Treenailua pitkästä aikaa

Mekin ollaan poikien kanssa päästy vihdoinkin takaisin treenikentille. Asiaa tuntuu auttavan paitsi se, että Nuutti tuntuu olevan paremmassa kunnossa myös se, että itseltä loppui työt muuttamisen takia.

Tokossa Nuutti on pääsääntöisesti treenannut vain tuttuja ja helppoja juttuja. Häiriöitä on kyllä ollut vähän enemmän. Ensimmäinen häiriö oli lapsi, joka nyt oli jotain maailman kamalinta. Tekeminen oli huonoa, kontakti tippui jatkuvasti ja Nuutin katse etsi sitä lasta, ettei se vaan olisi päässyt hyökkäämään meidän kimppuun. (Nuutti on katsellut liikaa kauhuleffoja, se nimittäin pelkää sängyn alla olevia mörköjä ja pieniä lapsia. Tähän vielä sille pellepelko niin tässä talossa ei katsota enää edes Supernaturalia.) Heti kun lapsi meni pois, tekeminenkin parani. Seuraavat treenit olivat lähinnä pentutreenit, eli kujaluoksetuloa ja vastaavaa. Lähinnä siis häiriötreeniä. Ihan hyvää treeniä sekin, eikä sitä ollakaan enää pitkään aikaan harjoiteltu.

Seuraavissa treeneissä sitten oli Wäinökin mukana. Treenailin molempia vuorotellen, ja koska kukaan ei ole opettanut näitä käyttäytymään kentän laidalla, niin sillon kun piti odotella, sillon myös huudettiin. Loppujen lopuksi jätin Nuutin käskyn alle paikkamakuuseen kun treenasin Wäinöä, ja hyvinhän se siinä pysyi. Wäinön kanssa otettiin näyttelytreeniä, koska kaveri oli menossa mätsäreihin, ja Wäinöhän ravasi oikeen sievästi. Tuntuu olevan tuo näyttelypuudelius verissä sillä, koska sen kanssa ei niiden kuuden vuoden aikana ole mitään näyttelyyn viittaavaa tehty, milloin se on minulla ollut. Sitten otettiin kujaluoksetuloa. Nuutti pysyi nätisti paikallaan silloin, kun kaverit käskivät koiriaan luokse, mutta silloin kun käskin Wäinöä tuli myös Nuutti. Wäinö kuitenkin jäi matkan varrelle, mistä ansaitsi itselleen ärähdyksen, ja Nuuhan otti ärähdyksen itseensä ja lähti takaisin omalle paikalle. Siellä se sitten odotti vaikka ruohonleikkurit ajoi molemmilta puolilta, on se vaan välillä hieno poika.

Muutenkin treenit meni Nuutin osalta hyvin, Wäinön osalta ei ihan yhtä hyvin. Sille ei ensinnäkään ollut tarpeeksi hyviä makupaloja. Nuutti kun tykkää tehdä ja on ahne, niin se on helppo treenata ihan omilla raksuilla. Wäinö tykkää tehdä mutta tykkää enemmän hajuista, ja Wäinöhän ei ole alkuunkaan ahne, niin sille pitäisi olla parempia makupaloja. Wäinöllehän lelupalkka olisi se maailman paras juttu, mutta lelu myös nostattaa ne kiekat vähän turhan korkealle.

Sitemmin treeneissä ollaan palattu aika normijuttuihin. Eli hiotaan ja hinkataan kaikkee vanhaa. Kaukot oli kesän aikana unohtuneet, joten niihin pitäisi kiinnittää huomiota enemmän. Seuraamisen suhteen meillä on naksuttimen kanssa tehotreenit. Katsekontakti viilataan niin Nuutin takaraivoon, että se pysyy vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Ehkä se helpottaisi myös niiden lasten läheisyydessä. Wäinön kanssa vaan humputellaan menemään. Pääasia että sillä on kivaa. Sen kanssa pyritään tekemään lenkkejä vapaana että pikkumies saa haistella niin paljon kuin kerkeää ja juoksemaan agikentillä. Jos se on onnellinen sillä, että se seuraa poikittaen ja väärässä paikassa niin olkoon.

Agilityakin ehdittiin treenata. Päätreenattavana oli tällä kertaa Wäinö. Kyllä sen taas vauhdista huomasi, ettei ole koira entisellään. Mutta on tämä herra kyllä sellainen opetusmestari agissa, ettei uskoisi että on minun kouluttama (vaikka oikeastihan se on luonnonlahjakkuus, en kyllä tästä voi kredittejä ottaa). Wäinö menee just eikä melkeen sinne minne pyydän, joten Wäinön kanssa on maailman helpoin spotata omat virheet. Jos tulee käännyttyä liian aikaisin niin Wäinö huomaa sen. Jos rintakehä osoittaa väärään suuntaan niin koira kyllä sakottaa heti menemällä joko väärälle esteelle tai ei mene esteelle ollenkaan. Wäinöllä oli kivaa ja ohjaajalla oli kivaa, varsinkin sen jälkeen kun Wäinö oli ystävällisesti kertonut että miten se rata tulee ohjata. Nuuttikin kävi radalla. Sillä on jotenkin se meno epävarmaa, vauhti on hidasta eikä se koira ole ihan oma itsensä. A-estettä se keksi nyt pelätä, vaikka suorittikin sen makupalojen avulla. Muuten meni kyllä tosi kivasti. Jos sillä olisi ohjaaja joka treenaisi säännöllisesti niin uskoisin että Nuustakin agikoiran saisi leivottua. Tuskin siitä koskaan huippua tulisi, mutta kisakoira kuitenkin. Saa nähdä miten tulevassa kotikaupungissa saadaan tätä lajia treenattua.

Nuutti pääsi myös käymään maastossa, kun Wäinö jäi kotiin mahaongelmien vuoksi. Tein Nuulle noin 150 metrin jäljen, neljä esinettä ja enemmän tyhjää mitä namia askeleissa. Pisimmillään ehkä parikymmentä tyhjää putkeen. Käännöksiä tuli muutama. Nuutti oli aivan onnessaan (mutta millon se ei olisi?) kun huomasi mitä lähettiin tekemään. Ja hyvin se veti, kulmat meni pikkusen pitkiksi, niihin pitäisi hitusen kiinnittää huomiota. Seuraavalla kerralla sitten kulmiin enemmän namia ja pienempiä askeleita, katotaan jos se toimisi. Ohjaajan pitäisi antaa vaan koiran ajaa jälkeä, koska koira näyttää tietävän paremmin missä se jälki menee mitä ohjaaja. Pari kertaa olin ihan varma että nyt ollaan eksytty jäljeltä, mutta sitten huomasinkin että esine tuli vastaan, eli ihan oikealla tiellä oltiin. Ilmaisu oli Nuutilla huonoa, se pitäisi saada kuntoon. Jäljen jälkeen Nuutti haki vielä hienosti pari esinettä, vaikka esineet olikin vaikeassa maastossa. Hyvää näissä treeneissä oli myös se, ettei laukauksiin reagoitu mitenkään (pellot on ampumaradan vieressä).

Nuutista voisi melkeen sanoa että se on aikuistunut. Se on edelleen turhan pehmeä, mutta se ylipehmeys on vähän haihtunut. Sitä voi jopa torua ilman että menee koko koira jumiin. Se palkkautuu lelulla jopa tokossa, ja se taistelee pikkupätkiä. Arkahan se edelleen on, mutta nyt voisi vähäsen toivoa että siitä joskus vielä koiran saisi. Nuoren miehen elkeet sillä alkaa olla, nartuista tykätään vähän liiankin kanssa ja uroksille taas esitetään niin kovaa ja isoa miestä. Harmi vaan, että juuri kun se alkaa näyttää aikuisen uroksen merkkejä, se menettää pallit. Pojat ovat ottaneet taas yhteen, ja ainoat vaihtoehdot taitaa olla kastroimiset tai sitten toisesta luopuminen. Ei ole reilua että Wäinö elää jatkuvassa stressissä ja Nuutti jatkuvassa pelossa, joten molemmilta taitaa olla pakko viedä pallit. Kummastakaanhan en ihan helpolla nimittäin halua luopua.

Nyt ollaan sitten pohjoisessa, ja huomenna käydään treffaamassa shelttejä. :) Wäinö taitaa jäädä kotiin, ja sen tilalta mukaan lähtee Uno. Wäinö kun ei kovin ystävällisesti suhtaudu siihen, että joku tulee selän päälle, niin turha edes lähteä riskeeraamaan. Ja Unto on niin erakoitunut, että se on ihan kiva saada välillä koirien ilmoille. :)

Hiljaiseloa... Vielä toistaiseksi

Nyt alkaa Nuutissa näkymään ehkä pientä suuntaa parempaan. :) Tänään otettiin pitkästä aikaa tokoa, ja jaksoi se penikka keskittyäkin jonkin verran. Pitkää treeniä ei tehty, treenattiin ruutua ja siinähän se aika nopsasti väsähti kun juosta piti. Merkkiä otettiin jokunen kerta, alussa Nuutti tahtoi sen kaataa, mutta aika nopeesti muisti että se on kiertämistä varten. Ruudun kanssa ongelmana oli se, että Nuu tahtoi vähän turhan paljon hivutella kulmatörppöä, joten sitä lähdettiin nyt korjaamaan. Muuten ei ollut oikeen treeneissä mitään ongelmaa, hyvin se tekee ja hyvällä asenteella, kunhan ohjaaja muistaa lopettaa ajoissa. Jos me tästä lähettäisiin taas liikkeelle, katsellaan miten koira jaksaa ja pikkuhiljaa lisätään treenikertoja. Varovaisesti pitää kuitenkin edetä, jos tuota koiraa sairaana treenaa niin se tappaa kyllä kaiken treeni-innon siltä.

Nyt kun on hetki töistä vapaata, niin tultiin käymään pohjoisessa. Ensin käytiin pitkästä aikaa koirapuistossa. Nuuttia melkeen kiinnosti enemmän meri ja aallot mitä muut koirat. Wäinöä taas kiinnosti ihmiset. Tänään sitten otin joukon jatkeeksi Unon, ja käytiin uimassa. Uno yllätti ihan reippaudellaan, niiden viiden vuoden aikana mitä se on porukoilla ollut, se ei ole ikinä käynyt uimassa. Nyt se tykkäsi läträtä vedellä, ja kävi se pienen pätkän uimassakin. Nuutti nyt oli ihan touhussa, ja nyt se menee uimaan vaikkei välttämättä lelua olisikaan, ja hakee lelun pidemmältä matkalta. Huono uimistyylihän sillä välillä on, pitäisi melkeen hommata pelastusliivit ja kokeilla uisiko se niillä paremmin. Nämä luustovammaset Uno ja Wäinö puolestaan tyytyvät enemmän kahlailuun, ja uivat sitten huomattavasti vähemmän.

Kamera ulkoili meidän mukana, joten kuvia vesipedoista ja maakravuista:

Koirarintamalta ei mitään uutta

Meillä on koirarintamalla aika samat kuviot mitä viime päivityksen aikaankin. Ei juuri treenata, Nuutti kärsii edelleen pissavaivoista ja Wäinö on oma onnellinen itsensä. Omistajan töissä on niin hulinaa, ettei töistä päästyä jaksa oikeen tehdä mitään.

Nuutin pissavaivoista sen verran, ettei auttanut Cystaidkaan. Nyt pitäisi siirtää elukka takaisin S/O-ruualle, mutta koko kaupungista ei saanut pussiakaan. Ensi viikon alusta pitää taas lähteä etsimään, josko silloin irtoaisi pussillinen. Nuutti oireilee aika vaihtelevasti. Välillä tuntuu ettei mitään vaivaa olisikaan, välillä pissaa sisälle kun ollaan puoli tuntia sitten tultu ulkoa. Nuutti pudottaa myös kaiken päälykarvan. Tätä vauhtia kun karvaa tippuu, se on viikon päästä ihan kalju (no, sen jälkeenpä ei ole enää karvaa pudotettavaksi).

Wäinö voi pääasiassa hyvin. Kerran on takajalat menneet alta, mutta kipulääkkeillä meni sekin ohi. Selkä on siis ollut tosi hyvänä verrattuna talveen. Päivittäisestä kipulääkityksestä ei tietoakaan, ja koira on hirmu onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Mietin tuossa, että pitäisi napata Wäinö kainaloon ja lähteä talveksi etelään. Ollaan molemmat sen verta kesäpersoonia.

Treenipuolella on siis hyvin tylsää. Tokoa ollaan molempien kanssa otettu aina vähäsen, treenit pidetään lyhyinä ja helppoina. Mitään uutta ei olla otettu, hiottu vaan vanhaa. Edistystä Nuutilla on ehkä tapahtunut seuraamisessa, jossa kontakti ei enää tipu ensimmäisellä askeleella, vaan se pysyy koko matkan. Kisoista ei jakseta edes haaveilla, ensin pitää saada poika terveeksi. Sitten ongelmana on se perhanan arkuus.

Muutama kuva vielä postauksen päätteeksi:

Turkiseläin