Terveyspäivitystä ja ihan vähän treeniä

Treenirintamalla ollaan vietetty viime aikoina hiljaiseloa. Nuutti on pääsääntöisesti sairauslomalla, mutta ihan pikkusen koitetaan välillä treenatakin. Meidänhän oikeasti pitäisi keskittyä seuraamisessa putoavaan kontaktiin, mutta koska se on molemmista tylsää (ja tämän koiran kanssa ei ikinä edetä) niin ollaan tästä lintsattu. Sen sijaan ollaan treenattu paikkamakuuta ja ylempien luokkien liikkeitä. Kaukojen liikerata on ihan kivalla mallilla, sitä ollaan otettu jumppaamisen yhteydessä enemmän mitä tokoillessa. Kaket menee jos olen itse ihan lähellä, tyyliin metrin päässä koirasta. Jos siitä menen kauemmas, niin koirakin alkaa liikkua. Luoksetuloon ollaan alettu lisäämään maahanmenoa. Nuutille se on kohtuu helppo, koska maahanmeno on sillä niin vahva. Ruutu on mennyt sen verta kivasti, että ollaan ruvettu harjoittelemaan ensin merkille lähettämistä ja siitä sitten ruutuun. Tuo menisi varmaan paremmin, jos muistaisin merkin käskysanan. Ei siinä muuta ongelmaa ole, kunhan Nuutti saa selvää mitä sille yritän sanoa. Merkkiä pitää kyllä vahvistaa ohjaajallekin. Kohta ollaan molemmat sekaisin, kun ties millä käskysanalla koitan että menisköhän koira nyt sinne. Ohjattu nouto menee silloin hyvin, kun muistan taas merkin käskysanan. Jos sekoilen siihen alkuun, niin siinä vaiheessa kun koira on merkillä, se ei lähde kapulalle. Jos taas saan sen ensimmäisellä käskyllä merkille, se juoksee kyllä kapulallekin. Eli siis merkkiä lisää, ja se käskysana kirjoitetaan vaikka käteen jos ei sitä muuten muista. Ja okei, seuraamista myös. Sitä otetaan sitten kun koira on parantunut.

Wäinön kanssa kävästiin viime viikolla agiepiksissä. Tarkoituksena oli ihan vaan piristää eläkeläistä, ja mentiin putkiluokkaan koska hypyissä ei ollut korkeutta eikä ollut kontakteja. Täydellinen  rata selkävammaiselle. :) Wäinö olikin hyvin fiksuna radan ulkopuolella, eikä radallakaan kuumunut yli. Kyllä vaan pojasta huomaa ettei vauhti ole sitä mitä se nuorenpana oli, minäkin jopa pysyin perässä. Oli sitä vauhtia kuitenkin sen verran, että toiseksi tultiin. Wäinöllä oli kyllä kivaa, ja oli tosi kivaa viettää pitkästä aikaa laatuaikaa kahdestaankin.

Terveysjutuista sen verran, että nyt ollaan taas pari kertaa käyty lääkärissä Nuun kanssa. Nuutilla näkyy siis virtsastixissä ja sedimentissä tulehdusmuutokset, mutta viljelyssä ei kasva bakteeria. Ajateltiin sitten että se bakteeri on ureaplasmabakteeri, joka ei tavallisessa viljelyssä kasva. Siihen sitten saatiin ab-kuuri, joka ei kuitenkaan lähtenyt vaikuttamaan. Sivuvaikutuksena tuli kova väsy, eli Nuutti alkoi heräillä ensimmäistä kertaa päivälle vähän ennen iltalääkettä. Iltalääkkeen jälkeen taas meni nukkumaan. Kontrollinäytteestä huomattiin, että tulehdusmuutokset pysyy, joten viikon oli tuolla lääkkeellä, jonka jälkeen vaihdettiin taas Synoluxiin. Nyt sitten tänään taas stixasin penikan, ja ainakin ihan yhtä pahat muutokset stixin mukaan. Oireetkin ovat jatkuneet, koira pissailee jatkuvasti ja pissa haisee voimakkaalta. Sovittiin kuitenkin lääkärin kanssa, että pidennetään tarvittaessa kuuria ja jos ei auta, niin sitten takaisin lääkäriin. En minä vaan tiedä mitä ne enää keksii, jos ei auta laajakirjoinen antibiootti eikä täsmäantibiootti. Toivottavasti tämä tulehdus jollain saataisiin paranemaan. Turhauttaa ihan sekin, että ei pysty kummankaan kanssa oikeen tekemään mitään. Juoksulenkitkin pitää käydä yksin, Wäinö ei tykkää juosta ja Nuutti ei pysty. Ei viitsi treenata tokoa tai agiakaan, ettei vaan Nuu yleistä pahaa oloaan treeneihin. Voi miten tylsää.

Meillä olisi reilun viikon päästä taas muutto edessä. Ihan melkeen harmittaa, vaikka tässä ei olla asuttu kuin puoli vuotta niin tähän kämppään on kuitenkin jo kotiuduttu. Onneksi pojat ovat muuttaneet sen miljoona kertaa elämiensä aikana, niin ei tarvitse miettiä, että sopeutuuko ne. Seuraava muutto olisikin sitten vajaan kolmen kuukauden päästä, eli seuraavaan kämppään ei oikein ehditä kotiutua.

Mutta hei! Kuvia! Jopa kohtuu tuoreita!

 

On ne niin nättejä kumpikin. :)