Helppo elämä

© Tiina Ahvenlampi

Kerttu on nyt asustellut meillä hippasta vaille kuukauden. Tähän mennessä tuhot on kohtuullisen pienet: villasukasta lähti tupsu, ruokapussista sulkija, ja yksi puuvärikynä (semmonen halppis, ei ees mikään hyvä) silputtiin viime yönä lattialle. Ei siis paha vielä. Sisarukset on kuulemma jo aloitelleet tuhoamisharrastusta vähän enempi. Noh, Kerttu on tasan 11 viikkoa, joten on sillä vielä kovasti aikaa petrata. Hampaiden vaihtumista odottelen kauhulla, sillon varmasti on kiva järsiä vaikka seiniä ja lattioita.

Muutenkin meidän yhteiselo on tähän asti ollut kivutonta. Kerttu on tosi nätisti yksin, ei pure käsiä, ei tuhoile, antaa leikellä kynnet ja harjata ja on muutenkin kamalan kiva ja helppo. Ainoastaan toivoisin pikkasen avoimempaa asennetta vieraita ihmisiä kohtaan. Eihän tuo arka ole, se on semmonen yhden ihmisen koira, ettei se vieraista piittaa pätkääkään. Eikä se mua haittaa, kunhan ei aran puolelle kallistu.

© Tiina Ahvenlampi

Kertun kanssa ollaan yritetty vähäsen käydä jossain muuallakin mitä omassa pihassa. Ollaan pyörähdetty Mustissa ja Mirrissä, VVO:n toimistolla, kaupungilla, pentukerhossa ja niin pois päin. Linja-autossa matkustellaan jo hirveen hyvin, penikka vaan nukkuu sylissä eikä stressaa yhtään. VVO:lla pentu oli hirmu sievästi, nukkui vaan jaloissa. Pentukerhossa vähän toiset haukkuvat koirat pelottivat, mutta kyllä tuo kakara rohkaistui ja rupesi leikkimään. Varsinkin shelttiä se yritti saada kaveriksi, mutta antoi periksi ja otti kaverikseen pienen mäykynpennun.

Eilen käytiin painimassa pentuesisarusten Mörön ja Riimin kans. Hyvin tulivat lapset edelleen toimeen keskenään, ja viikon päästä pitääkin ottaa painit uusiksi. :) Pentujen välillä näkyi kyllä luonne-eroja, suurimpina ehkä Kertun rahallisuus verrattuna sisaruksiin ja sisarten avoimuus verrattuna Kerttuun. Kyllä Kerttukin kävi sisarusten omistajien jaloissa, mutta Mörkö ja Riimi rakastavat kyllä ihmisiä selkeesti enemmän.

© Tiina Ahvenlampi

Kertun kanssa ei sen kummemmin olla mitään tokonpuolta tehty. Osaa se sivulle tulla, ja aika hyvin se tulee eteen. Maahan se osaa myös mennä. Ihan pieniä askeleen seuraamispätkiä ollaan muka otettu, lähinnä imuuttamalla. Innolla odottelen että penikka tuosta kasvaa ja sen kanssa päästään tekemään ihan kunnolla. Ja lumien katoaminen ei voi tulla tarpeeks nopeeta. Tahon jo tekemään jälkee. Ja oishan se kiva päästä lapsen kanssa jollekin pentukurssille. Pitääpä kattoa. :)

Nuutin kanssa ollaan jotakin tehty. Tokoa ollaan treenattu, ja viime treeneissä molemmilla oli kyllä niin tiukalla hermot ettei tosikaan. Nuutti näki taas mörköjä kaikkialla, piippaili paikkamakuussa eikä edes avoimen kaket meinanneet onnistua koska ou mai gaad, liikkuri saattais vaikka syödä Nuutin. Luoksetulo oli ihan hirvee, tarvitti kaks käskyä että lähti ja hyvä että laukalla pysyi, ja pysähdyskin valui. Nenä oli maassa suurimman osan tunnista. En nyt osaa sanoa johtuiko siitä, että hallissa saa nykysellään treenata myös juoksunartut vai oliko ihan puhdasta sijaistoimintoa kun niin pelotti kaikki. Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi. Hallin ainoa mies haukuttiin kyllä niin hyväksi, vaikka viime näkemällä Nuutti kiipes kyseisen tapauksen syliin. No, ei ne treenit ollu ihan persiistä, esim. ruutu meni yllättävänkin hyvin. Nuuttihan on alkanut kiertämään niitä ruudun merkkejä, mutta nyt se taas meni ihan suoraan ilman namialustaa. Ehkä se siitä.

Agitreenit puolestaan menee paremmin mitä hyvin. Jos Nuutin saa oikeaan mielentilaan, kaikki tuntuu onnistuvan. Kepit se menee ilman mitään ohjureita tai mun apuja. Saan lähettää sen kepeille ja pysähtyä oottelemaan niin se kyllä pujottelee joka ainoan kepin. Toinen puoli on pikkasen heikompi, ei varmaan olis huono idea käydä sitä läpi ohjureiden kanssa. Kontaktit sujuu myös. Nuutti töksähtää 2on2off-asentoon vaikka itse jatkankin juoksemista. Radatkin on viime aikoina onnistuneet hyvin. Ainoa, mihin kaipaisi parannusta on putket. Putket ei vedä tarpeeksi, mikä aiheuttaa sen että Nuutti pyörähtää ennen putkeen menoa, mikä lasketaan kielloksi. Putkeen meno on vaikeaa myös silloin, kun olen itse koiran vasemmalla puolella ja putki kääntyy oikealle. Pitää ottaa ihan oikeasti tämä putkiasia käsittelyyn, koska kunhan se saadaan kuntoon Nuutti on kisakunnossa. Onneksi meillä on aikaa, koska Nuutti on nyt doupattu, ja kunhan lääkekuuri joskus loppuu, Nuutti menee kastraatioon eli douppaus jatkuu. Katotaan sitten alkukesästä jos saataisiin ostettua lisenssi. :)

Terveydestä ihan vaan sen verran, että Nuutti on nyt syönyt normiruokaa, eikä virtsakiteet ole palanneet. :) Normiruualle se siirtyi pennun takia, ettei pentu vaan varastelisi virtsakiviruokaa. Nykyisin pentu kyllä odottelee niin kauan, että saa luvan mennä kupille eikä varastele, mutta jos Nuu pysyy kunnossa halvemmalla ruualla niin en valita. :)