Raahen agikisat

Viime viikonloppuna Kerttu kävi taas kisaamassa pari starttia Raahessa, kun oli piirimestisviikonloppu. Kisapäivät oli pitkiä, koska Kertun ohjaajalla oli koira ohjattavana jokaisessa luokassa, ja pari vielä joukkueessakin. Kepe itse kisasi kuitenkin aamusta omat ratansa, ja loppupäivän sai olla turistina.

Nollia ei Kertulle tullut. Ekalta radalta meni yksi hyppy väärään suuntaan joten siitä tuli hylky, toisella radalla tippui rima ja toinen vitonen tuli keppejen aloituksesta. Kerttu oli kuitenkin taas vähän reippaampi itsensä mitä kotikisoissa, sellaista kisajännitystä ei nyt ollut ja tassutkin liikkuivat ripeään tahtiin. Ihan ei ehkä vieläkään parasta vauhtia saavutettu, mutta paremmin meni sen puolesta mitä edellisissä kisoissa. Seuraavan kerran kisataan taas kotikentällä viikon päästä, toivottavasti Kertun asenne pysyy samana mitä oli Raahessakin.

Ja koska Raahessa oltiin aamusta iltaan, piti myös Hannun lähteä matkaan. Vähän piti Hannun välillä haukkua, mutta pääosin oli aika kilttiä poikaa. Häkissäkin viihtyi hiljaa. Kerttu oli myös kilttinä tyttönä. Se on kasvanut ihan älyttömän mukavaksi koiraksi, ja varmaan vielä kun vertaa pentuun niin Kertun helppous oikeen korostuu. Kisoissa kun istuin Hannun ja Kertun kanssa katsomossa, meidän viereen tuli joku ehkä 7-vuotias tyttö ja kysyi että saako koiria rapsuttaa. Sanoin että Hannua saa, mutta Kerttuun ei saa koskea koska voi olla äkäinen varsinkin lapsia kohtaan. Se lapsi jäi siihen Hannua rapsuttelemaan ja Kerttu oli ihan täysin rentona mun vieressä, ja vähän heilutti häntääkin sinne lapsen suuntaan. Muistan silloin kun Kerttu oli noin vuoden, ja lapsi kun meni ohi niin mulla oli Kerttu jalkojen välissä, toisella kädellä piti pitää pannasta ja toisella kuonosta kun se yritti aktiivisesti hyökkiä ja syödä alle teini-ikäiset ihmiset. Siitä pienestä pedosta ei ole kyllä enää jälkeäkään. En kuitenkaan varmaan ikinä sen vertaa luota Kerttuun, että antaisin kenenkään lapsen sitä rapsuttaa, mutta tosi kiva että tällainen rinnakkaiselo sujuu jo vaivattomasti. Justiinsa viime treeneissä sanoin, että jos Kerttu olisi aina ollut tämmöinen mitä se on nyt, niin mielellään siitä olisin pennun ottanut. Mutta se epävarmuus mitä vastaan ollaan jokunen vuosi taisteltu on kuitenkin sen verran herkästi periytyvää että ei kaduta sterkkaaminen.

Kertun mielestä supertylsää kaikenlainen jumppailu.

Seuraavana päivänä sitten mentiin Kertun kanssa luennolle opettelemaan että miten venyttelet koiraa oikeaoppisesti. Kerttuhan jumii herkästi, ja hierojalla sitä varsinkin talvikaudella juoksutan aika tiheästi, mutta tuo venyttely on multa täysin unohtunut. Pitää siis alkaa treenien jälkeen venyttelemään, että jos ne lihakset säilyisi paremmin vetreänä. Kerttuhan on semmonen tyttö että itse ei juurikaan venyttele.

Kerttu ei hirveästi arvosta kopelointia, ja varsinkin tylsää näytti olevan kun mentiin hallille eikä edes riehuttu. Piti kyljellään vaan maata ja olla rauhassa. Kyllä Kerttu välillä kävi hakemassa repusta lelua, että vähän pitää muutakin tehdä mitä kyljellään köllötellä. Luennon piti eläinfysioterapeutti, ja ihan hyvää asiaa tuli.

Hannun pentunappula on loppunut, ja minä en ainakaan vielä ole tilannut lisää. Nyt vähän näyttää siltä että sekin taidetaan raakaruokkia, ainakin toistaiseksi. Aika paljon kyllä uppoaa lihaa ja rasvaa kasvavaan aussiepoikaan, niin saa nähdä mitä lompakko tästä sanoo pidemmän päälle. On mulla varaksi pussi Hauhauta, jos tuntuu että pitää nappulaa antaa. Ja jos palataan nappulavoittoiseen ruokintaan niin eihän se ole kuin tilata uusi pussi.

Talvikausikin on alkanut, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Kävin fyssarilla. Takasintullessa koirat olivat sitä mieltä, että mihinkään ei
enää ole asiaa ilman heitä.