Lähdettiin taas koirien kanssa pohjosempaan lomailemaan, kun Nuuttia rupesi vaihteeksi kaupunki ahdistamaan. Maanantaina se säikähti lenkillä lasta, ja kun se ei siitä palautunut, niin jätettiin loppuviikon treenit välistä ja lähdettiin keräilemään hermojen rippeitä maalle.
Kerttu on aivan tohkeissaan, kun on iso piha missä saa juosta. Jos se saisi päättää, niin se ei sisällä kävisi muuta kun syömässä. Shelttejen kanssa se leikkii täällä yllättävän nätisti, johtuu varmaan siitä että se vähän vierastaa Wäinöä ja Unoa. Ei se niitä mitenkään selkeästi pelkää tai mitään, mutta hakeutuu mahdollisimman paljon Nuutin seuraan, ja jos se löytää itsensä Wäinön tai Unon vierestä, se vaan pikkasen haistaa niitä ja lähtee pois. Nuutti on sen mielestä parasta maailmassa, häntä alkaa heti heilumaan kun se Nuutin jossain näkee. Unolla ja Wäinöllä on aika samantyyppinen suhtautuminen Kerttuun mitä Kertulla on niihin. Wäinö ehkä vähän jopa pelkää Kerttua, ja Unokin sitä mielellään väistää. Ulkona kuitenkin leikkivät ilman riitoja koko porukalla, vaikka Wäinöä ei läheskään aina kiinnosta nuorison leikit, vaan se tulee monesti mun jalkoihin katselemaan muiden leikkejä.
Alkuviikosta ehdittiin kuitenkin käydä molempien koirien kanssa tokot treenaamassa. Nuutti oli ihan mahdoton, ja sen kanssa otettiinkin vain mielialatreeniä, eli yritettiin saada se rauhottumaan. Paikkamakuussa se piippasi aina, kun käänsin sille selän, eli piilossa olo oli ihan mahdottomuus. Lopputreenissä vaadittiin vaan rauhottumista, sitä että se pystyy istumaan perusasennossa vaikka mitään ei tapahdu, ja odottamaan makuullaan kun juttelen treenien vetäjän kanssa. Samalla sitten tuli huomattua, että Nuutin yleinen rauihattomuus johtuu varmaan omasta rauhattomuudesta, koska värkkään jatkuvasti jotain, jopa sillon kun pitäisi vaan olla paikoillaan. Pitäisi ensin opettaa itseni rauhottumaan, niin ehkä sen jälkeen olisi Nuutin vuoro.
Kepen kanssa treenattiin ohjattua noutoa. Otettiin ensin lähetystä eri suuntiin, ja sen jälkeen vinon noudon palautusta. Noudon palautus oli Kertulle vähän vaikea, se ei oikeen tajunnut, että se pitää palauttaa suoraan eteen vaikka sen hakeekin reilusti vasemmalta tai oikealta. Kertunkin kanssa otettiin paikkis, ja nyt oli myös täysin vieraita koiria molemmin puolin. Siinä se silti makasi sen pari minuuttia, ja itse olin piilossa. Nyt alkaisi taas näyttämään vähän siltä, että paikkisongelmat on ainakin vähän pienentyneet.
Viime viikon tottistreeneissä otettiin Kertun kanssa merkkiä, että se saa tehdä jotain missä pitää juosta ja mikä on kivaa. Taisi se alkaa sitä vähän tajuamaan, mutta ihan heti ei aleta sitä yhdistämään ohjattuun.
 |
| Kyllä se seniorikin välillä innostuu |
Edelleen Kerttu kuitenkin pissailee öisin sisälle (tai päivisinkin, jos jää yksin pitkäksi ajaksi), ja ulkona se merkkailee, joten stikseillä olen sen pissaa seurannut. Jos sama homma jatkuu vielä ensi viikolla, niin koira lähtee joka tapauksessa käymään lääkärissä. Se kuitenkin oli jo pidemmän aikaa sisäsiisti, eikä juoksuja näy, joten pakko se on käydä tarkistamassa että onko sillä kuitenkin jotain tulehdusta, vai onko se vaan uudelleen keksinyt että on paljon kivempi pissata sisälle mitä odottaa aamuun. Se ei kuitenkaan viitsi edes montaa tuntia pidättää, olen joskus herännyt puoli kuudelta siihen, että koira lorottaa sisälle, vaikka puolen yön aikaan käydään viimeinen pissalenkki.
Mutta osaa se käyttäytyäkin. Olin kauhean ylpee siitä, kun mentiin juna-asemalle, joka oli siis ihan täys porukkaa, hyvä että sekaan mahtui. Nuuttihan mulla matkustaa koirankuljetusrepussa (ehkä paras ostos ikinä aralle koiralle, se on sen turvapaikka), eli pelkästään Kertusta tarvii huolehtia reissatessa. Ja kyllä sekin käyttäyty tosi hienosti, lähinnä vaan heilutteli häntää. Kertaalleen piti sille kovemmin sanoa, kun sen mielestä riehuvia lapsia saa komentaa ja niille saa äristä. Mutta muuten oli taas niin kilttiä ja kultasta tyttöö ettei tosikaan.
 |
| Kauhian rankat ulkoleikit, sisällä ei sitten jaksetakaan enää |
 |
| Mikä karvanlähtö? Wäinölläkö? |
Lähdettiin taas koirien kanssa pohjosempaan lomailemaan, kun Nuuttia rupesi vaihteeksi kaupunki ahdistamaan. Maanantaina se säikähti lenkillä lasta, ja kun se ei siitä palautunut, niin jätettiin loppuviikon treenit välistä ja lähdettiin keräilemään hermojen rippeitä maalle.
Kerttu on aivan tohkeissaan, kun on iso piha missä saa juosta. Jos se saisi päättää, niin se ei sisällä kävisi muuta kun syömässä. Shelttejen kanssa se leikkii täällä yllättävän nätisti, johtuu varmaan siitä että se vähän vierastaa Wäinöä ja Unoa. Ei se niitä mitenkään selkeästi pelkää tai mitään, mutta hakeutuu mahdollisimman paljon Nuutin seuraan, ja jos se löytää itsensä Wäinön tai Unon vierestä, se vaan pikkasen haistaa niitä ja lähtee pois. Nuutti on sen mielestä parasta maailmassa, häntä alkaa heti heilumaan kun se Nuutin jossain näkee. Unolla ja Wäinöllä on aika samantyyppinen suhtautuminen Kerttuun mitä Kertulla on niihin. Wäinö ehkä vähän jopa pelkää Kerttua, ja Unokin sitä mielellään väistää. Ulkona kuitenkin leikkivät ilman riitoja koko porukalla, vaikka Wäinöä ei läheskään aina kiinnosta nuorison leikit, vaan se tulee monesti mun jalkoihin katselemaan muiden leikkejä.
Alkuviikosta ehdittiin kuitenkin käydä molempien koirien kanssa tokot treenaamassa. Nuutti oli ihan mahdoton, ja sen kanssa otettiinkin vain mielialatreeniä, eli yritettiin saada se rauhottumaan. Paikkamakuussa se piippasi aina, kun käänsin sille selän, eli piilossa olo oli ihan mahdottomuus. Lopputreenissä vaadittiin vaan rauhottumista, sitä että se pystyy istumaan perusasennossa vaikka mitään ei tapahdu, ja odottamaan makuullaan kun juttelen treenien vetäjän kanssa. Samalla sitten tuli huomattua, että Nuutin yleinen rauihattomuus johtuu varmaan omasta rauhattomuudesta, koska värkkään jatkuvasti jotain, jopa sillon kun pitäisi vaan olla paikoillaan. Pitäisi ensin opettaa itseni rauhottumaan, niin ehkä sen jälkeen olisi Nuutin vuoro.
Mutta osaa se käyttäytyäkin. Olin kauhean ylpee siitä, kun mentiin juna-asemalle, joka oli siis ihan täys porukkaa, hyvä että sekaan mahtui. Nuuttihan mulla matkustaa koirankuljetusrepussa (ehkä paras ostos ikinä aralle koiralle, se on sen turvapaikka), eli pelkästään Kertusta tarvii huolehtia reissatessa. Ja kyllä sekin käyttäyty tosi hienosti, lähinnä vaan heilutteli häntää. Kertaalleen piti sille kovemmin sanoa, kun sen mielestä riehuvia lapsia saa komentaa ja niille saa äristä. Mutta muuten oli taas niin kilttiä ja kultasta tyttöö ettei tosikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti