Mujusen tokokoulutus ja agitreeniä

Tänään meillä oli Kertun kanssa vuorossa Mujusen Salmen tokokoulutusta. Ongelma-alueiksi valitsin zetan, merkittömän merkin, seuraamisen ja kaukot. Treeniaikaa oli tunti, joten helposti ehdittiin kaikki katsoa.

Aloiteltiin merkittömällä merkillä. Kertun ongelmahan on se, että se merkkaa teipit ja luulee niitä kosketusalustoiksi. Me ollaan Kertun kanssa tehty sitä niin, että lelu on ympyrän takana, ja tehdään ylipitkältä matkalta. Mujunen oli sitä mieltä, että jos tehdään aina oikealta matkalta, niin koira oppii laukka-askeleet. Lisäksi Mujusen mielestä kannattaa jättää nami ympyrän keskelle, eikä välttämättä näkyvää palkkaa ympyrän taakse. Tehtiin myös kokonaista ruutua. Kuunteluoppilaat oli heti merkittömän merkin takana, joten Kertun oli vähän vaikea lähteä ruutuun, mutta lisäkäskystä lähti ihan hyvällä vauhdilla ja haki ruudusta hyvän paikan. Ruudusta meinasti karata, joten otettiin toinen kiekka kävelyä ennen kuin otin koiran seuraamaan. Itse sain noottia siitä, että en kävele koiraa kohti, kun olen tottunut kävelemään ruudun keskikohtaa kohti.

Seuraavana tehtävänä oli seuraaminen, joka poikittaa. Salme yritti katsoa takaapäin meidän menoa, jolloin Kerttu ei oikein alkanut seuraamaan ollenkaan, koska liikkuri takana ahdisti niin paljon. Tätä siis pitää treenata. Sitten haettiin suoraa seuraamisasentoa, ja kun muutaman kerran palkka tuli oikealla hetkellä, niin koira alkoi suoristumaan paremmin. Enemmän vaan pitäisi treenata tätä apparin kanssa, koska mun on vaikea nähdä että millon on suorassa ja millon poikittaa.

Sitten oli zetan vuoro. Me ollaan nyt viime aikana tehty oikeesti paljon työtä zetan eteen. Ollaan tehty hirveästi erottelutreeniä, ja erottelut onnistuukin 95-prosenttisesti. Ollaan tehty ihan sellaisia, että koira saa palkan heti oikeasta asennosta, ja sellaisia että kierrän koiran, otan sen mukaan seuraamaan ja palkkaan sitten. Paljon ollaan myös liikkuroituna seurautettu zetaa ilman että ollaan tehty yhtään jäävää. Nyt tehtiin alkuun erottelua, jonka jälkeen tehtiin kokonainen zeta liikkuroituna. Ja Kerttu teki jokaisen vaihdon oikein! Ja jopa kohtuu nopeasti, eikä tippaakaan paineistuneena. Samalla saatiin kuitenkin tietää että mikä tässä mätti, koska ilmeisesti mun käskyt tulee ihan erillä äänenpainolla zetassa mitä erottelutreenissä. Vaikka yritän käskeä niin, että istumiskäsky tulee korkealla äänellä, maahan-käsky matalalla ja seiso-käsky neutraalilla äänellä, niin zetassa ne kuulosti kuulemma kuitenkin eriltä. Joten tätäkin pitää itse treenata.

Sitten oli vielä kaukot. Muutenhan ne on aika täydelliset (myös Mujusen sanojen mukaan), mutta s-i-vaihdossa takaset steppaa. Lisää siis liikeratatreeniä. Lisäksi mun käskyt on kuulemma huonoja, ja käsimerkit liian teräviä liikkeeseen, missä ei tarvita kovin korkeaa virettä.

Saatiin siis ihan ajattelemisen aiheita. Kerttu oli kyllä älyttömän hieno. Kuunteluoppilaistakin tulttin sanomaan, että huomaa kyllä että iso työ ollaan Kertun kanssa tehty, että tuo on kyllä ihan eri koira mitä se kesällä oli. Toivotaan näin, mutta tämä asiahan selviää viimeistään kokeessa. Sen kanssa on nyt treenit sujuneet tosi mukavasti, koira tekee iloisesti ja hyvällä vireellä, joten toivotaan että pitkä kisatauko on tehnyt tehtävänsä.

Samana iltana oli vielä rally-treenit. Ratatreeniä mentiin, ja Kerttu olisi kuulemma tehnyt 99 pisteen radan. Kerran tipahti nenä. Olen taas ollut huono koiranohjaaja jopa rally-treeneissä, koska Kertun seuraamisen takia en ole ikinä tyytyväinen rataan, vaikka ne ihan virheettömiä olisivatkin. Tein siis sellaisen päätöksen, etten seuruuta Kerttua ollenkaan vaan pidän sitä vaan mukana. Rallytokossa ei kuitenkaan vaadita täydellistä seuraamista, joten ihan turhaan minäkään sitä koiralta vaadin. Se, että pidän sitä mukana ja kannustan kovasti tuntuu olevan Kertulle kivempaa mitä se, että seuruutan ja olen tyytymätön sen seuraamiseen.

Muuten ollaan vietetty aika treeniköyhää viikkoa. Eilen ja tänän Kerttu kävi treenaamassa agilityä. Eilen Kerttu meni vaatimattomasti kolmosluokan rataa (Kertun torstain ryhmä on kolmosluokkalaisille tarkoitettu), ja hienosti tuo möllikoira sitä menikin. Vaikeaa oli mennä suorasta putkesta kepeille, kun keppejen molemmilta puolilta löytyi putket. Takaaleikkaukset, mitkä ennen on olleet Kertulle vähän vaikeita, meni tosi hyvin. Tänään puolestaan vaikeuksia tuottivat takaaleikkaus puomille ja varsinkin keinun kontakti (kertaalleen otti lentokeinunkin). Se on ilmeisesti melko tottunut lainaohjaajaan, kun ei se yhtään ikävöi mun perään radalla, eikä oikeestaan sen jälkeenkään. Katsellaan jospa sen saisi ensi kuussa kisoihin. :)

Tuossa videonpätkää lentokeinulle asti:

Kovin kauaa Kerttu ei nyt ehdi levähtämään, huomenna olisi suunnitelmissa rallyepikset ja sunnuntaina taas treenataan nuorten tokoringin kanssa. Jospa sitten maanantaina olisi taas vapaata.