Vihdoinkin niitä kuulumisia

Jestas miten blogi laahaa jäljessä. Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt pari kuukautta, ja onhan tässä nyt jotain tapahtunutkin. Instaan yleensä päivittyy tuoreemmat kuulumiset.

Ensin terveysjuttuja. Kertulle kasvoi toiseenkin etujalkaan patti, juuri ranteen kohdalle. Patti on vaalea, kiinteän oloinen eikä haittaa koiraa. Kokoa sillä on alle 5 mm. Semmoinen rauhallisen näköinen, tasainen pinta. Kuitenkin, koska ihokasvaimet voivat näyttää melkeen miltä vain, niin kovin kauaa ei oma hermo pitänyt tarkkailulinjalla, vaan kuskasin neitisen lääkäriin. Kerttu ei kovin arvostanut, ilmeisesti viime käynnin korvien sörkkiminen oli jäänyt mieleen (Kertulla on norsun muisti näissä asioissa...), ja Kete oli kovasti sitä mieltä, että häneen ei tarvii koskea. Yksikätinen omistaja sai tehdä ihan tosissaan töitä että sain Kertun pidettyä pöydällä. Patista napattiin ohutneulanäyte, ja tultiin siihen tulokseen että harmiton on. Nyt se patti saa olla ranteessa, otetaan se pois kyllä jos alkaa Kerttua häiritsemään.

Nuuttikin sairasti keväällä haimatulehduksen. Nuu oli tosi kipeä, ja porukat ehtivät jo miettiä että onko se Nuutin aika nyt tullut. Lääkkeillä kuitenkin olo parani nopeasti, ja kun itse ehdin muutaman päivän jälkeen Nuuttia katsomaan, niin vastassa oli jo ihan normaali Nuutti, josta ei hirveästi kyllä uskonut että oli ollut niinkin kipeä. Nuu ei ole vielä kontrollissa käynyt, mutta vointi on ihan sitä mitä pitää ollakin.

Papilla on kohta ikää 14½ vuotta. Vanhuuden vaivat ja jonkin asteinen dementia vaivaa, mutta toivottavasti Papi tämän kesän vielä näkee.

Wäinölle puolestaan on vaikea löytää sopivaa kipulääkettä, kun sillä maha menee niistä sekaisin. Onneksi Wäinö ei kipeä ole, mutta välillä sille joutuu parin päivän kuurin varmuudeksi antamaan. Onhan sillä ikää kohta 13½ vuotta, eli varmasti joitain kolotuksia välillä on. Wäinökin kävi senioritarkastuksessa, ja lääkäri oli sitä mieltä että harvoin näkee näin hyväkuntoisia tähän ikään ehtineitä koiria. Onni on pirteä vanhus. :)

Hannun vointi on ollut ihan hyvä. Sitä ei ole vieläkään luustokuvattu. Tätä se vähän on kun ei pysty autoa ajamaan, ja kun ei rauhoitettua Hannun kokoista eläintä oikeen bussissakaan voi kuljettaa. Pitää siis sumplia edelleen aikatauluja, että saataisiin Hannukin läpivalaistua. Eihän tuo ole kuin 26-kuinen, että ei sinällään paha, kun alle 2-vuotiaana en kuvaa. Ja kun ei tuo agilityeläin ole, niin ei sillä niin kiire ole.

Ja treenipäivitystäkin.

Talvikausi loppui ja kesäkausi alkoi. Hannulle en ottanut kesäkaudelle yhtään paikkaa, Kertulle vain yhden. Halvaksi tulee. :D

Hannuhan kävi tässä keväällä ensimmäisissä tokoepiksissäänkin. Olin ilmoittanut Kertun EVL:ään, joten ilmoitin Hannun ALO:on. Aikataulutusten vuoksi paikanpäällä siirsin kuitenkin Hannun avoimeen. Ja Hannuhan voitti luokkansa. Otti paljon häiriötä liikkurista, mutta teki silti mitä sanottiin. Plussana vielä että oltiin ihan ekaa kertaa kyseisessä hallissa.


Kerttukin voitti EVL:n, kun oli ainoa koira luokassaan. Ihan täysin tyytyväinen en ollut Keten suoritukseen, mutta ehkä ne epikset tulivat liian pian virallisten jälkeen.

Treeneissä Kete on vetänyt kuitenkin hyvin. Se on pirteä, tekee hyvällä vireellä ja joka kerta se pitää melkein väkisin raahata kotiin. Hässäkässä keittää yli, joten se on siinä ja siinä että saadaanko kisoissa pisteitä. Muuten Kepe tekee tasaisella vireellä.

Myös rallya ollaan jatkettu. Yritän nyt häivyttää Kertulta kaikki käsimerkit, koska se saattaa sormen heilahduksesta jo päätellä että mikä kyltti on kyseessä, ja yleensä Kerttu arvaa väärin. Ilman käsimerkkejä sen on pakko kuunnella. Radan ulkopuolella onnistuu jo kohtuudella, mutta radalla välillä Kerttu ennakoi. Pitäisi saada itseltäkin kaikki sormen nytkähdykset pois. Takapään käyttö on kehittynyt. Viimeksi oli rata lähes kokonaan oikealla, ja olin tosi tyytyväinen takapään käyttöön. Muutenkin Kepe on kiva rally-koira, tekee kyllä tarkasti kunhan malttaa kuunnella. Pitäisi sekin kisoihin kuskata, mutta niitä kisoja on täällä tos vähän.


Hannu se vaan kehittyy. Tokossa voittajan liikkeet alkaa olla hanskassa myös kisamatkoilla. Myös EVL:n liikkeet onnistuu kohtuudella, paitsi ohjattu, mitä en opeta näillä säännöillä ollenkaan. Todennäköisesti Hannu ei kuitenkaan ehdi EVL:ään ennen sääntömuutosta, ja jos ehtiikin, niin merkki on helppo opettaa. Kuitenkin näistä vanhenevista säännöistä esim. zetan olen opettanut, vaikka todennäköisesti Hannun ei tarvii sitä ikinä kokeessa tehdä. Myös luoksaria olen opettanut näiden sääntöjen mukaisesti. Pitää kuitenkin ehkä odottaa uusien sääntöjen virallista julkaisua ennen kun niitä alkaa opettamaan.

Hannu on myös hiljentynyt paljon, vaikka välillä sitä ääntä vuotaakin. Valitettavasti se ottaa häiriötä ympäristöstä niin paljon, ettei sen kanssa kokeeseen ole pitkään aikaan asiaa. Hannu on semmoinen hitaasti kypsyvä yksilö, Kerttu kun nousi tuossa iässä EVL:ään. Hannun kanssa ei kuitenkaan tehdä sitä virhettä, että liian aikaisin mennään kisaamaan, mielummin vaikka sitten ei kisata ollenkaan.

Arjessa Hannu on edelleen haastava. Se on impulsiivinen, terävä koira, joka ei hirveän hyvin muutoksiin suhtaudu. Kuitenkin meidän perusarki rullaa mukavasti, niin kauan kun ollaan täällä kaupungissa niin siinä se Hannu menee missä Kerttukin. Helppo se ei ole, muttei missään nimessä mahdotonkaan. Mua vähän jännittää että miten käy, jos tämän sairauden takia menetän jalan. Mulla on toinen jalka aika huono, kyllä sillä kävelee ja vähän hölkkääkin, mutta refleksit on ylivilkkaat, ei se ihan hallinnassa ole ja tasapaino meinaa heittää. Kertun kanssahan pärjää vaikka päällään seisten, ja olen miettinyt että Ketestä voisi tarvittaessa avustajakoirankin kouluttaa. Hannun kanssa kuitenkin voi mennä arki vaikeaksi. Sillä kuitenkin mennään mitä on, ja Hannusta en meinaa luopuakaan. Eiköhän me jotain sumplita, ja voihan se olla ettei jalka tuosta huononekaan.

Hannun treenivideoita, kun siitä on tullut niin pätevä poika: