Hannun voivottelut

Koska Hannun avoimen luokan liikkeet sujuvat hyvin, testailtiin että missä vaiheessa ne voittajan liikkeet onkaan. Melkeen yllätyin, kuinka hyvään kuntoon ne on vahingossa päässeet. Toki viilattavaa riittää ihan jokaisessa liikkeessä.

Perusseuraaminenhan Hannulla on aika hyvällä mallilla. Paikka on vahva, ja Hannu tykkää kun saa olla äiskän vieressä. Pysähtymiset (tai liikkeellelähdöt oikeastaan) tuottaa edelleen ääntä, ja käännöksissä saattaa vuotaa. Juostessa saattaa vähän hyppiä, ja juoksukäännökset ei vielä oikein suju. Peruuttaessa takapää seilaa puolelta toiselle.

Jäävät on pääasiassa aika hyvät, ja ollaan alettu L:ää harjoittelema
an. Istu-seiso on sellainen yhdistelmä mikä ei oikein vielä onnistu. Tarvii palkkaa ensimmäisen jäävän jälkeen, vaikka otankin sen kehusanalla mukaan.

Luoksarin stoppia ei olla tehty koko matkalla. Terävyyttähän siinä saisi olla enemmän.

Ruutu on aika kiva. Pysäytys saisi tässäkin olla terävempi, mutta muuten hyvä. Ruutu löytyy vaikkei ole targettia, ja ääntä ei tule lähtiessä. Pysyy maassa ja tulee nätisti seuraamaan.

Ohjattu noutokin alkaa onnistumaan kokonaisena. Paitsi jos tehdään ensin hässäkkää, sitten on pikkupojan pää sekaisin kun ei oikeen tiedä mistä se kapula pitää hakea.

Tunnari onnistuu myös liikkuroituna. Alun ohjaajan kääntymistä pitää vielä treenata, ja palautuksessa saattaa kapula pyörähtää suussa.

Kaukot on eniten kesken. Jotenkin tosi työlästä lähteä hakemaan niihin matkaa.


Metallihyppynouto on myös kesken. Hannu kyllä tekee hyppynoutoa puukapulalla hyvin, ja hake myös vinot, mutta metallikapula vähän ällöttää. Ollaankin siis opeteltu metallin pitoa ja kuljettamista ruokakuppipalkalla.

Ei siis ihan hirveän paha. Todennäköisesti siinä vaiheessa, kun kaukot on kunnossa, niin on kaikki muukin. Vahvistustahan kaikki liikkeet vielä kaipaa, kun Hannu nyt on vähän sellainen epävarmuuteen taipuvainen eläin.

Kerttuhan on ilmoitettu ekaa kertaa kahteen vuoteen kisoihin, niin tokoon kun rallyyn. Jännää, miten se tuntuu ihan tosi pätevältä silloin, kun ei ole kisailmoa laitettu menemään, mutta heti kun on kisat näköpiirissä niin sen virheisiin suhtautuu ihan erillä tavalla. Nyt huomaa miten kapulan palautukset on huonoja, hässäkässä Kerttu tekee mitä tykkää, luoksarissa maahanmeno tarvii tuplakäskyn jne. Mutta eipä me jakseta näistä stressiä vetää, Kete saa nyt tulevissa kokeissa tehdä mitä haluaa, jos vaan saan sen vireen pysymään hyvänä. JOS nyt sattuu että Kepe vetää hyvällä asenteella, niin mietitään sitten sitä kuriinpalautusta, että saisin tytön kuuntelemaan myös siellä kisakehässä että mitä tehdään. Tässä tapauksessa kuitenkaan pääasia ei ole voitto, eikä edes ykköstulos, vaan se että Kertun kanssa voi kisata vielä myöhemminkin.

Käytiin myös shelttejä katsomassa. Wäinö ja sen pirteys jaksaa joka kerta hämmästyttää. Sillä on ikää yli 13 vuotta, mutta missään se ei näy. Nuuttikin on ihan yhtäkkiä ikääntynyt, jotenkin outoa ajatella että se täyttää tänä vuonna 10. Sisätiloissa Nuu on tosi rauhallinen, mutta narupallon saatuaan on ihan samanlainen pomppupallo mitä nuorenakin. Olen vähän suunnitellut että Nuu joutuisi senioritarkistukseen. Itse kun en ole Nuuttia joka päivä näkemässä, ja en ihan täysin luota vanhempiini siinä asiassa, että ne huomaisivat jos Nuuttia joku vaivaa, joten ajattelin että jos se lääkäriin pääsee kopeloitavaksi, kuunnellaan sydän ja otetaan perusveriarvot. Samalla voisi Wäinöltä ultrata sapen. Olen kuullut että jotkut sheltit on oireilleet mucocelea pelkällä yskimisellä, joten vähän mietin että pitäisikö se Wäinöltäkin sulkea pois, kun vähän epäilen että aikanaan Uno siihen meni (jännää että kukaan lääkäri ei ehdottanut ultraa, vaikka oli erikoisesti oireileva sheltti). Toki jos sieltä jotain löytyy, niin sitten pitää miettiä uudestaan että leikatakko näin iäkästä sydänvaivaista koiraa, vaikka se hyvässä kunnossa onkin.

Onhan se vähän haikeaa ajatella, että jokunen vuosi sitten meillä oli yhteensä viisi nuorta shelttiä, ja nyt on neljä vanhaa. Tietenkin hienoa että on vielä nämä neljä, varsinkin kun porukan vanhin, 14-vuotias Papi on välillä ollut siinä kunnossa, että on jo hyvästejä sanottu. Nyt kuitenkin on Papillakin lääkitys kohillaan, ja iästä on pudonnut puolet pois. Tai no, kuuloahan tuokaan lääkitys ei takasin tuo, mutta sekin pappa on nykyään pirteä ja kävelee paremmat lenkit mitä vuosi sitten. Kuvista puuttuu Papi kokonaan, koska sitä ei viitsi isossa porukassa viedä ulos, kun se niin herkästi lähtee vaeltamaan eikä kuule kun sitä kutsutaan takaisin.

Tältä tämä porukka näytti viisi vuotta sitten. Nuoria poikia ja narttupentu