Lähdetään liikenteeseen vaikka Unosta. En ole blogin puolella varmaan maininnutkaan Unon sairastelusta, koska se lähti niinkin pienestä asiasta kun tyhjän mahan oksentelusta, joka vähitellen paheni.
Viime kuun lopulla käytiin siis Unon kanssa pari kertaa lääkärillä. Ensin mentiin Oulun Univettiin. Uno oli jo aiemmin keväällä käynyt pahoinvoinnin takia lääkärillä. Siltä putsattiin hampaat ja annettiin antibioottia siltä varalta, että jos ikenistä olisi lähtenyt tulehdus leviämään. Antibiootti hetkeksi auttoikin, mutta kun pahoinvointi ja oksentelu jatkui, niin ajattelin että se varmaan kannattaisi tutkia vähän tarkemmin ja varasin sille ajan sisätautilääkärille. Lääkäri ei kuitenkaan nähnyt mitään syytä alkaa tutkimaan sen tarkemmin, kun laaja verenkuva näytti ihan normaalilta, mitä nyt leukkarit oli alakantissa. Sanoi, että antakaa lisää Antepsinia.
Siellä se nukkuu |
Wäinölle Unon kuolema oli paha paikka. Ennen hautaamista Wäinö sai käydä katsomassa Unoa autotallissa, ja parin päivän ajan aina pihalle päästyään Wäinö juoksi ensimmäisenä autotallin ovelle. Ruokahalukin sillä meni, ja vieläkin jää ruuat monesti syömättä. Ennen Unon kuolemaa Wäinö söi Unonkin ruuat. Pelkäsin että sille puhkeaa eroahdistus kun jää yksin, mutta oli ilmeisesti turha pelko. Ihan nätisti se jää yksin. Ennen Nuutin tuloa Wäinö nautti päivistään ainoana koirana, joten pitää vaan toivoa että se sopeutuu.
Wäinö, Uno ja pikku-Nuu |
Wäinö, Uno ja isompi Nuu |
Harrastusmotivaatiotakin tuo sairastelu söi melko pahasti. Tokon puurtaminen maistui puulle, asenne oli että vittu mitä paskaa, mutta pakko koska kokeet. Yhdet kokeet olikin Oulussa helatorstaina.
Huonosti meni (muistaakseni 219,5 pistettä, EVL3), ja oma surkea asenne näkyi koirassa ja sen suorituksissa. Huonosti menneet liikkeet oli zeta (6, joku asento, muistaakseni makuu, jäi tekemättä), luoksari (5, ensimmäinen stoppi lähes läpijuoksuna) ja metalli (0, kävi vaan närppimässä kapulaa). Metalli ihmetytti eniten, koska aina se on ollut semmoinen liike, mistä ei varmasti kymppiä tule mutta pisteitä kuitenkin. Ei ole varmaan alkuvuoden jälkeen jättänyt metallia hakematta, mutta nytpä jätti. Huonosti meni myös kaikki maahanmenot, koska vaativat kaksoiskäskyt.
Kerttu 2 vuotta ja 6 kuukautta |
Tämän kokeen jälkeen jäätiin tauolle, ja oltiin tekemättä mitään reilun viikon ajan. Sitten palattiin paremmalla asenteella harrastuskentille, ja treenitkin on siitä lähtien menneet paremmin. Luokkatreenissä on selkeetä paineistumista, joten nyt sitten yritetään saada liikkurointia kivaksi jutuksi. Pääasiassa kuitenkin keskitytään siihen että Kertulla on hauskaa, eikä olla niin tuloshakuisia. Hyvää vauhtia olen kuitenkin pilaamassa 2½-vuotiaan koiran motivaatiota, joten pitää vähän taas laittaa jäitä hattuun. Kerttu ei kuitenkaan ole mikään harrastustykki, joka tekee hirveellä draivilla aivan sama mitä ympärillä tapahtuu, vaan se on hirveen herkkä ja epävarma, ja sen kanssa treenatessa on tärkeintä säilyttää hyvä fiilis.
Kertulla on viikon päästä näyttelyt. Ollaan me treenattukin, eli siis käyty tasan yksissä näyttelytreeneissä. Ihan hyvää oppia kyllä saatiin, ja Kerttukin antoi vieraiden kopeloida (vaikka oli vähän sen näköinen, ettei kamalasti tykkää). Juoksutuksissa esitti parasta seuraamistaan, mutta muuten meni kivasti. Toivottavasti se antaa näyttelyissäkin tuomarin tutkia.
Näyttelytreenit oli pk-kentällä, joten samaan syssyyn treenattiin tottiksia. Metrinen hyppy meni ihan ilman ongelmaa, ja A:nkin meni kapula (pieni ja kevyt tokokapula) suussaan. Pitäisi pikkuhiljaa alkaa opettelemaan isonkin kapulan noutoa.
Wäinöä ei kiinnosta nuorison leikit |
Tämännäkönen lauma oli kasassa tänä viikonloppuna. Huomaa kyllä että on lauma pienentynyt, viisi koiraa on oikeestaan aika vähän. |