Ai niin, olihan mulla blogikin

On näköjään vähän jäänyt kesän aikana vähiin blogin päivittäminen, mutta johtuu ehkä siitä ettei mitään ole tapahtunut koko kesänä. Alkukesän epäonnistuneiden tokokokeiden jälkeen jäätiin tokotauolle, ja edelleen hyvin laiskasti treenataan. Uusiin sääntöihin ollaan tutustuttu, ja ruutu on mennyt ihan kokonaisena, kiertohyppynoutohässäkkä on vielä osina.

Kaljurotta entistä kaljumpana. Juoksuja odotellessa.

Agissa ollaan oltu vähän aktiivisempia. Kerttua on pääasiassa tosi mukava ohjata. Se hakee hyvin esteet ja irtoaa vaikka kentän toiseen päähän. Takakierrot on sille vielä vaikeita, ja rimoja tippuu välillä (lähinnä takakierroissa tai jos alkaa hökeltämään kun kiekat nousee). Yksittäisissä esteissä ei pahemmin ongelmia ole, paitsi että kepeille takaleikkaus tuottaa vähän ongelmia esim. puomin jälkeen. Eiköhän tuokin ole treenattavissa oleva juttu kuitenkin. Tarkotus oli vähän, että oltaisiin kisaura korkattu rotumestiksissä, mutta iltavuoroa pukkaa niin ei onnistukaan. Kyllä se melkeen kisavalmis alkaa olla, eri asia toki että onko ohjaaja.

Nuuttikin on agilityssä hyörinyt, ja alkaa sillekin löytyä vauhtia. Se on myös kiva ohjattava, vaikka itse tykkäänkin näköjään enemmän maksi-koiran ohjaamisesta. Nuutillakikn itseluottamus kasvaa koko ajan, ja itsenäisestikin se pystyy menemään ja irtoamaan. Kisoja sen kanssa ei ole suunnitteilla, eiköhän Nuutin agikisat ole takanapäin, tässä on kuitenkin korjailtu 9 kuukautta edellisten kisojen aiheuttamia ongelmia.

Paimennuskisat jätettiin välistä tälle vuodelle. Mulla ei ole ollut aikaa treenata sitäkään lajia, joten päätin etten ala maksamaan kisamaksuja tällä treenimäärällä. Katsellaan sitten ensi kesänä uudelleen. Elättelen kuitenkin toiveita, että molemmille haettaisiin edes se PAIM-E.

Nuutin kanssa ollaan vähän harrasteltu vetolajeja. Sain ostettua sille uudet valjaat, ja niiden kanssa ollaan käyty pyörälenkkejä. Nuutin mielestä se on parasta maailmassa, kun saa juosta ihan täysillä. Kerttu varmaan tykkäisi myös, mutta epäilen että sen kanssa pyörälenkki saattaisi päättyä OYS:n päivystyspolille, joten sitä en ole uskaltanut vielä pyörän eteen valjastaa.

Wäinökin alkaa olla normaaleissa voinneissaan. Se oli Unon kuoleman jälkeen tosi kauan vaisuna eikä suostunut syömään, joten melkeen ehdin huolestua. Nykyään se on kuitenkin jo ihan oma iloinen itsensä, ruoka maistuu ja häntä heiluu.

Hyvin siis tapahtumaköyhä kesä on täällä ollut, ainakin koirarintamalla. Tällä hetkellä koirat viettää kesälomaa mun vanhempien luona, ja kuulemma kaikki kolme käyttäytyy kivasti. Kerttu ja Wäinökin mahtuu saman katon alle, vaikkei varsinkaan Wäinö kuulemma hirveästi Kertun seurasta nauti. Nykyään Wäinö ei kuitenkaan enää tärise, jos Kerttu on samassa huoneessa, joten ehkä nekin vielä toisiinsa tottuvat. Ensi viikolla vietän sitten itsekin lomaa, joten tarkotus olisi saada jotain touhuttuakin koirien kanssa. Maanantaina on ainakin nuorten koirien tokoringin pääsykokeet, joissa pyörin mukana. En tiedä vielä että olenko koiran kanssa vai ilman, riippuu siitä että onko koirat samassa kaupungissa mun kanssa. Kuulemma koirat meinaavat olla porukoilla ensi viikkoon asti, vaikka mielellään ottaisin ne kotiinkin jo. Torstaina ne reissuun lähtivät, eli viikon verran ollaan oltu eri osotteissa. Ikinä en ole Kertusta ollut erossa näin kauaa, ja onhan se vähän outo olo, vähän niin kuin varjo puuttuisi. Kepe on kuitenkin aina kotioloissa kaikessa mukana, kun taas Nuutti viihtyy paremmin omissa oloissaan.

Uusimmasta Aussie-uutisista löytyi näinkin nätti eläin