Epävirallista kisailua

Nuutin kanssa on ollut treenimotivaatio ihan pikkusen hukassa. Onneksi meillä on ohjatut treenit kolmesti viikossa, koska omin päin ei tule kauheasti tehtyä mitään. Treenit ollaan korvattu aika pitkälti canicrossilla, mikä nyt sitten ei ollut kovin hyväksi Nuutin tassuille, joista yksi päätti aueta. Reippaan viikon Nuutti sai sairaslomailla, kun mullakin osui iltavuorot treenipäiville. Haava tassussa oli onneksi häviävän pieni, eikä auennut enää uudestaan, joten Nuutti on kuitenkin pystynyt lenkkeilemään ihan normaalisti.

Ennen tassun rikkoutumista ehdittiin kuitenkin käydä mölliagilityssä. Nuutti oli kauheen hienona, vaikka meille 10 vp:tä tulikin. Se vaan on välillä agiradalla maailman kovakallosin koira, ja tekee niitä ratoja vähän oman päänsä mukaan. Nyt kuitenkin kuunteli ohjausta ihan älyttömän hyvin. Virheet tuli huonosta irtautumisesta putkelle ja siitä legendaarisesta viimesen esteen virheestä.

Muutenkin agility sujuu Nuutilla hyvin. Ainoa este tiellä tähtiin on surkea omistaja, jolla on neljä raajaa liikaa hallittavaksi. Nuutilla löytyy vauhtia, ja kaikki esteet alkaa sujumaan. Keinua ei arastella ollenkaan ja kepit sujuu kumpaankin suuntaan. Nuutti on vaan niin pirun nopea, etten pysy itse ollenkaan perässä, ja ohjaan huonosti enkä ehdi ajatella että mihin suuntaan tästä lähdetään. Ja vaikka kävisikin niin että ehtisin, unohtaisin seuraavan esteen kuitenkin. Mutta on meillä sentäs kivaa. Käydään siis kahdesti viikossa ohjatuissa treeneissä, ja sitten olisi vielä parit itsenäiset treenit, joissa kyllä käydään laiskasti. Maanantain ohjatut on melko vaikeat, harjoitellaan paljon ratoja pienryhmässä. Tiistaina on pikkusen helpommat treenit, joissa viilataan kuitenkin vähän enemmän pilkkua.

Tokoilut on melkeenpä jääneet kertaan viikossa, kun tuo agility (ja työt) syö niin paljon aikaa ja energiaa nykyisellään. Nuutilla menee kuitenkin hirveän hyvin, ehkäpä juuri laiskanpuoleisesta treenitahdista johtuen. Koira on innoissaan treeneissä, ja vire pysyy ylhäällä koko tunnin. Kävästiin myös epiksissä kokeilemassa avointa luokkaa, ja kyllähän sieltä se ykkönen tuli. Surkeaa oli ohjaajan lisäksi nouto ja luoksetulo, mitkä vielä keväällä oli semmoset varman kympin liikkeet. Nyt nouto toteutettiin kokonaan ravilla ja luoksetulo tarvitsi kaksoiskäskyt. Kuitenkin kun treeneissä tehtiin kisanomaisesti kaikki liikkeet ilman palkkaa, Nuutti teki ne lähes täydellisesti. Uskoisin että laiskan treenitahdin lisäksi Nuuttia auttaa se, etten itse enää jaksa vaatia pilkuntarkkaa suoritusta, enkä jaksa oikeen jännittääkään. Ei se enää ole niin väliksi vaikkei Nuutti koskaan enää tokon puolella kisaisikaan. Olisihan se kivaa, muttei tosiaan pakollista. Nyt meillä on molemmilla kivaa treeneissä, ei kai sitä enempää voi vaatia?

Wäinö voi edelleen hyvin (ja) paksusti. Oksentelu on loppunut lähes kokonaan, joten koitetaan siirtää sitä takaisin kuivamuonalle. Meillä on taas asunnon etsintä alkamassa, joten Wäinö ei tähän asuntoon muuta nyt ollenkaan. En usko että Wäinö tulisi yhtään toimeen murkkuikäisen cockeripojan kanssa, joka tykkää vähän vahtia omia luitaan. Ehkäpä sitten kun me saadaan vähän pysyvämpi kämppä saadaan myös koko lauma yhden katon alle.