Tänään meidän olisi pitänyt lähteä Unon kanssa käymään lääkärillä. Uno oli sairastellut jo jonkin aikaa, ja sen kanssa oltiin tässä viimeisen kuukauden aikana käyty pari kertaa lääkärin puheilla. Mitään ei ollut vielä löytynyt, joten tänään oli tarkoitus ultrata ja tähystää. Uno ei kuitenkaan jaksanut tähän päivään asti odottaa, joten eilen tehtiin päivystävän lääkärin kanssa päätös eutanasiasta.
|
Uno tasan kuukausi sitten |
Yllättävän vaikea päätös, vaikkei sille mitään vaihtoehtoja ollut. Omaismoodi iski, eli vaikka tiesi mikä lopputulos tulee olemaan, niin piti vielä miettiä että voisiko tässä vielä jotain tehdä. Siihen oltiin kyllä valmistauduttu, että voi olla ettei se tämän päivän lääkärireissulta kotiudu, koska epäilynä oli syöpä (ei haluttu pitkittää kärsimyksiä, eli päätettiin että jos ennuste on huono, jätetään koira pöydälle), mutta ei käynyt mielessäkään ettei me sinne lääkärille ehdittäisi.
|
Porukka viimestä kertaa yhdessä |
Uno kuitenkin oli onneksi loppuun asti kohtalaisen hyvässä kunnossa. Se vielä viikonloppuna oli monta tuntia metsälenkillä, ja eilenkin juoksi lelun perässä. Syöminen oli mennyt huonoksi, mutta muuten oli hyvissä voinneissa viimeiselle tunnille asti. Toki oli sillä jo lääkityksetkin päällä, ei se olisi pärjännyt ilman pahoinvointilääkettä enää.
KoiraNettiin ilmotettiin se kuolleeksi myös. Vähän turhan lyhyeltä näyttää tuo elinikä, 8 vuotta ja 11 kuukautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti