Meillä juostaan :)

Pitkän, pitkän odotuksen jälkeen Kerttu on vihdoin alottanut toiset juoksunsa. Nyt vaan toivotaan, että juoksut loppuu mahdollisimman pian eikä valeraskausoireet ainakaan kamalan pahat olisi, että päästään taas normaaliin päiväjärjestykseen. Kerttu on mun ensimmäinen narttu, jolla on tosiaan vasta toiset juoksut, mutta silti tekisi jo nyt mieli vannoa ettei yhtään narttua enää, kiitos. Ei juoksut muuten niin vaivaisi, mutta kun Kerttu menee ihan toimintakyvyttömäksi hormonihyrräksi. Mutta plussaa siitä että juoksuväli on sen puoli vuotta. Ensimmäiset juoksut alkoivat 26.7, ja seuraavat siitä puoli vuotta ja 10 päivää myöhemmin.

No mutta, nyt Kerttu saa kuitenkin kärsiä hormonimyrskynsä ja pissatulehduksensa rauhassa, koska treeneihin ei juoksujen aikana mennä. Kepellä tosiaan ei pissatulehdus ole parantunut, joten nyt se on kolmen viikon antibiooteilla. Tällä kertaa lääkkeenä toimii Kefavet, ja on siitä hyötyä mun mielestä ollut. Nyt on sinällään vaikea sanoa, koska juoksut. Kuitenkin lääkekuuri on noin puolivälissä, eli vielä reilu viikko on jäljellä.

Ennen juoksuja käytiin treenaamassa tokot ja tottikset. Tokossa se vielä toimi ihan kohtuullisesti, vähän meinasi hajut kiinnostaa sillon, kun ei ollut käskyn alla. Varmaan auttoi, että tehtiin vauhtiharjoituksia, jotka Kertun mielestä on tietenkin ihan kauheen kivoja. Ruutua treenattiin, eikä siinä nyt näytä niin olevan ongelmaa. Juoksee ruutuun, menee maahan, odottaa niin kauan että saa käskyn tulla seuraamaan. Seuraamaan tulemisessa autan vielä namilla, että tajuaa jarruttaa. Ruutua Kerttu ei kuitenkaan osaa etsiä katseellaan ennen liikettä. Tokon sääntöjen muuttuessa käsimerkkiapu jää pois, eli nyt pitäisi se vielä saada kuntoon. Kerttu-parka ei vaan tajua, paitsi jos siellä on apuohjaaja tekemässä ruudusta mielenkiintosemman.

Yritettiin myös saada liikkeestä maahanmenoja nopeemmaksi. Se välissä menee paremmin namilla hetsatessa, välillä taas lelulla. Välillä lelua käyttäessä se jähmettyy odottamaan lelua, namilla se taas välillä hidastaa. En nyt sitten tiedä miten sen saa nopeeksi. Kyllä tuolla maahanmenolla varmaan alemmat luokat pääsee läpi, mutta sitten siellä ylempänä lähtee turhaan pisteitä hitaasta maahanmenosta. Se siis reagoi käskyyn heti, mutta menee hitaasti hissinä alas. Se näyttää kuulemma epävarmalta, mitä se voi olla, mutta se ei ole pentuajan jälkeen sotkenut jääviä keskenään. Lihasjumiakin olen vähän miettinyt, pitäisi varmaan ainakin varmuuden vuoksi hierottaa tuo eläin. Ei siitä varmaan haittaakaan ole.

Tottiksissa Kerttu oli jo enemmän hajumaailmassaan, teki kyllä mitä pyydetään, mutta esim. ensimmäisellä noutokerralla jäi haistelemaan ennen kun nappasi kapulan. Palautukset alkaa olla parempi mitä aiemmin, se tuo nyt jo aika lähelle sen kapulan. Otettiin myös hyppynoutoa, jonka Kerttu teki hyvin, ja hakeutui tosiaan hypylle paluumatkallakin, vaikka kapula lensi vinoon. A-estettä otettiin myös vähän, mutta siinä tarvii vielä paljon apua ja tukea. Seuraavana päivänä Kepe sitten aloitti juoksunsa, joka selittää osaltansa tuon haistelun. Mutta on se silti ärsyttävää. Leikkuupöydälle minä tuon mielellään veisin, mutta odotellaan vielä.

Nuutti on päässyt myös treenaamaan. Tokoissa otettiin ihan yksinkertaisesti kapulanpitotreeniä, mitä en Nuutin kanssa ole oikeasti juuri yhtään tehnyt. Nuutti on aina ollut sellanen kumileuka, ettei mua ole edes huvittanut yrittää. Lisäksi hermostuksissaan se alkaa mälväämään vielä enemmän. Nuutti kuitenkin yllätti, ja jo muutaman toiston jälkeen näkyi ihan kunnon ero, ja Nuutti jopa yritti. Nuutin kanssa tehtiin myös vähän seuraamista ja kaukoja. Kaukoissa Nuutilla on sama ongelma mitä kapulan pitämisessäkin, eli kun sitä hermostuttaa se alkaa värkkäämään. Liikeradat sillä näyttää ihan hyvältä, mutta se ei pysy asennossa. Opeteltiin myös uusiksi liikkeestä seisominen, mikä on ollut vähän rikki, koska se sekottaa sen istumiseen. Saatiin kuitenkin se korjattua.

Agilityäkin Nuutti on treenannut. Isoin ongelma meillä löytyy nyt kepeiltä. Nuutti on alkanut ihan kivasti löytää sen oikean sisäänmenovälin, mutta se ei saa enää itseään rytmitettyä sen jälkeen kepeille. Yleensä siinä kolmannessa välissä se menee kaksi keppiä kerralla. Sitten kun otetaan uusiksi ilman vauhtia, niin ei mitään ongelmaa. Luultavasti yritän kehittää sille vauhtia hidastavan käskyn, että se saa koota itsensä ennen keppejä, jos ne sitten lähtisi sujumaan. Muuten Nuutilla menee agilityt tosi kivasti. Jos taas sitten kesällä kisakentille.

Muuten ollaan vietetty kotikoiraelämää ihan vaan lenkkeillen. Kepe pääsi treffaamaan siskoaan, kun käytiin jäällä lenkillä. Nämä kaksi on kyllä niin erilaisia, ettei uskoisi että samasta pentueesta on lähtösin. Ulkonäöltään ja luonteeltaan ovat melkeen vastakohtia. Yhteistä niistä löytyy tasan sen verran, että ovat molemmat tosi mukavia tyttöjä. :)

Oli muuten Kertun mielestä hirveen jännä ohjelma