torstai 25. helmikuuta 2016

Epiksiä toisensa perään

Taitaa olla vihdoin ja viimein taas aika katkaista blogihiljaisuus. Onhan tässä viimeisen blogipäivityksen jälkeen tapahtunutkin jotain.

Me ollaan Kertun kanssa palattu kisakentille epävirallisten kisojen muodossa. Takana on parit tokoepikset, ja Kerttu on lainaohjaajansa kanssa käynyt myös mölliagissa.

Mutta aloitellaanpa sillä tokolla. Ongelmanahan on ollut koiran huono tunnetila kisakehässä, joten sitä lähdettiin ratkomaan. Ekoissa tokoepiksissä tammikuun alussa tuo huono tunnetila näkyi jo ensimmäisessä liikkeessä, joka olikin meidän inhokkilistalla ykköspaikan ottanut zeta. Tuntui että heti kun Kerttu näki zetan merkit, vire lässähti ja vedin perässä kovasti luimistelevaa matkalaukkua. Ei tainneet edes jäävät osua ihan kohdilleen, muistaakseni seisoi pari kertaa. Mutta epiksissä kun oltiin, niin palkkaa koiralle ja kovasti kehuja, että niinkin epämukavasta kokemuksesta selvittiin hengissä, ja seuraaviin liikkeisiin mennessä Kerttu oli ihan oma itsensä. Muuten epikset taisi mennä ihan kohtuullisen mukavasti, mitä nyt merkitön merkki ei onnistunut.

Tokat epikset olivat sitten viime viikolla. Rikottiin kisarutiineja sen verran, että jätettiin paikkikset pois. Kehässä ei paljoa juoksuhousut hidastaneet, ja Kerttu tuntuikin tosi kivalta, se teki hyvällä vireellä kehät läpi ja teki ihan mitä pyysinkin. Kiertonoudossa oli lähdössä väärälle, mutta korjasi hyvin. Zetalle lähti hyvässä vireessä. Olin jo ennen kehää päättänyt, että zeta vaan seurautetaan läpi, ettei tule paineistumista turhaan. Normaalisti zetassa seuraaminenkin on heti alusta lähtien huonoa, mutta nyt Kepe oli kivasti mukana eikä kontakti pudonnut. Taas oli merkittömällä merkillä ongelmaa, mutta lisäkäskyillä meni ympyrään.

Tuo merkittömän merkin ongelma on siitä turhauttava, että kun tehdään eteenmenoa ilman että ympyrää merkataan, niin Kerttu lähtee täysillä eteen. Sitten, kun laitetaan teipit lattiaan, niin Kepe on sitä mieltä, että noiden yli hän ei astu. En haluaisi opettaa eteenmenoa niinkään, että mene sinne ympyrään, vaan niin, että mene eteen ympyrästä välittämättä ja pysähdy sitten kun käsky tulee. Treeniä se vielä vaatii.

Zetaa ollaan lähdetty korjaamaan tekemällä yksittäiset jäävät tosi kivoiksi. Yksittäisten jäävien erottelutreeniä tehdään myös, ja 90% toistoista menee ihan oikein. Että ei se ongelma oli siinä, etteikö koira osaisi niitä erotella.

Sitten on vielä ongelma nimeltä paikallaolot. Kerttua paineistaa hirveästi se, että liikkuri on takana, jopa silloin kun on tuttu liikkuri. Jos se pelkästään treeneissä ahdistuu näin paljon, niin kisoissa se varmaan lähtee karkuun. Teknisesti paikallaolot ei ole ongelma, mutta tuo ahdistuminen on vaikea tässäkin liikkeessä purkaa.

Muuten tokot menee kivasti. Vireen eteen ollaan tehty töitä se 8 kuukautta, ja selkeää edistystä on tapahtunut. Kertulla on taas tosi kivaa treeneissä, eikä se haluaisi lähteä ollenkaan kotiin. Vähän saattaa tulla työtapaturmia kun Kepellä on niin tosi kivaa, mutta ne ei niin haittaa. Kuitenkin se, että koira on hyvällä fiiliksellä mukana on tärkeämpää mitä sitten ne tulokset. Ja kunhan koiralla on oikea fiilis, niin tulee ne tuloksetkin sieltä aikanaan.

Itsekin olen ehkä nyt asennoitunut tähän lajiin toisella tavalla. Olen ollut Kertulle siitä puolesta vähän huono ohjaaja, etten ole selkeästi sille kertonut, että mitä nyt haetaan. Se saa palkkaa semmosista "ihan ok"-suorituksista, esim. jos se on ruutunauhojen sisällä eikä siinä paikassa, mitä ollaan harjoiteltu. Kuitenkin uskon, että mustavalkoisuus tälle koiralle on vaan hyväksi, kun se oikeasti tietäisi mitä siltä odotetaan. Muutenkin ollaan nyt lähdetty pilkuttamaan niitä liikkeitä täsmällisemmiksi (eikä semmosiksi "kyllä se tuolla valioksi saadaan"-liikkeiksi). Luoksarin stoppi on nyt työn alla, samoin ruudun paikka. Luoksarin stopiksi haetaan nyt ihan sellaista liinat kiinni -stoppia, ja ruudun keskikohta pitäisi löytää.

Vireen parannuttua esim. noutojen palautukset tulee hyvällä vauhdilla, jopa tunnarissa. Toki välillä Kerttu menee tunnareille suu auki ja nenä kiinni ja ottaa sen mikä eteen sattuu, mutta sillon kun tekee töitä kapuloilla, niin tekee sitä tosi hyvin. Ja silloinkin kun se menee kaahottamalla kapuloille, niin pieni "shh"-äänne saa sen rauhoittumaan sen verran, että tekee rauhassa työt ja tulee kuitenkin hyvällä vauhdilla takaisin. Kertun tunnarityöskentelyä on kuitenkin kokeessakin kehuttu esimerkilliseksi, eli kyllä se sen osaa. Nyt vähän muistutellaan neidille että ne työt pitäisi muistaa tehdä vaikka kivaa olisikin. Mutta pitkästä aikaa on sellainen toiveikas olo tämän tokouran kannalta. Ei siitä arvokisakoiraa tule, mutta toivottavasti sen karsintoihin kehtaisi ensi vuoden puolella viedä,

Epiksissä Kerttu kävi tosiaan agilitynkin puolelta. Kerttu menee nykyään agilityä lainaohjaajalla, koska mun jalat ei kestä sitä lajia. Tai siis kestää, mutta sitten ne ei kestä seuraavaa työpäivää, joten päätin jättää agilityt nyt ainakin toistaiseksi muille.

Kerttu ilmotettiin episten mölliluokkaan, missä on vain putkia ja hyppyjä. Kyllä se varmaan olisi kisaavienkin luokan handlannut, mutta ajateltiin että parempi aloittaa helpoilla jutuilla. Ja olihan nämä Kertun elämän ekat mölliagit. Tuolta se meno näytti:


Ja sen verran nopeaa Kerttu juoksi, että aika riitti 2. sijaan ja saatiin Kertusta pitkästä aikaa palkintoposeeraus. 

Töistä Kerttu on pitänyt juoksutaukoa. Juoksut sillä alkoi 11. päivä, ja kestivät vajaa pari viikkoa. Juoksujen aikaan Kerttu toimii tosi kivasti treenikentillä (koska sille on kerrottu että vain hyvät käyttökoirat saavat lisääntyä), mutta on arjessa sitten haastavampi. Pörinää tulee tosi helposti, eikä se oikeen tykkää kenestäkään paitsi treenikavereista. Töistäkin se on tämän takia ollut viimeiset viikot vapaalla. Nyt on juoksut kuitenkin juostu, ja kunhan tytär saa hormoninsa taas kuriin, niin eiköhän se taas työpaikallekin joudu. 

Influenssa-aika, joten töissä on henkilökunnalla maskipakko
Ai niin, onhan meillä sairastettukin. Viime vuoden puolella Kerttu alkoi oksentelemaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Myös ruokahalu huononi. Oksentelua ei välttämättä ollut edes viikottain, mutta kuitenkin useammin mitä terveellä koiralla normaalisti, ja koska Unon kohtalo on vielä niin tuoreessa muistissa, niin tammikuussa päätin viedä Kertun lääkäriin. Koska Kerttu on muuten hyvissä voinneissa, niin lääkäri antoi kaksi mahdollisuutta: joko lähdetään laajoihin tutkimuksiin, tai kokeillaan ensin lääkkeitä. Tarkemmin sanottuna happosalpaajaa (Zitac Vet) ja närästyslääkettä (Antepsin). Päätin että ensin kokeillaan lääkkeitä, ja jos lääkkeistä huolimatta oksentelee, niin sitten tutkitaan tarkemmin. Seuraavat pari viikkoa olikin sitten melkoista univajetta: Antepsinia piti antaa kahdesti vuorokaudessa, Zitacia kolmesti. Antepsinin ja Zitacin välillä piti olla pari tuntia, muuten Antepsin vaikuttaa Zitacin imeytymiseen. Käytännössähän tämä tarkoitti sitä, että aamuvuoropäivinä piti herätä viimeistään klo 4.30 antamaan Kertulle Antepsinia, että töihin lähtiessä klo 6.30 sain antaa Zitacin. Iltavuoropäivinäkään en saanut nukkua kauaa, koska ennen töihin lähtöä piti ehtiä antaa myös Zitacin päivätabletti. Ja entistä kivempaa tästä teki se, että Kerttu oli ihan kauhuissaan Antepsinista. Kun se näki ruiskun, se kirjaimellisesti juoksi sängyn alle piiloon. Kyllähän se lääkkeen anto helpotti päivien myötä, mutta eka viikko oli melkoista tappelua.

Kertun mielipide lääkkeiden otosta
Kuurin aikana Kerttu oksensi vielä kahdesti, mutta kuurin jälkeen on onneksi ruoka pysynyt sisällä ja ruokahalukin alkaa olla normaali. Toivottavasti ne tämän vuoden sairastamiset oli sitten tässä.

Seuraavana kalenterissa meillä on Salme Mujusen tokokoulutus, mikä on edessä viikonloppuna. Seuraavana viikonloppuna jatketaan epis-teemalla, tällä kertaa lajina on rally-toko.

perjantai 8. tammikuuta 2016

Vuodenvaihteen postaus

On taas vähän aikaa vierähtänyt edellisistä kuulumisista. Kaikki me täällä hengissä ollaan edelleen, ja koirat on vielä terveenäkin pysyneet. Omistaja ei niinkään, ja tässä on kuukauden ajan totuteltu uuteen lääkitykseen, ja sen takia nämä päivityksetkin tulee luultavasti tulevaisuudessakin tulemaan vähän viiveellä. Yritetään kuitenkin jotain aina postailla.

Vuodenvaihteen postaukseen kuuluu ainakin edellisvuoden tavotteiden katsominen ja uusien tavotteiden keksiminen. Edellisvuoden tavoitteet näyttivät tältä:

Kerttu:

-Tokossa VOI1 (toivottavasti vanhojen sääntöjen aikana) ja mielellään myös EVL-liikkeet kuntoon. Ei pidetä kiirettä, mennään EVL:ään vasta uusien sääntöjen aikaan.
* Tämä tavoite toteutui puoliksi. Saatiin VOI1 ja saatiin EVL1:kin, mutta hoppuiltiin keväällä ja pakka vähän kaatui.

-Agilityä ilman tulostavotteita.
* Jep. Aksaa ollaan menty säännöllisesti, ei vielä kisattu kuitenkaan. Koira on kyllä kisakunnossa, kartturi ei.

-Pk-puolelta voisi harkita BH:n suorittamista. Pitäisi sitä jälkeäkin talloa edes vähäsen.
* Kumpikaan ei toteutunut. BH:ta ei voi suorittaa koska koira ei hyväksy miestuomareita, eikä jälkeäkään tallottu. Ei yhtä ainutta koko sulan kauden aikana.

-Paimennusta jatketaan. Mahdollisesti PAIM-E jos järkätään vähän lähempänä. En usko että jaksan Kuopioon asti raahautua.
* Ollaan paimennettu, kisoihin ei kuitenkaan päästy töiden takia.

-Näyttelyihin kai tuo on raahattava. Toivottavasti tulisi heti kerrasta se H, että yhdet missikisat riittäisi.
* Näyttelyissä käytiin, mutta pitää käydä toisenkin kerran. Ekalta kerralta tuloksena kun oli T.

Nuutti:

-Vain agilityyn kisatavotteita, ja koska en sitä itse ohjaa, niin en ala sen kummemmin niitä tavotteita laatimaankaan.
* Ei kisattu.

-Arkielämästä pitäisi saada siedettävämpää. Nuutti on ollut taas vähän... Säpsy.
* Ei onnistunut, vaan arkielämän ongelmat äityi niin pahoiksi, että Nuutti vaihtoi kotia. 

-Jatketaan harrastelua. Semmosta yhdessä höntsäilyä ilman paineita ainakin tokon osalta.
* Juu ei. Kaikki muu höntsäily paitsi paimennus nosti kiekat kattoon, eikä Nuutti saanut niitä laskettua, eli harrastelukin jäi.

-Mielenvirkistyksenä paimennusta ja jälkeä.
* Paimennusta kyllä, jälkeä ei.

-Terveenä pitäisi pysyä
* No tämä sentään toteutui.

Wäinö:

-Jatketaan onnellisia eläkepäiviä ja pysytään terveenä.
* Onnellisia eläkepäiviä se on viettänyt, ja terveenäkin (välillä kipuilevaa selkää lukuunottamatta) se on pysynyt.

Ja Wäinöstä vielä sen verran, että herra juhli edellisvuoden lopussa jo 10-vuotispäiviään. Jouluna kävin pikkumiestä katsomassa, eikä siitä mitenkään huomaisi että on jo eläkeiässä. Se on pirteä ja hyvin onnellisen oloinen seniori. Kerttua se edelleen pelkää. Eivät pysty vierekkäin olemaan vapaaehtoisesti, vaan Wäinö lähtee aina pois kun Kerttu tulee lähelle. Nuutin kanssa tulevat onneksi hyvin juttuun.


Seuraavalle vuodelle tavoitteet on tämänlaisia:

Kerttu:

-Lyhkäsesti sanottuna TVA. Liikkeiden puolesta varmasti onnistuu, mutta jäädään jännityksellä odottamaan että saadaanko pakka kasaan.
-Agilityä jatketaan. Mulla todennäköisesti lähtee polvi veitsen alle, joten voi olla että joku muu saa ottaa Kertun aksakoirakseen. Näkee sitten.
-Jatketaan paimennuksia. Jospa tänä vuonna PAIM-E?
-Rally-tokossa pitäisi vissiin kisata. Jos hommasta innostutaan, niin varmaan sinne VOI-tasolle pitäisi nousta.

Vaikka Nuutti ja Wäinö on edelleen mun omistuksessa, niin en niille kuitenkaan mitään tavotteita ala laittamaan, kun kumpikaan ei asu mun kanssa saman katon alla. Toivon kuitenkin että Nuutti pääsisi paimentelemaan ja molemmat pojat pysyisivät terveinä.

Mitäs muuta jäi viime vuodelta mieleen... Kertun kanssa päälimmäisenä mieleen jäivät parit hyvät tokokokeet. Varsinkin Kannuksesta saatu VOI1 ja Kemistä saatu EVL1, ja sitä myötä myös australianpaimenkoirien rotumestaruus. Toisaalta jäi mieleen myös se paineistuminen, minkä takia piti jättää kesällä kisat jopa kesken, kun Kerttu ei vaan pystynyt enää suoriutumaan. Myös Unon sairastuminen ja lopettaminen tulee tietekin myös mieleen, kun ajattelee vuotta 2015. Arki muuttui myös Nuutin poismuuttamisen myötä, mutta meille molemmille parempaan suuntaan. Itse tunsin tuosta päätöksestä kauan aikaa huonoa omatuntoa, vaikka nyt jonkun kuukauden jälkeen olen tullut siihen mielipiteeseen että se päätös olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin. Nykyään Nuutti kun on aivan eri koira, mitä se oli mun luona asuessaan.

Kertun kanssa ollaan treenattukin, ja käyty jopa epiksissä. Ja huomenna on agilitykoulutusta. Ehkä tässä joku päivä saan kirjotettua niistäkin jotain.





torstai 24. joulukuuta 2015