Elokuuta

Heinäkuu meni nopeasti ohi, ja elokuu on jo pian puolessa välissä. Heinäkuu oli niin lämmin, ettei mitään ihmeempää pystynyt tekemään, käytiin uimassa ja treenattiin hallissa. Nyt kun on ilman viilenneet, niin ollaan treenattu myös ulkona, mutta pitää sanoa että ehkä minusta on tullut vähän turhan mukavuudenhaluinen, mielelläni aina halliin menen jos se vaan on mahdollista. Toki pitäisi koirat opettaa treenaamaan erilaisilla kentillä ja alustoilla jajaja...


Hannun tokoliikkeet alokasluokan osalta alkaa olla kursimista vaille kasassa. Liikkeet olisivat nyt valmiit, nyt vaan liikkurointia ja pikkuhiljaa myös palkattomuutta. Olen nyt vähän yrittänyt olla ahkerampi sosiaalisen palkan sisäänajossa mitä olen ollut. Hannun kanssa olen tehnyt liian vähän liikkeitä kokonaisina, joten nyt pitää oikeasti alkaa siihen kiinnittämään huomiota.

Päätin heti alkuvuodesta, että Hannun kanssa ei edes yritetä tämän vuoden tokon SM:iin. Hyvä päätös, koska nyt olen oikeasti antanut Hannulle aikaa kypsyä ja kehittyä. Jos mulla olisi ollut takarajana SM-kisat (tai oikeastaan kesän kisat, koska ALO-luokan koirakolla pitää kuitenkin yksi tulos olla ennen SM:iä), niin olisin todennäköisesti hermostunut huhti-/toukokuussa siihen piippaukseen niin, että koko homma olisi mennyt pilalle. Nyt mulla kuitenkin on treeneissä hyvinkin hiljainen poika, enää harvoin pääsee ääntä.

Kertauksen vuoksi Hannun tokoliikkeet:

Paikkamakuu:
- Yleensä hyvä, mutta viimeksi oli jostain syystä levoton ja nousi. Voi ehkä johtua siitä, että normaalisti tehdään paikkis treenin lopussa, viimeksi oli ihan alussa.

Seuraaminen:
- Hyvä. Hannu tykkää seurata, sillä on kiva vire, tempot ja käännöksetkin onnistuu. Ei olla vielä peruutuksia tai askeleita sivuille otettu. Peruutusta harjoitellaan nyt ihan erikseen.

Liikkeestä maahanmeno:
- Hyvä, kohtalaisen varma.

Kapulan pitäminen:
- Hyvä, rauhallinen ote, ei pudota ja ottaa mielellään.

Luoksetulo:
- Nyt ollut hyvä, ei ole ennakoinut lähtöä ja tulee laukalla sivulle asti. Joskus ulkotreeneissä tullut ravilla. En tiedä johtuuko väsymyksestä/kuumuudesta vai pohjasta.

Hyppy:
- Hyvä se on ollut.

Kaukot:
- Ei näissäkään vikaa. Ei olla kyllä vielä liikkuroituna tehty, niin en tiedä ottaako häiriötä liikkurista.

Muidenkin luokkien liikkeitä ollaan aloiteltu.

Paikkaistuminen:
- Ollaan tehty tosi vähän, mutta ihan se on siinä napottanut.

Liikkeestä seisominen:
- Jäävistä epävarmin. Nyt on kuitenkin edistystä näkyvissä, ja stoppi alkaa olla oikeasti terävä.

Liikkeestä istuminen:
- Ollut hyvä, istuu nopeasti.

Ruutu:
- Pääasiassa ihan OK, mutta toivoisin vähän varmempaa ruutuunmenoa. Pitäisi nyt kuurina ottaa kuolleelle lelulle, että saa vauhtia ja varmuutta.

Nouto:
- Ihan hyvä, mutta saisi toki mennä kapulalle nopeampikin. En vaan uskalla siihen hetsaamalla hakea vauhtia, kun pelottaa että sitten tulee ääntelyä. Toivotaan että varmuus ja kokemus tuo vauhtia kapulalle.

Merkki:
- Ollut hyvä, tiivis kierto.

Ohjattu:
- Aika kivasti erottelee suuntia, mutta tässäkin saisi olla vauhtia. Pitää ehkä hetkeksi taas vaihtaa kapulat leluihin.

Tunnari:
- Hannullahan oli tunnari jo alkukesästä valmis, mutta nyt sille on tullut joku epävarmuuskausi kun ei tehty tunnaria pitkään aikaan, ja nyt Hannu napsii. Vähän siis palaillaan taakse tässäkin liikkeessä ja palautellaan varmuutta oman hakemiseen.

Kaukot:
- Kaukojumppa seisomisineen onnistuu ihan hyvin. Pitäisi alkaa jo sitä etäisyyttä ottamaan, mutta kun tämä on olohuonetreeniä niin tulee aina otettua läheltä.

Metallihyppynouto:
- Metallia on kantanut aika vähän, mutta ei sitä tunnu se ällöttävän. Hyppynouto on tehty puukapulalla, ja Hannun mielestä on ehkä parasta ikinä. Siinä on myös äänen vaara. Jos piippaa kapulan heiton jälkeen, olen hiljentymisestä naksauttanut ja palkannut, mutta olen itse hakenut kapulan. Toisen heiton jälkeen on ollut hiljaa.

Hässäkkä:
- Erikseen ollaan otettu kiertoa ja palautusta. Kierrolle välillä on lelu merkin takana, että menee varmasti, välillä ei. Hannuhan ei luonnostaan irtoa hyvin, se tekisi mielummin mun vieressä töitä. Palautuksen harjoitteleminen on mennyt tosi kivasti, vaikka sitä ei kovin paljoa olla tehty.

Tarkoitushan Hannun kanssa on aloittaa kisaura alkuvuodesta, ja toive olisi että on siihen mennessä jo valmis myös avoimeen. Yhden ykkösen jälkeen noustaan avoimeen, ja silloin olisi tarkoitus että voittajan liikkeet on jossain kuosissa. Jos ennen kesää vielä saataisiin voittaja käytyä, niin sittenhän se olisi pelkkää EVL-treeniä siitä eteenpäin. Mutta jos sitten Hannu tuntuu huonolta kisatilanteissa tai jostain syystä näyttää ettei pää kestä tai huomaan yrittäväni edetä liian nopeasti, niin ei haittaa vaikkei koko ensi vuonna vielä nousta voittajaan.

Kerttu on kulkenut myös treeneissä. Kertun kanssa aina välillä yritän muistaa tehdä palkatonta, ja nykyään pysyy vire tosi kivasti. Nyt pitäisi saada sama fiilis liikkuroituun palkattomaan. Ruudussa eteenmenot on nyt olleet tosi hyviä, mutta välillä maahanmeno on takunnut. Ensi kuussa pitää taas hierottaa tyttö läpi, voi olla että jotain jumia jo on kun fyssarikäynnistä on kulunut pari kuukautta. Kertunkin kanssa olisi tarkoitus alkuvuodesta lähteä taas kisakentille, mutta pitää miettiä että kestääkö oma pää kilpailuttaa kahta koiraa samassa kokeessa. Periaatteessa olisi mahdollista jos ALO:lla alkaa ja EVL:ään loppuu (tai toisin päin), kun voisin välillä käydä kotona vaihtamassa koiran. Jos mulla olisi molemmat koirat mukana, niin en usko että saisin tarpeeksi hyvin keskityttyä virittelyyn ja jäähdyttelyyn.

Hirveen vaikeaa napata oma kapula suuhun. 😂😂 #australianpaimenkoira #aussie #australianshepherd #aussiesoftheworld #aussielife #aussiesofinstagram #obediencedog #obediencetraining #scentdiscrimination #tunnari #toko #tokokoira #instadog #dogvideo #dog

Henkilön Heidi Lukkarila (@heidilu_) jakama julkaisu Elo 7, 2018 kello 9.34 PDT

Rallytreeneissä Kepe on ollut tosi hieno. Sillä vähän kyllä takkuaa oikealla istumiset, ja minä idiootti naputtelen reittä että istuhan nopeammin. Siitä reiden taputtelusta lähtee -3, joten tuosta tavasta pitää oikeasti päästä eroon. Ketu on hieno, ohjaaja siis ei niinkään.

Molemmat kävivät vähän aksaamassa lainaohjaajalla. Kerttu oli hieno ja meni lujaa, Hannukin vähän jo kehittynyt. Hannu on aika vaikea lainakoira, kun se on niin tarkka esim. katsekontaktista, että jos se sen menettää, niin kohta on koira kädessä kiinni tyyliin "Hei näetsä mua? Täällämäoon täällämäoon täällämäoon!!". Pitää saada Hannulle vielä estefokusta voimakkaammaksi.

Nyt alkaa olla taas se aika, kun pitää talvikautta alkaa miettimään. Tää on joka vuosi muka niin hirveän vaikeaa, kun on koiria ja lajeja liikaa... Olen lupautunut jo kouluttamaan rallya (luultavasti AVO-VOI-tasoa) ja tokoa (VOI-EVL). Kertulle hain tokopaikkaa EVL-ryhmään, Hannullekin pitää tokopaikka hakea. Toivottavasti Hannu ei joudu johonkin ALO-ryhmään talveksi, kun tosiaan tarkoitus olisi saada se tulevan kauden aikana VOI-valmiiksi. Kertulle yritän myös hakea rally-tokopaikkaa MES-ryhmään, Hannulle en taida rallyyn paikkaa hakea ollenkaan. Jostain on säästettävä, ja uskoisin saavani sen kisavalmiiksi ihan ilman ryhmääkin. Käydään sitten kyllä ratatreeneissä ja epiksissä. Molemmille koirille voisin hakea yhteisen agilitypaikan, kun en uskalla Kertulle omaa paikkaa ottaa jos sen selkä ei kestäkään. Tämä tarkottaisi jo kuutta tuntia hallilla viikottain, ja kaikki nuo ryhmäpaikat pitäisi saada sijoitettua niin ettei mene päällekäin. Ja lompakko tykkää. Nyt sentään ei tarvitse (ainakaan toistaiseksi) yrittää taiteilla vuorotyötäkin johonkin väliin.


Käytiin taas shelttikaksikkoa katsomassa. Nuutin kanssa vähän tokoiltiin, ja Wäinökin oli hyvin iloisena vastassa. Wäinöhän ei enää siedä Hannua silmissään, joten joudutaan erottamaan koirat porteilla. Sen sijaan siskon vinttikoira Kirppuun Wäinö on ihan rakastunut. Häntä vaan vispaa kun Wäinö kiertää Kirppua ja käy välillä vähän nuolasemassa ja läähättää ihan innoissaan. Hannu ja Kerttuhan rakastavat "mummolakäyntejä". Lupasinkin jo koirille, että heti kun lottovoitto tulee tai onnistun sijoittamaan rahat tosi hyvin, niin ostetaan meille oma lammasfarmi. Varsinkin Hannulla meinaa mennä vähän kuppi nurin (tai siis ei meinaa, vaan meneekin) kun se tietää että piha on ihan lähellä. Jos joku kehtaa lähteä pihalle ilman Hannua, niin Hannu vollottaa suureen ääneen. Kesällähän tämä karkasi tuuletusikkunasta ulos. Tosi ärsyttävää kun se käyttäytyy kun mikäkin kaheli. Nyt kun pakattiin koiria autoon, alkoi Hannu kyräillä siskoni shelttiä. En tiedä sitten että johtuiko tuo käytös ihan siitä, ettei ukko olisi halunnut kotiin ollenkaan takaisin. Normaalisti Hannu on tosi kiltti toisille koirille, mutta Hannu on kyllä juuri siinä iässä, ettei välttämättä ole kiltti kauan. Jos tuo rupeaa shelteille vaikeaksi, niin en tiedä mitä tehdään noiden vierailujen kanssa. Nyt jo joudutaan erottelemaan koiria porteilla, kun Wäinö käy Hannun kimppuun heti kun saa tilaisuuden. Hannu taas ei matalamman portin takana pysy, nytkin tuli metrisestä portista kevyesti yli. Jos Hannu päättää ruveta hankalaksi, niin voi olla että joudun hommaamaan sille hoitopaikan. Sitten jää mummolareissut Hannulta väliin. Sheltit on kuitenkin kaikki vanhoja (Nuutti on nuorin, se on kolmen kuukauden päästä 9-vuotias, ja talvella 14 vuotta täyttävä Papi on vanhin) ja pieniä, joten niiden päälle hyökkimistä en katso kyllä hetkeäkään.