Aussiet Hannu ja Kerttu: Kuulumisia ja Oulun tokokoetta

Viimesen kuukauden aikana ei ihan älyttömästi ole tullut roikuttua Bloggerin puolella, joten nyt ajattelin että nyt on ihan hyvä aika päivitää kuulumisia.

Lähdetään liikenteeseen vaikka Unosta. En ole blogin puolella varmaan maininnutkaan Unon sairastelusta, koska se lähti niinkin pienestä asiasta kun tyhjän mahan oksentelusta, joka vähitellen paheni.

Viime kuun lopulla käytiin siis Unon kanssa pari kertaa lääkärillä. Ensin mentiin Oulun Univettiin. Uno oli jo aiemmin keväällä käynyt pahoinvoinnin takia lääkärillä. Siltä putsattiin hampaat ja annettiin antibioottia siltä varalta, että jos ikenistä olisi lähtenyt tulehdus leviämään. Antibiootti hetkeksi auttoikin, mutta kun pahoinvointi ja oksentelu jatkui, niin ajattelin että se varmaan kannattaisi tutkia vähän tarkemmin ja varasin sille ajan sisätautilääkärille. Lääkäri ei kuitenkaan nähnyt mitään syytä alkaa tutkimaan sen tarkemmin, kun laaja verenkuva näytti ihan normaalilta, mitä nyt leukkarit oli alakantissa. Sanoi, että antakaa lisää Antepsinia.

Antepsin ei kuitenkaan auttanut Unon oksenteluun, joten varattiin aika Animagiin. Siellä onneksi lääkäri otti tämän sairastelun vakavammin, ja otti Unosta rtg-kuvan, haima-arvot ja sappihappotestin. Sillä hetkellä haimasairaus oli ykkösepäily, koska rtg-kuva oli muuten puhdas, vain haiman kohdalla oli jotain "suttua" (en alkanut tarkemmin kyselemään). Seuraavalla viikolla kuitenkin puhelin soi, ja lääkäri sanoi että verikokeet oli normaalit, eli haima toimi ihan kuten pitikin. Siinä vaiheessa kysyin, että onko mahdollista että se on syöpä, vaikkei kuvissa mitään näkynyt. Kuulemma oli, lääkäri sanoi että iso kasvainmassa olisi näkynyt, mutta voi olla mahdollista että siellä on levinnyt rihmastoa. Sovittiin siis seuraavalle viikolle aika tähystykseen ja ultraan. Unon pahoinvointi oli päivittäistä, syöminen oli vaikeaa ja se oli edellisenä yönä oksentanut vertakin, joten lääkäri määräsi pahoinvointilääkkeet seuraavaan lääkäriaikaan asti. Siinä vaiheessa Uno söi myös happosalpaajaa ja Antepsinia.

Siellä se nukkuu

Seuraavaa lääkäriaikaa ei kuitenkaan tullut, koska sitä edeltävänä iltana äiti soitti että Uno kouristelee eikä pysy pystyssä. Vasta siinä vaiheessa hautasin toivon siitä, että Unolla olisi vain joku mahahaava. Uno lähti siis kiireellä päivystävälle, ja sai rauhottavaa ja kipulääkettä. Sen jälkeen vähän tutkittiin, huomattiin että vasemmalla puolella ei ole refleksejä, vasen silmä ei näe, ja koira edelleen kouristelee ja on tajuissaan ja kipeä. Äiti soitti uudestaan että mitä tehdään, ja päädyttiin eutanasiaan. Tunti kouristelun alkamisesta Uno oli jo ikiunessa, joten kauaa ei tarvinnut kärsiä. Päivystävä ja Unoa hoitanut eläinlääkäri olivat molemmat sitä mieltä, että todennäköinen syy oireille oli syöpä, joka pääsi leviämään päähän asti. Ei lähetetty koiraa enää avattavaksi. Yhteensä Uno sairasti alle puoli vuotta, ja viimeisen kuukauden aikana tila meni nopeasti alaspäin.

Wäinölle Unon kuolema oli paha paikka. Ennen hautaamista Wäinö sai käydä katsomassa Unoa autotallissa, ja parin päivän ajan aina pihalle päästyään Wäinö juoksi ensimmäisenä autotallin ovelle. Ruokahalukin sillä meni, ja vieläkin jää ruuat monesti syömättä. Ennen Unon kuolemaa Wäinö söi Unonkin ruuat. Pelkäsin että sille puhkeaa eroahdistus kun jää yksin, mutta oli ilmeisesti turha pelko. Ihan nätisti se jää yksin. Ennen Nuutin tuloa Wäinö nautti päivistään ainoana koirana, joten pitää vaan toivoa että se sopeutuu.

Wäinö, Uno ja pikku-Nuu

Wäinö, Uno ja isompi Nuu

Harrastusmotivaatiotakin tuo sairastelu söi melko pahasti. Tokon puurtaminen maistui puulle, asenne oli että vittu mitä paskaa, mutta pakko koska kokeet. Yhdet kokeet olikin Oulussa helatorstaina.

Huonosti meni (muistaakseni 219,5 pistettä, EVL3), ja oma surkea asenne näkyi koirassa ja sen suorituksissa. Huonosti menneet liikkeet oli zeta (6, joku asento, muistaakseni makuu, jäi tekemättä), luoksari (5, ensimmäinen stoppi lähes läpijuoksuna) ja metalli (0, kävi vaan närppimässä kapulaa). Metalli ihmetytti eniten, koska aina se on ollut semmoinen liike, mistä ei varmasti kymppiä tule mutta pisteitä kuitenkin. Ei ole varmaan alkuvuoden jälkeen jättänyt metallia hakematta, mutta nytpä jätti. Huonosti meni myös kaikki maahanmenot, koska vaativat kaksoiskäskyt.

Kerttu 2 vuotta ja 6 kuukautta

Hyvin meni puolestaan paikkaistuminen (ainoa joka sai 10:n), ruutu ja ohjattu. Muut meni keskinkertaisesti. Hyvää oli myös se, että vaikka tuomarilla oli sateenvarjoa ja sadevaatteita, niin Kerttu ei reagoinut.

Tämän kokeen jälkeen jäätiin tauolle, ja oltiin tekemättä mitään reilun viikon ajan. Sitten palattiin paremmalla asenteella harrastuskentille, ja treenitkin on siitä lähtien menneet paremmin. Luokkatreenissä on selkeetä paineistumista, joten nyt sitten yritetään saada liikkurointia kivaksi jutuksi. Pääasiassa kuitenkin keskitytään siihen että Kertulla on hauskaa, eikä olla niin tuloshakuisia. Hyvää vauhtia olen kuitenkin pilaamassa 2½-vuotiaan koiran motivaatiota, joten pitää vähän taas laittaa jäitä hattuun. Kerttu ei kuitenkaan ole mikään harrastustykki, joka tekee hirveellä draivilla aivan sama mitä ympärillä tapahtuu, vaan se on hirveen herkkä ja epävarma, ja sen kanssa treenatessa on tärkeintä säilyttää hyvä fiilis.

Agility sentään menee mukavasti. Kertun kanssa ollaan saatu hyviä ratoja, muuten virheettömiä mutta välillä rimat tippuu. Koira on kuitenkin kuulolla, irtoaa tosi hyvin ja on nopea. Nuuttikin on mennyt tosi kivasti. Rengas näytti olevan edellisissä treeneissä ongelma, kun ei meinannut mennä renkaan läpi sitten millään. Vähän se myös paineistui päällejuoksusta kepeillä, ja sen jälkeen onkin pitänyt mennä keppejä yhtä matkaa. Sitä ohjatessa pitää olla niin älyttömän tarkka, ettei säikäytä sitä.

Kertulla on viikon päästä näyttelyt. Ollaan me treenattukin, eli siis käyty tasan yksissä näyttelytreeneissä. Ihan hyvää oppia kyllä saatiin, ja Kerttukin antoi vieraiden kopeloida (vaikka oli vähän sen näköinen, ettei kamalasti tykkää). Juoksutuksissa esitti parasta seuraamistaan, mutta muuten meni kivasti. Toivottavasti se antaa näyttelyissäkin tuomarin tutkia.

Näyttelytreenit oli pk-kentällä, joten samaan syssyyn treenattiin tottiksia. Metrinen hyppy meni ihan ilman ongelmaa, ja A:nkin meni kapula (pieni ja kevyt tokokapula) suussaan. Pitäisi pikkuhiljaa alkaa opettelemaan isonkin kapulan noutoa.