Koska kevät on jo siinä vaiheessa, että pellot on kuivaneet, ollaan aloitettu jälkikausi. Molemmat herrat ovat ajaneet peräti yhdet jäljet (juu, olen laiska, anteeksi pojat). Ens viikolla napataan itteämme niskasta kiinni ja tehdään ainaskin Wäiskille lisää jälkeä. Koska Wee ei ole jälkeä ajanut sitten vuoden 2009, tämän vuoden ensimmäinen oli hyvin helppo perusjälki. Ihan vaan suoraa, joka askeleelle nami. Vähäsen liian lyhkänen jälki tuli, koska heti kun koira alkoi keskittyä jälki päättyi. Pitäisi vaan tehdä Wäinöllekin suoraan pidempiä jälkiä, käy vaan ikävästi selän päälle tuo joka askeleelle namin laitto.Nuutti sai tehdä myös kohtuu helpon perusjäljen, onhan siitä nyt aikaa kun viimeksi on jälkeä tehty. Pituutta oli alle 100 m, rasioita kolme, kulmia kaksi, alkuun 15 askelta namin kanssa, tyhjiä askelia max 10 putkeen, ei janaa. Kertaalleen vähän pyöri siinä jäljen vieressä, mutta hyvin se töitä kuitenkin teki. Vähän tarkkuutta toivoisin lisää, koska pellolla tuon homman pitäisi kuitenkin olla tarkempaa mitä metsässä. Purkit kuitenkin löytyi ihan hyvin. Tästä sitten vaan pituutta lisää ja nameja vähemmäksi. Keppejä pitäisi vielä ilmasta jonkun verran jäljen ulkopuolella, sitten niitäkin saisi lisäillä. Ihan tyytyväinen kuitenkin olen.
Muuten on ollut treenipuolella hiukan hiljaisempaa. Tokoa ollaan vähäsen treenattu ulkona. Se on vaan niin turhauttavaa, koska koira tekee treeneissä oikeastaan kaiken hyvin, ellei jopa loistavasti. Seuraamista voisi kyllä vähäsen hioa, saada kontaktia paremmaksi. Ajatuksena oli, että Nuutille tehdään kaikki liikkeet niin vahvaksi, että se pystyy ne suorittamaan kisatilanteessakin. Ongelmana on vaan se, ettei ne tunnu tuosta enää vahvistuvan. Se tekee nyt niin hyvällä asenteella kun vaan pieni koira voi tehdä. Se on treeneissä itsevarma ja sillä on kivaa. En vaan saa siirrettyä sitä asennetta kisakentille. Möllitokot olisivat olleet tänään, mutta ei sairasta koiraa viittinyt sinne viedä.
Eli siis Nuutti näyttäisi olevan taas kipeänä. Ei pysty pidättämään yötä ja lenkeillä pissailee tiheästi, ja stixin nappasin jossa protskut ja leukkarit ylhäällä. Toki nuo stixit on iänpäivän vanhoja, voi ne valehdellakin, mutta jotenkin tuntuu että oireet on selvät. Lääkäriin mennään taas perjantaina.
Treenien sijasta me ollaan lähinnä lenkkeilty ja leikitty kavereiden koirien kanssa. Wäinöhän on ihan liekeissä, kun lenkit on taas lenkkien mittaisia. Jokaisen yli kymmenen kilometrin lenkin jälkeen annan pojalle Rimadylin ihan varmuuden vuoksi, mutta toistaiseksi ei ole kipua oireillut. Eihän se juuri leiki muiden koirien kanssa mitä Nuutin, väistelee vaan. Eipä herra onneksi aggreilekaan.
Wäinö pääsee uudestaan sydäntutkimuksiin. Se on alkanut yskimään limaa ylös, ja vaikka se tekee sitä harvoin, vien sen nyt kuitenkin lääkäriin. Parempi viedä se sinne turhaan, mitä antaa sen alkaa keräämään nestettä keuhoihin. Ja kun kerta lääkäriin oli tarvetta muutenkin, niin Wäinö nyt pääsee mukaan.
Ollaan Nuutin kanssa jostain syystä päätetty ilmottautua kaksiin tokokokeisiin. Ensimmäiset saadaan luultavasti perua, koska meillä on silloin hyvin mahdollisesti ab-kuuri joko päällä tai vasta loppunut, eli doping-sääntöjä rikottaisiin. Ei kyllä harmita yhtään perua sitä koetta, jotenkin nyt ei inspaa kisaaminen yhtään. Mutta kunhan tuon pojan saa paranemaan, aletaan treenaamaan agilitya, ja katellaan että meniskö sen lajin kisaaminen vähän tuskattomammin mitä tokon.
Tylsä postaus, enkä edes kuvia jaksa alkaa lisäilemään. Nyt taas netti kiinni ja OpenOffice auki ja tuhoamaan koulutehtäväpinkkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti