Ja taas on kuukausi vierähtänyt

Edellisestä päivityksestä siis. Tarkottaa siis sitä, että lomat on lusittu ja töihin on palattu. Nuuttikin lähti takaisin maalle, eli Kerttu elää taas ainoan koiran arkea.

Kotona ei ihan hirveästi ehditty lomalla olla, vaan piti viettää lähes koko neliviikkoinen reissussa, koska muuten vuoden aikana ei paljoa Oulusta pääse poistumaan. Kerttu (ja Nuutti) kulki matkassa Suomen rajojen sisäpuolella, ja Keski-Euroopan reissun ajan olivat hoidossa porukoilla.

Tehtiin vajaan viikon mittainen reissu vanhoille kotikonnuille Kannukseen. Mukana oli myös Nuutti, joka ensimmäiset elinvuotensa asui samoilla seuduilla. Kepehän mulle tuli vasta Kannuksesta muuton jälkeen, mutta sekin on jokusen kerran Kansasissa vieraillut.

Kaveri, jonka luona majoituttiin, asuu ehkä kilometrin päässä yhdestä kämpästä, missä aikanaan Nuutin ja Wäinön kanssa asuttiin. Käytiin siis kävelemässä (ja juoksemassa) samoja lenkkimaastoja mitä silloin viitisen vuotta sittenkin. Nuutti selkeesti muisti että missä ollaan, koska rähisi samalle pihalle missä aikanaan asui koira, joka Nuutille ja Wäinölle rähisi kun kuljettiin pihan ohi. Itsekään en olisi tuota enää muistanut, mutta ilmeisesti Nuutti on astetta pitkävihaisempi koira.

Kannuksessa treenattiin aika ahkerasti, ja taidettiin treenata viimeiset treenit entisessä kotihallissa, kun kuulemma syyskuun lopussa loppuu Dognessin vuokrasopimus. Ei siis kisata siellä enää ensi talvena, mutta ehkä meidän pitää käydä sitten katsomassa että millaisen hallin ne saavat tilalle. Itse treeneissä molemmat koirat pelasivat tosi kivasti. Nuutin kanssa kertailtiin yhdeksän kuukauden tauon jälkeen tokoa. Kertailtiin että miten ne jäävät eroteltiin (hyvin ne erottui), ja että mitä eroa olikaan ruudulla ja merkillä. Aloitettiin Nuutinkin kanssa merkittömän merkin opiskelut, ja hyvin näytti menevän perille. Luoksarin stopit oli paremmat mitä Kepellä, ja seuraamisen paikkakaan ei ollut yhtään niin edessä mitä viime syksynä. Ohjattua otettiin vähän vauva-matkoilla, koska irtoaminen on Nuutin mielestä suorastaan vaarallista.

Treenattiin me ulkonakin pariinkin otteeseen. Toisella kerralla otettiin Kepen kanssa ruutua kahdella ruudulla, siis niin että kentän pitkän sivun molemmissa päissä oli ruudut. Lähetin eteen keskelle, ja siitä sitten jompaan kumpaan ruutuun. Hienoja eteenmenoja tuli. Nuutin kanssa jatkettiin humputtelulinjalla, ja Nuutti myös opetteli vähän erottelemaan kiertoa ja noutoa (kapula ja tötsä lähekkäin, joka toisella kerralla nouto ja joka toisella kerralla kierto).

Toisella kerralla ulkona treenatessa otettiin paikallaoloja, mitkä ovat siis Kertulle vähän vaikeita. Se kun tykkää karata liikkurin alta luoksetulovaiheessa, niin nyt tehtiin niin etten ota ollenkaan luokse, vaan käyn palkkaamassa sitten kun liikkuri oli sanonut käskyn. Ekalla kerralla Kerttu karkasi, sen jälkeen pysyi.

Muuten reissun ajan koirat käyttäytyivät molemmat ihan kivasti. Nuuttia ei hirveesti ahdistanut ja Kerttu ei ihan täysi sika ollut. Vähän kyllä, kun joutui käymään hihnalenkeillä, koska on sika eikä suostu tulemaan toimeen muiden narttujen kanssa.

Mitäs sitä muuta? Kerttu kävi EVL:n paikkamakuun tekemässä kokeessa häiriökoirana. Itse en olisi halunnut sitä sinne viedä, koska se on meidän ongelmaliike, mutta koska ketään muita ei saatu, ja koska Kerttu ei ikinä koskaan milloinkaan lähde muiden koirien luo, niin suostuttiin sitten kuitenkin. Istuminen oli hyvä, makuusta lähti siinä vaiheessa, kun liikkuri tuli Kertun taakse. Nollaksi siis olisi mennyt, jos oltaisiin kisaamassa oltu. Samalla reissulla Nuutti pääsi poseeraamaan Koiramme-lehteen, ja poseerasi Kerttukin osiin kuvista.

Meinaa ottaa voimille labradoorejen ja aussien
kanssa juokseminen

Agilityssäkin käytiin, ja Nuuttikin pääsi parina kertana mukaan. Ekalla kerralla pelotti, mutta sitten Nuu taisi muistaa että tää olikin ihan kiva laji. Ei se irronnut kyllä yhtään, ihan jalan vieressä juoksi, mutta vaikutti vähän siltä että saattoi sillä kivaakin olla. Kerttuki on agilitannut. Välillä treenit menee ihan hirveän hyvin ja koira toimii kuin ajatus, ja välillä taas sitä ei kiinnosta tippaakaan mihin sitä ohjataan, pääasia että pääsee juoksemaan. Esim. viime kerralla en saanut sitä takaakiertoon muuta kuin kirjaimellisesti nenästä viemällä. Ja sittenhän sitä oltiin myöhässä seuraavalta esteeltä, kun edellisellä esteellä meni liian kauan, kun piti saatella koiraa nenästä pitäen.

Lopun lomasta koirat viettikin porukoiden luona, kun itse matkustelin Euroopassa. Ajattelin että kotiintullessa lentokentällä on odottelemassa eräs aussikka, mutta niin vaan jaksoivat katsoa Kertun perään koko reissun ajan, eikä edes ongelmista mulle raportoitu. Kertulla oli tosi kivaa, kun sai juosta isolla pihalla ja leikkiä kahdella sheltillä, ja ihmisseuraakin oli tarjolla jatkuvasti. Mitä sitä muuta voi pieni aussie toivoa? Kun viime perjantaina vietin 12 tuntia (tai 13?) kotimatkalla, niin lauantaina matka sitten jatkui hakemaan Kerttua kotiin. Maanantaina päästiin sitten vihdoin omaan sänkyyn nukkumaan, ja tiistaina olikin taas töihin meno.

Maanantaina ehdittiin ottaa kyllä vielä loman viimeiset treenit, tällä kertaa tottista. Otettiin esteitä ja noutoja. 650-grammaista kapulaa Kerttu haki (hyvin!) ihan vaan tasamaannoutona, kun A-esteellä ja matalalla hypyllä käytettiin vähän pienempää kapulaa. Metristä estettä mentiin ilman kapulaa, ja mennään ilman kapulaa niin kauan, kunnes Kertu hyppää sen hyvin. Pienellä koiralla tuntuu olevan vähän ongelmaa siinä, kyllä se yrittää mulla kolauttelee. Uskoisin kuitenkin että kunhan saa varmuutta, niin hyppääkin paremmin. Muutenhan Kertulla oli tosi huiput treenit, kun sai juosta ja noutaa ja hypätä ja mennä A:ta. Melkeen kun olisi ollut agilityssä! Siitä kyllä kertoi myös ryöstöyritykset, kun ei Kerttu olisi millään malttanut odottaa lupaa lähteä.

Muuten Kepellä on ollut tosi tylsä viikko. Lauantaina käytiin vähän treenaamassa, muuten on Kepe viettänyt vapaata. Toissapäivänä otettiin vähän ruutua. Eteenmenot hyviä, mutta ruudun paikka huono. Pitäisi taas ottaa kosketusalusta käyttöön. Luoksariakin otettiin, ja edistystä on tapahtunut. Ei niin hyvä mitä toivoisin, muttei ihan hirveän huonokaan. Zeta oli hyvä, kaikki vaihdot tuli eikä seuruukaan ollut huonoa. Kuuma sille tuli, vaikka ihan hirveän lämmin keli ei ollutkaan (max. +15). Oonkin nyt vähän ajatellut, että Kepe kisaisi vaan hallikokeissa, kun tämän lämmönkeston kanssa on vähän niin ja näin. Ylihuomenna pitäisi ilmota piirimestiksiin, mutta saatetaanpa jättää nekin kinkerit välistä. Ensinnäkin olen iltavuorossa, ja toiseksikin en tiedä saanko paikkamakuuta siihen mennessä kuntoon ja kolmanneksi kisataan ulkona elokuun alussa, eli voi olla aika kuuma (ja neljänneksi juoksujakin odotellaan). Näiden kisojen väliinjättäminen tarkottaisi sitä, että seuraavan kerran kisataan näillä näkymin vasta ensi vuonna. Mulla ei ole kyllä mikään hirveä hinkukaan kisaamaan, joten jos nyt loppuvuodelle ei ilmaannu hallikoetta naistuomarilla niin kyllä me voidaan odotella sinne tammikuulle.

Pentukuumekin vaivaa, mutten osaa päättää rotua. Jostain syystä olen alkanut miettimään shelttiä, vaikka Nuutin jälkeen itselleni lupasin ettei enää ikinä. Mutta mitä jos jostain löytyisikin hyvä sheltti? Toisaalta mulla on jo vaikeuksia Kertun herkkyyden suhteen (se kyllä on herkkis aussieksi), niin mitä se sitten on sheltin kanssa? Kuitenkin haluaisin sellaisen koiran, jonka kanssa voi kisata vähintään siellä TVA-tasolla. Sheltin kanssa saa käydä astetta parempi tuuri, että sillä pää kestää. Aussie olisi varmempi valinta, mutta vielä en ole päätöstä tehnyt. Toki on listalla muitakin rotuja (esim. bc ja käy-kultsu/-labbis), mutta päätin etten edes vilkuile niiden pentueita. Helpommalla pääsee kun tappelee itsensä kanssa vain kahden rodun välillä. Ensi keväänä tai kesänä voisi olla hyvä aika pentu ottaa, jos joku hyvä pentue löytyy. Jospa siihen mennessä oltaisiin Kertunkin kanssa kisattu sen verran, että valioitumiseen tarvittavat käyttötulokset olisi kasassa.

Mutta hei, videoita! Ja vielä Nuutista! Kolmesta ekasta kannattaa melkeen laittaa äänet pois, jos ei hyttysten ininää halua kuunnella.