Hannu 6 kk ja Kertun fyssari

Niin se aika menee ja lapset kasvaa. Hannullekin tuli viime tiistaina ikää jo puoli vuotta. Puolivuotias Hannu on korkeudeltaan jotain 46-47 cm ja painoa on 17,7 kiloa. Hannu on siis Kerttua vähän korkeampi, ja painokin alkaa olla kohta samoissa lukemissa. Luonteeltaan Hannu on tosi söpö ja kiltti, mutta kovasti on terävyyttä. Ääntä käytetään edelleen aika kirjavasti, ja vahtiviettiäkin löytyy. Pentuna se ei viihtynyt sylissä ollenkaan, mutta nykyään kun istun sohvalle tai lattialle Hannu tyyrää aika nopeasti takapuolensa syliin. Melko pehmeältä Hannu tuntuu myös, ja tuntuu aika herkästi myös keräävän painetta. En sitten tiedä että pitääkö alkaa jo katsomaan peiliin, kun tuntuu ettei mun koirat hirveesti painetta kestä. Itsehän yritän olla hirveän positiivinen koiraa kouluttaessa ja pyrin kouluttamaan koirani kentällä niin, ettei niille tarvii antaa negatiivista palautetta, mutta Hannun kanssa se on välillä vähän vaikeaa. Se, mikä tästä hommasta niin vaikeaa tekee on Hannun ääntely. Hyvänä päivänä se ei edes ääntele pahasti, voi olla että treenin aikana kuuluu kerran piippaus. Huonona päivänä sitten ääntä tulee joka tilanteessa.

Varsinkin nouto on ongelmallinen, koska siinä tulee niin herkästi piippausta. Ja kun sitä piippausta tulee, mulla kiristyy hermot, ja vaikka kuinka yritän olla tyynenä niin kyllähän paimen huomaa kun äiskä ei ole tyytyväinen. Noudon kanssa mulla on muutenkin huono suhde. Ainoa koira, jolle onnistuin opettamaan noudon kohtalaisen helposti ilman muiden ihmisten apua oli Wäinö, ja sekin oli vahinko ja siitä on yli kymmenen vuotta aikaa. Nuutin kanssa ajattelin että ehkä se nouto on niin vaikea opettaa koska koiralla on peitsihampaat. Kertun kohdalla olin jo hyväksynyt että se on niin vaikea opettaa koska en vaan osaa. Ja sitten tuli Hannu. Kaiken järjen mukaan Hannulle pitäisi olla helppo opettaa melkeen mitä vain, koska se on älyttömän ahne, se tykkää leikkiä ja tykkää kantaa tavaroita, mutta ei. Tilanne on pahimmillaan se, että tarjoan Hannulle kapulaa, Hannu alkaa ottamaan kapulaa mutta piippaa samalla, otan kapulan pois, Hannu paineistuu. Sitten kun tarjoan Hannulle uudestaan kapulaa, niin se ei ota sitä. Se raukka ei taida itse tajuta tuota piipaamistaan, eikä se siis tajua että mitä hän teki väärin kun ei saanutkaan kapulaa. Tosi turhauttava tilanne meille molemmille. Joka treeni ei ole yhtä katastrofi kuitenkaan. Se ei aina piippaa, ja silloin se tekee tosi hyvällä fiiliksellä ja selkeesti haluaa kapulan. Ja olen tehnyt hallilla sitä, että nappaan Hannua pannasta, heitän kapulan, päästän Hannun noutamaan ja sinne se hyvin lähtee ja ottaa kapulan. Se, että tuleeko se takaisin on sitten tuurista kiinni.

Ääntelyn kanssa siis painitaan, koska en halua opettaa Hannulle myöskään sitä, että piipaaminen on sallittua, koska sitten en ainakaan saa sitä ikinä hiljaiseksi. Tuo piipaaminen on tosi inhottava, koska jos Hannu olisi hiljainen, niin se olisi aika lähellä täydellistä treenikaveria. Kai sitä pitää jotain haastetta olla, ettei vaan menisi liian helpoksi tämä harrastelu.



Muuten Hannun treenit menee ihan kivasti. Liikkeestä istumista ollaan tehty jo ihan seuraamisesta, ja hyvin istuu. Muita jääviä tehdään vielä edestä, ja niissä on käsimerkit. Seuraamisesta pitää häivyttää kättä, ettei se opi kättä seuraamaan. Nyt kuitenkin seuraa innokkaasti ja hyvällä paikalla. Ruutu on jo kohtalaisen selvä, ja monesti kun Hannu on taisteluleikin voittanut se juoksee lelun kanssa ruutuun. Edelleen toki ruudussa on joku targetti tai lelu silloin kun sitä treenataan. Luoksetulo on vauhdikas, mutta ei olla otettu loppuun asti. Alo-luokan kaukot menee, ja myös seisomista ollaan treenattu hyppytaktiikalla. Merkin kiertoa vielä sheippaillaan. Paikallaanoloissa on ruvennut pysymään ihan kivasti. Paikkamakuuta ei kyllä juuri tehdä, koska pentu pyörähtää niin helposti lonkalleen, joten ollaan tehty istuen. Eteenmenoja ollaan tehty loppupalkalle.



Nyt kun talvikausi on alkanut, niin Hannu on alkanut treenaamaan myös pk-tottista ja rally-tokoa. Tottiksessa ollaan lähinnä leikitty, ja viimeksi katsottiin tuota noutoa. Tehtiin niin että nami alustalle, pennulle kapula nenän eteen, ja kun pentu nappaa kapulasta kiinni niin se pääsi namille. Hannulla oli huono vire (ääntä siis tuli), ja myös oli vähän paineessa eikä mennyt namille luvan saatuaan. Saa siis nähdä että toimiiko tämäkään taktiikka, mutta ajattelin että kotona voisi olla kuitenkin hyvä tehdä enemmän luopumistreeniä ja katsoa sitten että yhdistetäänkö kapulaa siihen.



Rallyssä ollaan käyty läpi alo-luokan kylttejä. Täyskäännös vasempaan on vähän vaikea kun se takapuoli meinaa hakeutua maahan, mutta muuten Hannu tekee hirveän hienoa työtä. Ei me olla kaikkia alo-kylttejä ehditty käydä läpi, esim. kaikki koiran kiertämiset on kokeilematta, samoin kun pujottelut ja spiraalit, eikä Hannu osaa seurata vielä juosten tai hitaasti.

Kerttukin on parissa ryhmässä nyt talvikaudella. Tokon ohjatut jatkuivat. Ensimmäisellä kerralla paikkaistuminen oli huonoa, ja K alkoi valua alas minuutin jälkeen. En minäkään tietenkään ajatellut että kun ei se ole kuukausiin tehnyt paikallaoloja, että pitäisi vähän helpottaa. Seuraavalla kerralla sitten ajattelin, ja kävin palkkailemassa istumisesta ja oli heti parempi. Ensimmäisellä kerralla tehtiin häiriössä jääviä, eli kolme koiraa vierekkäin ja kaikilla eri asento. Kertulla osui kaikki asennot oikein. Jännä juttu että kuitenkin zeta on viime aikoina takkuillut...

Seuraavalla viikolla tehtiin vauhtinoutoa, mutta Kerttu oli vähän kuin tervassa uitettu koira. Teki tunnollisesti, mutta vauhti puuttui. Laukallahan se tekee kaiken, mutta bortsun näköisen koiran pitäisi tehdä kuitenkin pikkasen lujemmalla laukalla. Treenin lopussa Kerttu pääsi kuitenkin loppupalkalle, ja loppupalkan jälkeen lelulle, ja sitten vasta tuntui että Kepe heräsi. Sitten se oli sitä mieltä, että ei kai me vielä täältä hallilta lähdetä, kun vasta aloitettiin.

Kerttukin on treenannut rallya. Meidän rally-koutsi on onneksi sellainen, että keksii niitä kaikkein ärsyttävimpiä ja inhottavimpia kylttiyhdistelmiä, eli tunneilla joutuu sekä koira että ohjaaja olemaan tarkkana. Näitä ansayhdistelmiä kun taas talven treenaa, niin voi olla että normaalit kisaradat tuntuvat taas helpolta. Yksissä treeneissä tehtiin spiraalia oikealle koira oikealla, ja Kerttu törmäili jatkuvasti takajaloillaan viimeiseen tolppaan, niin siinä vaiheessa sitten ajattelin että nyt ei Kertulla taida olla kaikki ihan normaalisti. Siihen kun lisätään edellisissä aksakisoissa tapahtunut riman pudottaminen ja yksissä aksatreeneissä tapahtunut renkaaseen törmääminen, niin varasin Kertulle ajan fysioterapeutille.



Tällä viikolla meidän halliin vaihdetaan uusi pohja, joten treenit on peruttu. Nyt siis oli hyvä aika lähteä kuskaamaan koiraa fyssarille, koska ei muutenkaan tulisi treenattua.

Ihan loppuun asti en miettinyt kun varastin ajan puoli neljäksi, koska ruuhkabussissahan meidän oli pakko kulkea. Onneksi mukana oli vain yksi koira. Kerttua kyllä ahdisti ruuhkabussi ihan yhtä paljon mitä omistajaakin, varsinkin kun jouduttiin seisomaan ovien lähellä, eli jatkuvasti ihmisiä meni ohi. Perille päästyämme käytiin vähän kävelemässä, että Kertullakin unohtuisi pahin stressi bussimatkasta. Fysioterapeutti oli mies, joten Kertun piti muka ensin vähän haukahtaa pari kertaa. Vähän myös epäilytti mennä matolle. Fyssari kuitenkin käsitteli Kerttua niin rauhallisesti ja määrätietoisesti, ettei siinä sitten mitään ongelmaa ollut. Kepehän on vähän semmoinen tyttö ettei se tuota kopelointia hirveästi osaa arvostaa.



Kertun koko lihaksisto oli ihan tukossa. Normaalisti Kertun ongelmapaikkoja on lantio ja takareidet, mutta nyt se oli lavoista asti ihan jumissa. Vasen puoli oli kuulemma vähän pahempi, mutta suuria puolieroja ei ollut. Rintarangasta löytyi ongelmakohta, pari tosi jäykkää nikamaa. Fyssari antoi venyttelyohjeet, ja niitä nyt sitten tehdään neljä viikkoa 3-5 kertaa viikossa. Voi olla että ranka on ottanut vähän rankempaa iskua, mutta jos ei noita nikamia saada liikkumaan venyttelyllä niin sitten taitaa olla seuraava osoite eläinlääkäri ja uudet selkäkuvat. Spondyloosi on kuitenkin yksi vaihtoehto mikä niitä nikamia jäykistää. Kerttu ei kuitenkaan kipeä ole, joten saatiin siunaus jatkaa harrastuksia ihan normaaliin tapaan. Toivottavasti selkä tulee venyttelyllä kuntoon, koska alle 5-vuotiaan koiran eläköittäminen vtuttaisi ihan urakalla. Kuitenkin tokon EVL:kin tuntuu loppupeleissä aika rankalta selkäsairaalle. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että ensi vuonna Kerttu kisaa agilityä pikkumakseissa, siis siinä tapauksessa että selkä on ok. Kepe ei kuitenkaan kansainväliselle tasolle tavoittele, joten pikkuesteet sopii sille ihan hyvin.

Fyssarilla käydessä Kerttu kävi myös puntarilla. Ennen sterkkaa Kerttu söi paljon (650-800 grammaa), eikä tarvinnut paljoa rasvaprosentteja lihoista katsella. Nyt tyttönen on kuitenkin pulskistunut ihan yllättäen pari kiloa, joten Kerttu pääsee dieetille. Olen nyt ostellut koirille oikeastaan halvinta mahdollista lihaa (7 kk  sairauslomalla tuntuu jo kukkarossa, ja kun näitä suita on nyt kaksi ruokittavana), mutta ei se auta kun ostaa itselle makaroonia ja kaurapuuroa ja Kertulle vähän kalliimpia ja vähärasvaisempia lihoja. Kertun ruokamäärää olen kuitenkin pudottanut sinne 400 gramman alle, eli ei siitä voi määrällisesti enää pois ottaa. Tavoitteena olisi saada vuoden loppuun mennessä ne pari kiloa poiskin, kun ne kerta näin nopeasti tulikin. Hannu on edelleen hoikka poika, se saa syödä vähän rasvaisempia jauhelihoja.

Raahen agikisat

Viime viikonloppuna Kerttu kävi taas kisaamassa pari starttia Raahessa, kun oli piirimestisviikonloppu. Kisapäivät oli pitkiä, koska Kertun ohjaajalla oli koira ohjattavana jokaisessa luokassa, ja pari vielä joukkueessakin. Kepe itse kisasi kuitenkin aamusta omat ratansa, ja loppupäivän sai olla turistina.

Nollia ei Kertulle tullut. Ekalta radalta meni yksi hyppy väärään suuntaan joten siitä tuli hylky, toisella radalla tippui rima ja toinen vitonen tuli keppejen aloituksesta. Kerttu oli kuitenkin taas vähän reippaampi itsensä mitä kotikisoissa, sellaista kisajännitystä ei nyt ollut ja tassutkin liikkuivat ripeään tahtiin. Ihan ei ehkä vieläkään parasta vauhtia saavutettu, mutta paremmin meni sen puolesta mitä edellisissä kisoissa. Seuraavan kerran kisataan taas kotikentällä viikon päästä, toivottavasti Kertun asenne pysyy samana mitä oli Raahessakin.

Ja koska Raahessa oltiin aamusta iltaan, piti myös Hannun lähteä matkaan. Vähän piti Hannun välillä haukkua, mutta pääosin oli aika kilttiä poikaa. Häkissäkin viihtyi hiljaa. Kerttu oli myös kilttinä tyttönä. Se on kasvanut ihan älyttömän mukavaksi koiraksi, ja varmaan vielä kun vertaa pentuun niin Kertun helppous oikeen korostuu. Kisoissa kun istuin Hannun ja Kertun kanssa katsomossa, meidän viereen tuli joku ehkä 7-vuotias tyttö ja kysyi että saako koiria rapsuttaa. Sanoin että Hannua saa, mutta Kerttuun ei saa koskea koska voi olla äkäinen varsinkin lapsia kohtaan. Se lapsi jäi siihen Hannua rapsuttelemaan ja Kerttu oli ihan täysin rentona mun vieressä, ja vähän heilutti häntääkin sinne lapsen suuntaan. Muistan silloin kun Kerttu oli noin vuoden, ja lapsi kun meni ohi niin mulla oli Kerttu jalkojen välissä, toisella kädellä piti pitää pannasta ja toisella kuonosta kun se yritti aktiivisesti hyökkiä ja syödä alle teini-ikäiset ihmiset. Siitä pienestä pedosta ei ole kyllä enää jälkeäkään. En kuitenkaan varmaan ikinä sen vertaa luota Kerttuun, että antaisin kenenkään lapsen sitä rapsuttaa, mutta tosi kiva että tällainen rinnakkaiselo sujuu jo vaivattomasti. Justiinsa viime treeneissä sanoin, että jos Kerttu olisi aina ollut tämmöinen mitä se on nyt, niin mielellään siitä olisin pennun ottanut. Mutta se epävarmuus mitä vastaan ollaan jokunen vuosi taisteltu on kuitenkin sen verran herkästi periytyvää että ei kaduta sterkkaaminen.

Kertun mielestä supertylsää kaikenlainen jumppailu.

Seuraavana päivänä sitten mentiin Kertun kanssa luennolle opettelemaan että miten venyttelet koiraa oikeaoppisesti. Kerttuhan jumii herkästi, ja hierojalla sitä varsinkin talvikaudella juoksutan aika tiheästi, mutta tuo venyttely on multa täysin unohtunut. Pitää siis alkaa treenien jälkeen venyttelemään, että jos ne lihakset säilyisi paremmin vetreänä. Kerttuhan on semmonen tyttö että itse ei juurikaan venyttele.

Kerttu ei hirveästi arvosta kopelointia, ja varsinkin tylsää näytti olevan kun mentiin hallille eikä edes riehuttu. Piti kyljellään vaan maata ja olla rauhassa. Kyllä Kerttu välillä kävi hakemassa repusta lelua, että vähän pitää muutakin tehdä mitä kyljellään köllötellä. Luennon piti eläinfysioterapeutti, ja ihan hyvää asiaa tuli.

Hannun pentunappula on loppunut, ja minä en ainakaan vielä ole tilannut lisää. Nyt vähän näyttää siltä että sekin taidetaan raakaruokkia, ainakin toistaiseksi. Aika paljon kyllä uppoaa lihaa ja rasvaa kasvavaan aussiepoikaan, niin saa nähdä mitä lompakko tästä sanoo pidemmän päälle. On mulla varaksi pussi Hauhauta, jos tuntuu että pitää nappulaa antaa. Ja jos palataan nappulavoittoiseen ruokintaan niin eihän se ole kuin tilata uusi pussi.

Talvikausikin on alkanut, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Kävin fyssarilla. Takasintullessa koirat olivat sitä mieltä, että mihinkään ei
enää ole asiaa ilman heitä.