Kerttu 3 vuotta!

Iso tyttö jo :)

Tänään on juhlittu Kertun kolmansia syntymäpäiviä. Niin ne lapset kasvaa ihan hurjaa vauhtia, meidänkin juniori on jo ihan aikuinen. :) Mitenkään sen suurempia synttäribileitä Kerttu ei saanut, vähän pääsi pelaamaan pallolla ja tokotreeneissä käytiin. Iltasella tuli myös maksalaatikkokakku.

Muistan sillon aikanaan kun Kertun ostin, että mietin että jos siitä kolmivuotiaana olisi saanut yhteiskuntakelposen niin hyvä olisi. Kohtalaisen yhteiskuntakelpoinen tuosta on tullutkin, mitä nyt miesten kohtaaminen edelleen on vaikeaa. Muuten on arjessa helppo tapaus. Edelleen Kepe on vähän villinpuoleinen, välillä tuntuu harrastuskentillä ettei ihan käpälässä pysy. Mutta kiltti ja mukava ja vaivaton tyttönen se on.

Aussiehan on työkoira

Jotenkin tuntuu ihan hassulta ajatella, että kun Nuutti oli sen ikäinen mitä Kerttu on nyt, niin otin uuden pennun. Nyt ei puhettakaan, että meillä olisi pennun paikka auki, edes siinäkään tapauksessa ettei Nuutti enää kotiin muuttaisikaan. Kerttu tuntuu niin hirveän keskeneräiseltä, että ajatuskin siitä että tässä olisi sivussa pentu kasvamassa, on mahdoton. Katsellaan sitten parin-kolmen vuoden päästä asiaa uudelleen. Mulla ei ole vielä edes seuraavan koiran rotuakaan päätettynä, joten sitä pitäisi varmaan kohta ruveta miettimään, jos parinkin vuoden päästä meinaa pennun ottaa. Jos sitä nyt ensiksi yrittäisi tästä saada tokopuolella valion ja agilitypuolella kisakoiran, ja miettisi sitten tulevaa pentua. Kertun pitää kuitenkin olla saavuttanut varsinkin tokopuolelta isoimmat tavotteensa ennen uuden koiran tuloa, koska mulla ei varmasti riitä aika kahden koiran tavoitteelliseen treenaamiseen. Kertusta ei koskaan kuitenkaan tule arvokisakoiraa tuon miesongelman takia, joten mitään karsintakisoja isompia tavotteita ei kannata edes tehdä.


Treenipuolelta ollaan hakattu päätä seinään tokojen kanssa. Välillä tuntuu että se mitä jossain liikkeessä edetään, niin samaa vauhtia ottaa joku muu liike takapakkia. Ja se hemmetin merkitön merkki tuottaa hirveesti päänvaivaa. En vaan tunnu saavan sitä menemään täysillä eteenpäin niin pitkästi, että tulee käsky pysähtyä, vaan Kerttu aina ennakoi stopin. Välillä se lähtee myös suoraan ruutuun. Ai että inhoan koko liikettä.

Seuraamista ollaan alettu suoristamaan. Mun on itse vaikea nähdä millon Kerttu poikittaa, koska sen etupää on ihan oikealla paikalla, joten ollaan käskytetty appari naksuttelemaan sillon, kun Kerttu itsensä suoristaa. Viime treeneissä alkoi jo edistystä näkyä, Kepe alkoi suoristamaan itseään nopeammin ja piti itsensä suorassa kauemmin.

Agilityt menee sen sijaan mukavasti. Lähdöt on vaikeita, kun ei malttaisi mitenkään odottaa, mutta hitto että tuo etenee nätisti radalla. Käännökset vaan on kaikkea muuta kuin näppäriä, niiden kanssa pitäisi keksiä ehkä jotain. Edelleen on radalla sellainen tunne, ettei tuo ihan pysy käsissä, mutta kai se on pakko alkaa menemään joihinkin epiksiin kokeilemaan. Muuten me ei kisata koskaan.

Ja välillä pitää muistaa työn ohessakin harrastaa.

Töissä se on ollut välillä mukana iltavuorosssa. Hyvin se sielläkin käyttäytyy, kunhan pidän huolen ettei se ala vahtimaan. Se on ihan älyttömän ystävällinen potilaille, ja kun se on niin tottelevainen tyttö niin se on helppo pitää mukana. Viralliseksi terapiakoiraksi siitä ei varmaankaan olisi, mutta meidän työpaikan kuntoisen väen sekaan se sopii tosi mukavasti.

 Ja koska synttäripostaukseen pitää laittaa pentukuvia niin:

Koko nälkäinen pesue sillon vajaa kolme vuotta sitten. Kepe on heti etummaisena

Vasta kotia muuttaneena

Ja tietenkin kakkukuvat: