Nuutin lääkärijuttua

Niinhän siinä kävi, että vielä loppuvuodelle piti kuskata pieni sheltti lääkärille. Mitään suurta oireilua ei ollut, mutta koira on niin väsynyt ja apaattinen, että alkoi ihan huolettaa. Niinpä varasin ihan varmuuden vuoksi lääkäriaikaa, kun pitkät pyhätkin on tulossa.

Pittäähän sitä tarkistaa että laastarit on kunnossa

Keskiviikkona nappasin siis Nuutin mukaan ja lähdettiin kohti Akuuttia (tai Animagia, mikä se nykyään onkaan). Lääkäri tutki Nuutin aika perusteellisesti, ja yritti etsiä kipupisteitä. Selästä tunnustellessa vähän epämukavuutta, muuten ei mitään. Polvetkin katottiin, mitkä mua on huolestuttanut aina välillä, mutta niistä ei löytynyt mitään vikaa. Sydämen syke oli hidasta, joten päätettiin napata kilppariarvot PVK:n ja maksan ja munuaisten lisäksi. Pissanäytekin otettiin. Siitä löytyi kasoja struviittikidemurskaa, muttei sekään vaadi mitään seuraamista tarkempaa toimenpidettä. pH oli 6,5, eli ei pitäisi tulla kiteitä. Tietenkin jos oireita tulee, niin takaisin lääkäriin. Veriarvot oli kaikki ihan jees, paitsi veren proteiini, joka oli liian alhainen. Albumiini oli kuitenkin normaali, niin siitäkään ei tarvii huolestua. Väsymyksen syy ei siis varmasti selvinnyt, mutta poskihampaista löytyi sen verran kiveä, että Nuutti saattaa yksinkertaisesti kärsiä hammaskivusta. Niinpä sille aloitettiin kipulääkitys niin pitkäksi ajaksi, kun saan sen vietyä hammaslääkäriin. Katotaan jos se sillä piristyisi. Voihan se toki ihan vaan ikävöidä kiveksiään, mistäs sitä tietää.

Muutenhan Nuu sai kehuja lääkäriltä, kun on onnistunut säilyttämään hoikat linjansa kastroinnista huolimatta. Painoa oli nyt 5,4 kiloa, korkeutta 31,5 senttiä. Onhan sitä painoa vähän tullut kevään jälkeen, muttei tuo liian lihava ole. Nuutti on puoliksi jenkki, eli rakenteeltaan raskaampi mitä puhtaasti enkkulinjaset. Nuutti myös käyttäytyi aika hienosti, vaikka siltä saatiin veret jaloista vasta kolmannella pistolla. Selkeesti siis reippaampi mitä omistajansa.

Tuossapa nuo on, verikokeiden tulokset:

Huomaako ehkä että Kepeä tylsistyttää, kun omistaja on jatkuvasti iltavuorossa?

Nuutti kuitenkin jaksaa treenata ihan normaaliin tapaan. Viimeksi tehtiin kuuntelutreeniä ja tunnaria. Kuuntelutreenissä ensin lähetettiin koira ruutuun, sitten takaisin lähtöpaikkaan, otettiin hyppynouto, heitettiin uudestaan kapula hypyn yli, mentiin hypyn toiselle puolelle ilman koiraa, otettiin kaukot, takaisin koiran luo ja lähetettiin noutamaan. Nuutilla oli jotain ongelmaa nyt hyppynoudon kanssa, mitä sillä ei normaalisti ole. Kaukot on sille myös nykyään jostain syystä vaikea suorittaa. Tunnaria otettiin varmaan 20-30 kapulalla. Suurin osa oli ympyrän muodossa, ja muutama oli keskellä, mukaanlukien se oikea kapula. Lähetin Nuutin tunnareille, ja se teki ihan mielettömän hyvin töitä, muttei tajunnut tarkistaa keskimmäisiä kapuloita. Se haisteli ringissä olevat kapulat varmaan 4-5 kertaa, ennen kuin nappasi väärän. Se kyllä itsekin selkeesti tiesi, ettei kapula ole oikea, koska se otti sen suuhun, ja sitten jäi katsomaan mua hetkeksi tuomatta kapulaa. Oikean ottaessahan se tuo sen saman tien mulle. Parin lähetyksen jälkeen Nuu tajusi kuitenkin, että keskelläkin on kapuloita, ja toi oikean. Sen jälkeen sekotettiin vähän kapuloita ja laitettiin oikea kapula eri paikkaan, ja nyt Nuutti löysi sen heti.

Syksyn viimeset agilityt jäi välistä töiden takia, eikä toiseksi viimeisetkään hyvin menneet. Tai koira teki ihan hyvin, mutta ohjaaja toipui migreenikohtauksesta, eikä koirien räkyttäminen asiaa parantanut, joten ohjasin ihan ihmeellisesti. Radan loppuun kuitenkin päästiin ilman sen suurempaa ongelmaa.

Nuutin kanssa yritettiin ottaa joulukorttikuvia.

Kerttukin on vähän treenannut. Ollaan vähän otettu vinon noudon suoraa palauttamista (että toisi ohjatussa kapulan suoraa, jää nykyään vinoon). Kerttu tarvii siihen ihan fyysisen kujan, että suoristaa ittensä ennen kapulan palauttamista. Ruutuakin otettiin, mutta Kertulla oli unohtunut kosketusalusta. Pitää sitä muistutella. Ruudusta tulo vierelle ontuu myös pitkällä matkalla, vaikka lyhyellä tulee ihan kivasti. Maahanmeno pitkällä matkalla yleensä onnistuu, välillä ei. Vireongelmiakin välillä on, mutta suuremmaksi osaksi ollaan niitä aika kivasti voitettu. Mun pitäisi itteni muistaa, että Kerttu on niin nuori, eikä sille kannata tehdä liian vaikeita harjotuksia. Nuutti on kuitenkin treenannut tokoa kolme vuotta pitempään mitä Kerttu, ja Nuutti osaa myös EVL-liikkeet kakeja lukuunottamatta, ja silti teen niille aika samantyyppistä treeniä. Kertun treenit pitäisi pilkkoa paljon pienempiin osiin, eikä sen kanssa tarvii harppoa isoja askelia.

Mutta tämän vuoden ohjatut on tosiaan treenattu kaikista lajeista, eli nyt saa vähän koiratkin joululomailla. Kepen kanssa olisi tarkoitus joululomalla ottaa noudon palauttamista ja kosketusalustaa, ja varmaan otetaan kaukojakin. Sillä on kuitenkin vielä vähän ongelmaa ihan avoimenkin kaukoissa, kun se ei aina nouse istumaan. Koekalenteria on sen verran vilkastu, että aika huonosti näyttää kisoja olevan alkuvuodesta. Toivottavasti kuitenkin huhtikuussa saataisiin AVO1 Kertullekin. Toki monia asia voi kusta sen verran lahjakkaasti, ettei kokeet riitä mutta pitää pitää peukkuja pystyssä. :) Ja pitää lähteä sinne kisoihin, kun niitä tuloksia ei valitettavasti tule kotisohvalta käsin.