille Kannukseen. Mukana oli myös Nuutti, joka ensimmäiset elinvuotensa asui samoilla seuduilla. Kepehän mulle tuli vasta Kannuksesta muuton jälkeen, mutta sekin on jokusen kerran Kansasissa vieraillut.

Kannuksessa treenattiin aika ahkerasti, ja taidettiin treenata viimeiset treenit entisessä kotihallissa, kun kuulemma syyskuun lopussa loppuu Dognessin vuokrasopimus. Ei siis kisata siellä enää ensi talvena, mutta ehkä meidän pitää käydä sitten katsomassa että millaisen hallin ne saavat tilalle. Itse treeneissä molemmat koirat pelasivat tosi kivasti. Nuutin kanssa kertailtiin yhdeksän kuukauden tauon jälkeen tokoa. Kertailtiin että miten ne jäävät eroteltiin (hyvin ne erottui), ja että mitä eroa olikaan ruudulla ja merkillä. Aloitettiin Nuutinkin kanssa merkittömän merkin opiskelut, ja hyvin näytti menevän perille. Luoksarin stopit oli paremmat mitä Kepellä, ja seuraamisen paikkakaan ei ollut yhtään niin edessä mitä viime syksynä. Ohjattua otettiin vähän vauva-matkoilla, koska irtoaminen on Nuutin mielestä suorastaan vaarallista.

Toisella kerralla ulkona treenatessa otettiin paikallaoloja, mitkä ovat siis Kertulle vähän vaikeita. Se kun tykkää karata liikkurin alta luoksetulovaiheessa, niin nyt tehtiin niin etten ota ollenkaan luokse, vaan käyn palkkaamassa sitten kun liikkuri oli sanonut käskyn. Ekalla kerralla Kerttu karkasi, sen jälkeen pysyi.

Mitäs sitä muuta? Kerttu kävi EVL:n paikkamakuun tekemässä kokeessa häiriökoirana. Itse en olisi halunnut sitä sinne viedä, koska se on meidän ongelmaliike, mutta koska ketään muita ei saatu, ja koska Kerttu ei ikinä koskaan milloinkaan lähde muiden koirien luo, niin suostuttiin sitten kuitenkin. Istuminen oli hyvä, makuusta lähti siinä vaiheessa, kun liikkuri tuli Kertun taakse. Nollaksi siis olisi mennyt, jos oltaisiin kisaamassa oltu. Samalla reissulla Nuutti pääsi poseeraamaan Koiramme-lehteen, ja poseerasi Kerttukin osiin kuvista.
![]() |
Meinaa ottaa voimille labradoorejen ja aussien kanssa juokseminen |
Lopun lomasta koirat viettikin porukoiden luona, kun itse matkustelin Euroopassa. Ajattelin että kotiintullessa lentokentällä on odottelemassa eräs aussikka, mutta niin vaan jaksoivat katsoa Kertun perään koko reissun ajan, eikä edes ongelmista mulle raportoitu. Kertulla oli tosi kivaa, kun sai juosta isolla pihalla ja leikkiä kahdella sheltillä, ja ihmisseuraakin oli tarjolla jatkuvasti. Mitä sitä muuta voi pieni aussie toivoa? Kun viime perjantaina vietin 12 tuntia (tai 13?) kotimatkalla, niin lauantaina matka sitten jatkui hakemaan Kerttua kotiin. Maanantaina päästiin sitten vihdoin omaan sänkyyn nukkumaan, ja tiistaina olikin taas töihin meno.
Maanantaina ehdittiin ottaa kyllä vielä loman viimeiset treenit, tällä kertaa tottista. Otettiin esteitä ja noutoja. 650-grammaista kapulaa Kerttu haki (hyvin!) ihan vaan tasamaannoutona, kun A-esteellä ja matalalla hypyllä käytettiin vähän pienempää kapulaa. Metristä estettä mentiin ilman kapulaa, ja mennään ilman kapulaa niin kauan, kunnes Kertu hyppää sen hyvin. Pienellä koiralla tuntuu olevan vähän ongelmaa siinä, kyllä se yrittää mulla kolauttelee. Uskoisin kuitenkin että kunhan saa varmuutta, niin hyppääkin paremmin. Muutenhan Kertulla oli tosi huiput treenit, kun sai juosta ja noutaa ja hypätä ja mennä A:ta. Melkeen kun olisi ollut agilityssä! Siitä kyllä kertoi myös ryöstöyritykset, kun ei Kerttu olisi millään malttanut odottaa lupaa lähteä.


Pentukuumekin vaivaa, mutten osaa päättää rotua. Jostain syystä olen alkanut miettimään shelttiä, vaikka Nuutin jälkeen itselleni lupasin ettei enää ikinä. Mutta mitä jos jostain löytyisikin hyvä sheltti? Toisaalta mulla on jo vaikeuksia Kertun herkkyyden suhteen (se kyllä on herkkis aussieksi), niin mitä se sitten on sheltin kanssa? Kuitenkin haluaisin sellaisen koiran, jonka kanssa voi kisata vähintään siellä TVA-tasolla. Sheltin kanssa saa käydä astetta parempi tuuri, että sillä pää kestää. Aussie olisi varmempi valinta, mutta vielä en ole päätöstä tehnyt. Toki on listalla muitakin rotuja (esim. bc ja käy-kultsu/-labbis), mutta päätin etten edes vilkuile niiden pentueita. Helpommalla pääsee kun tappelee itsensä kanssa vain kahden rodun välillä. Ensi keväänä tai kesänä voisi olla hyvä aika pentu ottaa, jos joku hyvä pentue löytyy. Jospa siihen mennessä oltaisiin Kertunkin kanssa kisattu sen verran, että valioitumiseen tarvittavat käyttötulokset olisi kasassa.
Mutta hei, videoita! Ja vielä Nuutista! Kolmesta ekasta kannattaa melkeen laittaa äänet pois, jos ei hyttysten ininää halua kuunnella.