Kisa-, treeni- ja terveyskuulumisia

Kesä on mennyt nopeasti. Paljon ollaan koirien kanssa touhuttu, mutta lähinnä treenirintamalla. Kerttu kävi kuitenkin kesäkuussa korkkaamassa rally-tokon MES-luokan 84 pisteellä. Kerttu teki hyvin, kaikki pistevähennykset lähti ihan mun omista toilailuista. Jostain syystä hidastin liikkeestä istumisen, josta lähti -3, ja yhden kyltin uusin turhaan ja uusin väärin, joten siitä -13. Seuraavana kisataan piirimestiksissä, joten nyt pitäisi mun ottaa sääntökirja käteen ja opetella laji, etten ihan noin pahasti kämmäile seuraavissa kisoissa. Olin ehkä vähän liian treenimoodissa, enkä ihan keskittynyt radalla.

Toiset viralliset "kisat" tälle kesälle oli Kertun näyttelyt. Kerttu kävi Kemin näyttelyissä pyörähtämässä. Käytiin parit nätöharkat ja yritin opetella seisottamaan Kerttua niin, ettei takakorkeus pistä kovin vahvasti silmään. Myös turkin kanssa tehtiin viikon verran töitä, että saatiin kaikki kiharat takapuolen päältä siliämään. Mutta hyvä siitä tuli, ja Ketekin sai sen harrastus-H:n plakkariin. :) Itse esitin koiraa kehässä ensimmäistä kertaa, mutta ei se niin paha nakki ollutkaan mitä pelkäsin. Tuomarina oli Jari Partanen. Kerttu käyttäytyi niin kiltisti kun vaan koira pystyy, ja kun odoteltiin kentän laidalla niin Kerttu köllötteli koivet taivasta kohti. Kyllä vaan hyväpäisen koiran kanssa kaikki on helppoa. :)

Arvostelu oli tällainen: "Hyvä kokonaisuus. Varsin hyvät pään mittasuhteet. Hyvä ilme, ruusukorvat, hyvä kuono-osa, riittävän vahva kaula, hyvä eturinta, riittävä raajavahvuus, löysät välikämmenet, hyvä rungon tilavuus, tiivis lanne, liian jyrkkä lantio. Väri vaikea arvioida. Viitteitä merle-väriin päässä ja muutamia pisteitä rungossa. Kokomusta runko, valkoiset tassut. Hyvä askelpituus."

Mietin että olisi varmaan pitänyt sittenkin esittää Kerttu "sinisempi" puoli tuomariin päin, sillä taitaa toisella puolella olla yksi sininen läntti enemmän, mutta eipä tuolla käytännön merkitystä olisi ollut. H:ta lähdettiin hakemaan ja se myös saatiin. Tuomari oli mukava ja käsitteli koiraa nätisti. Kertun ei siis enää näyttelyihin tarvii mennä. :)

Nyt Kertulla on loppukuusta tokokisat, syyskuussa rallyn piirimestikset ja lokakuussa taas tokoillaan.

Hannun meinasin ilmoittaa myös rally-tokokisoihin, mutta päätin odottaa sittenkin hallikautta. Olisihan Hannu tietenkin hihnassa, mutta ehkä parempi että ensimmäisissä kisoissa saan keskittyä pelkästään Hannuun eikä tarvii olla silmät selässä että mihinkähän Hannu voisi reagoida.

Hannun kanssa käytiin yksi kurssi rally-tokoa, ja Hannu oli hirveän pätevä. Kohtalaisen hiljaakin se pysyy, kun sitä saa kehua. Hannulle seuraaminen on melkein lempihommaa ja rallyn alemmat luokat on käytännössä pelkkää seuraamista, joten Hannun mielestä rally on kivaa.

Tokossakin Hannu on kehittynyt. Nyt alkaa olla voittajaluokan yksilöliikkeet kasassa, ja EVL:stäkin se osaa paljon.

Tulevalle talvikaudelle otin molemmille koirille vain tokopaikat. Piti ajatella vähän rahaakin, ja rallya kuitenkin pystyy itsekseenkin treenaamaan. Agilityyn minusta ei enää ole, ja Kerttuakaan en enää niin uskalla hyppyyttää.

Terveysongelmaa on ollut niin Kertulla kuin Wäinölläkin. Kerttu heräsi kesän aikana pari kertaa jalattomana. Kertullahan on ollut kulumaa kyynärissä jo pian kaksi vuotta, joten sen kuluman muuttuminen rikoksi oli kauhukuvana. Lähdettiin siis lääkäriin ja lääkäri oli sitä mieltä, että ongelma on selässä. Mentiin sen jälkeen fyssarille ja fyssari oli taas sitä mieltä, ettei selän jäykkyys tuota aiheuta, ja löysikin vian hauisjänteestä. Nyt on taas Kerttu liikkunut hyvin, joten toivottavasti tämä ongelma on takana.

Wäinöllä lisääntyi yskiminen lyhyen hellejakson jälkeen, joten vanha herra pääsi lääkäriin. Keuhkoista löytyi nestettä, joten aloitettiin nesteenpoistolääke ja verenpainelääke. Ennestäänhän Wäinöllä on mennyt jo yksi sydänlääke vajaatoiminnan takia. Wäinö pärjäsi sillä lääkkeellä kolme vuotta, ja nyt toivotaan että vielä olisi vuosia jäljellä näillä lääkkeillä. Wäinö täyttää loppuvuonna 14, mutta on pirteä koira ja ikäisekseen hyvässä kunnossa, joten toivottavasti elo jatkuu samanlaisena.

Suruakin on ollut, kun lauman vanhin, siskon 14½-vuotias shelttivanhus Papi jouduttiin lopettamaan kuun alussa. Papilla alkoi liikkuminen mennä huonoksi, ja muutakin vaivaa oli jo ikä ehtinyt tuomaan.

Papi, ikää 14 v 6 kk

Papi oli hauska persoona. Toisaalta hyvin kovapäinen, ja teki mitä halusi, toisaalta taas kiltein koira ikinä. Mua Papi ei totellut oikeastaan koskaan. Pari viikkoa ennen Papin lopetusta yritin ottaa yhteiskuvaa meidän shelteistä. Papi ei enää kuullut mitään, niin yritin sille viittoa että pysyhän nyt paikallaan niin otetaan kuva. Papi kääntää katseensa pois käsimerkistä, koska jos et näe niin et voi totella, ja tulee mun luokse häntää heiluttaen.

Viimeiseksi jäänyt kuva tästä porukasta

Papi tuli siskolle silloin kun oltiin kaikki vielä nuoria, kun meidän ensimmäinen Ryyni-sheltti vietti viimeistä kevättään. Ja olihan Papi ärsyttävä pentu, ja kun yritettiin laittaa Ryyni hetkeksi turvaan kiusaavalta pennulta portin taakse, niin Papi meni portin välistä härkkimään Ryyniä, ja juoksi äkkiä portin toiselle puolelle turvaan ettei Ryyni ehtisi antaa takaisin.

Ryyni lopetettiin, ja tilalle tuli Wäinö. Wäinö sitten taas otti luulot pois Papilta heti ensimmäisenä. Ikinä en ole nähnyt niin vihaista pentua, mitä Wäinö silloin puolivuotiaana kun se Papin päälle kävi. Kumma kyllä, nopeasti niistä tuli kaverit. Uno muutti siskon luokse, mutta Unosta ja Papista ei meinannut tulla kavereita ollenkaan, joten Uno vaihtoi kotia ja muutti äidille. Juliukselle ja Kirpulle Papi oli hirveän hyvä isoveli. Aikanaan Kirppu tuli ihan siitä syystä, ettei Julius jäisi yksin kun Papi lähtee.

Kolme jäljellä.

Nopeasti kuluivat vuodet. Vaikka koiran lopetus ei ikinä kivaa olekaan, niin toivoisin kuitenkin että muutkin meidän koirat yltää samaan ikään mitä Papi.