Pitkästä aikaa treenijuttuja

On taas vähäsen jäänyt blogin päivittäminen vähemmälle. Syytetään siitä taas vaikka töitä, pätkivää nettiä ja ihan vaan omaa laiskuuttani. Ollaan me kuitenkin touhuttu tässä kuukauden aikana kaikenlaista, on treenattu tokoa, agia ja rallya, ja onpa Keeps ollut työkoiranakin. 

Aloitetaan vaikka agilitystä. Alkukuusta käytiin Puolakan Heidin ratatreenissä, ja tuommosta rataa mentiin:

Treenit oli kivat. Rata oli sopivan haastava, mutta loppuun saakka ehdittiin. Heidi taas osaa vääntää kaikki ohjauskuviot niin rautalangasta, että niiden tekeminen onnistuu jopa minulta. Tällä radalla tehtiin paljon valsseja, mikä oli ihan kiva koska normaalisti välttelen niitä viimeiseen saakka, koska tuntuu etten mitenkään kerkeä. Tässä huomattiin että kyllä ne kerkeää tietyissä tilanteissa tehdä, kunhan vaan ajoitus onnistuu ja koira irtoaa. Valssattiin esteillä 4-5 (plus persjättö), 7-8 ja 13-14. Lisäksi puolivalssi tehtiin 14-15 esteiden välillä ja esteellä 17 oli pakkovalssin vuoro. Esteellä 22 harjoiteltiin päällejuoksua, 24:lla niistoa ja esteet 25-27 mentiin takaleikkauksilla.

Agilityssä muutenkin Kerttu on ollut pääosin tosi kivana, vaikka välillä tuntuu ettei se meinaa pysyä hanskassa ollenkaan. Muuten alkaa kuitenkin radat menemään ihan kivasti, mutta A:n kontakti on huono. Puomilla ja keinulla kontakti näyttää pelaavan kohtalaisesti, mutta A:n roiskii joka kerta.

"Jee, treeniä!"

Rally-tokoa ollaan vähäsen yritetty treenailla. Rallytreenit vaan on sunnuntaisin, ja sunnuntait on mulle vuorotyöläisenä vaikeita treenipäiviä, mutta aina sillon tällön ollaan päästy paikalle. Viimeksi pari viikkoa sitten tehtiin ekaa kertaa kisanomainen rata, mistä Kerttu sai pisteitä 100/100 ja sijoittui ekaksi. Ongelmana rallyssa on ehkä se, ettei mulla ole kunnollista seuraamiskäskyä radalle, joten seuraaminen on huonoa. Varsinkin spiraalissa oikealle sen huomaa kunnolla. Pitäisi varmaan yrittää keksiä joku seuraamissana, että saan sen seuraamisen radallakin nätimmäksi.


Tokossa katseltiin missä ollaan menossa luokkatreenillä. Luokkatreenistä voisi sanoa, että vire oli korkealla (laski kyllä toisen osuuden lopulla, muttei liian alas), ja koira oli sen verran vauhdikkaana että hyvä että käsissä pysyi. Ekan kerran karkasi kehästä heti seuraamisen jälkeen, toisen kerran lähti vetämään kunniakierrosta kesken ruudun. Mutta ei ne liikkeet ihan hirveen huonolta näytä:

Seuraaminen on edelleen vino. Mun kaveri, joka on ihmispuolen hieroja on vähän Kertun lihaksistoa käsitellyt, ja mun mielestä Kepe ei nyt niin pahasti ole jumissa, mutta vinossa se on. Pitää alkaa suoristelemaan sitä.

Zeta on edelleen se ikuisuusongelma. Hitaat, epävarmat vaihdot ja huono seuruu. On se silti eteenpäin mennyt, vaihdot ei ole enää NIIN hitaita ja epävarmoja eikä seuraaminenkaan NIIN huonoa. Kaukana ollaan hyvästä kuitenkin.

Tunnari on ihan jees. Välillä tuntuu iskevän epävarmuus, kun kapulat on uudessa järjestyksessä tai jos oma kapula on reunassa, mutta oikeeta kapulaa se sieltä hakee. Palautusta pitäisi lähteä parantamaan.

Ohjattu on muuten tosi kiva, mutta välillä ottaa kapulan rumasti. Se on kuitenkin nopea, innokas ja Kerttu ei sekoile suunnissa.

Ruutu on ehkä se eniten työtä vaativa liike. Eteenmeno on epävarma, ottaa edelleen vähän häiriötä teipeistä jotka merkkaavat sitä sallittua kahden metrin rajaa, kääntyy isolla kaarella ja saattaa sen takia olla ympyrän ulkopuolella. Itse ruudun paikka on turhan huono, valuu liikaa oikeaan reunaan. Vauhtia kuitenkin on, ja loppuliike on hieno.

Kiertohyppynouto on pääasiassa ihan hyvä. Istuminen merkin jälkeen ei vielä toimi kisamatkalla, ja merkin kiertoa pitää saada tiiviimmäksi ja palautukset kuntoon. Tällä hetkellä tämä on Kertun lemppari.

Luoksetulo on mennyt eteenpäin, mutta vielä saa hioa pysähtymistä paremmaksi.

Kaukot toimii yleensä hyvin, mutta jos on kierrokset korkeella niin saattaa pompata vähän eteenpäin kun nousee seisomaan. Seiso-istu-vaihto pitäisi olla nätimpi.

Paikallaistumisessa alkaa haistelemaan sillon, kun jätän sen. Haistelu kyllä loppuu kun olen muutaman askeleen ottanut, mutta eihän se saisi haistella yhtään. Istuu nätisti muuten, eikä maahanmenoissa tai luoksetuloissa ainakaan toistaiseksi ole reagoinut viereisen käskyyn.

Muuten sitten Kertulla on taas hauskaa treeneissä. Se on ihan tohkeissaan kun pääsee kentälle, ja tosiaan mainaa vähän irrota lapasesta (meille aika positiivinen ongelma, hyvä vaan että on ilonen). Jostain syystä se on alkanut myös palkkautumaan lelusta, ehkäpä jopa paremmin mitä namista. Se on varmaan vähän tylsistynyt treenien ulkopuolella, kun on ainoana koirana. Kyllähän se joutuu olemaan pitkiä päiviä yksin. Aina välillä se on mulla töissä mukana, kun töitten jälkeen tulee niin laiskasti lähdettyä treenaamaan. Kyllä se työpäivä väsyttää ihan yhtä tehokkaasti aussien mitä omistajankin. :)

Kerttu työpäivän alussa...

Kerttu työpäivän lopussa

Marraskuun tokokisat jäi sitten Kertun osalta väliin. Näihin ensimmäisiin kisoihin Kertulla oli dopig-kielto päällä, kun olin joutunut syöttämään sille kipulääkkeitä. Toisissa kisoissa on miestuomari, joten skipataan ihan suosiolla. Katsellaan alkuvuodesta sitä kisakalenteria uudestaan. Eipä meillä kiire ole.

Nuuttiakin käytiin katsomassa. Se on oikeen tyytyväinen elämäänsä.