LOMA!

Eihän tätä ole odotettukaan kuin joulukuusta. Viikko sitten lauantaina tuli eteen se kauan odotettu päivä, kun neliviikkoinen kesäloma pääsi alkamaan. Luulin vielä loman alkaessa etten tee mitään koko lomalla, paitsi jos tosi ahkeraksi oloni tunnen niin saatan kylkeä vaihtaa. Nopeasti kyllä huomasin kuinka naiivia olikaan noin ajatella, kun tuntuu että kalenteri on vähintään yhtä täynnä mitä normaalistikin.


Blogin päivittäminenkin on kaikessa kiireessä ja hopussa jäänyt. Tässä reilun kuukauden aikana on ehtinyt jo kesäkausi hyvinkin käynnistyä. Kerttu treenaa kesäisin tottista, rallya ja agilitya ryhmässä, ja tokoa ihan omin päin. Tokolle ei siis edes haettu ryhmäpaikkaa, mikä tietenkin alkoi kaduttaa heti kun tajusin että paikkikset ei toimi.

Eli ensin tokot. Kokeen jälkeen ollaan oltu aika vähällä treenillä, mutta kävästiin kyllä kollegiossa vetämässä luokkatreenit, kaikki liikkeet putkeen mutta liikkeiden välillä palkka. Alotettiin paikallaoloilla. Istuminen siisti, ei mitään ongelmaa. Makaamaan ekasta käskystä, mutta luoksetuloa ennakoi hyvin vahvasti. Takamus nousi ylös jo ensimmäisen koiran käskystä. Ilman liikkuria tehtynä ei ole ongelmaa, eli Kepe vissiin tahtoo liikkuria karkuun.

Seuraaminen oli kuraa, mutta sitä se on nyt vähän aikaa ollutkin. Oikealle käännökset ei toimi (huomasin tänään ettei se osaa käyttää takaosaansa kun toiseen suuntaan), ja kontakti tippuu. Oli myös turhan väljää. Vire oli huono, mutta se menee osittain myös äärettömän kuuman ilman piikkiin. Itsellekin tuli hiki pelkästään seuruukaaviota kävellessä, eli Kerttu huonosti lämpöä sietävänä oli ihan poikki.

Zeta oli jees, kaikki vaihdot tuli. Seuraaminen taas huonoa, ja vaihdot hitaita. En kyllä usko että meidän zetasta paljon tätä parempaa ikinä tulee. Se on jo saavutus että Kepe tekee kaikki vaihdot.

Luoksari huono. Ekalla maahan, mutta valui molemmat stopit.

Ruutu myös huono, jostain syystä ei löytänyt ruutuun. Tai ei vaan raukka jaksanut. Piti näyttää missä ruutu oli, niin sitten teki hyvin. Eteenmeno hitusen vino.

Ohjattu hyvä, samoin tunnari. Kaukot muistaakseni myös ihan jees. Taisi olla joku kaksoiskäsky?

Kiertohärdellissä lähti yllättävänkin hyvin kiertämään (ajattelin oikeasti että se ei sinne asti jaksa juosta, oli jo niin puhki). Taas unohdin käskysanan millä lähettää kapulalle, joten nyt pitäisi itseä ottaa tämän suhteen niskasta kiinni.

Nyt vaan luoksari ja seuruu kuntoon, niin kyllä tuosta ihan hyvä tulee. Toivottavasti syksyllä/talvella päästäisiin niitä ykkösiäkin taas hakemaan.

Käytiin me Jalosen Mikan tokokoulutuksessakin. Kerttu teki ehkä parasta tunnaria ikinä. Tunnarit (ehkä 25 kpl) oli aika pienessä kasassa ja osittain päällekäin, Mika vieraana miehenä istuu vieressä ja lähetän Kertun 20 metrin päästä. Kepe ei ottanut painetta yhtään, vaan teki loistavaa työtä kapuloilla ja löysi oikean. Muutenkin oli aika pätevänä tyttönä, ja sosiaalisena. Ei tosiaan yhtään vierastanut Mikaa, vaan meni tosi reippaasti tekemään tuttavuutta.

Tottista ei olla vielä ihan hirveästi ehditty treenaamaan. Se vähä mitä ollaan tehty, niin lähinnä leikkimistä ja esteitä. Ja kyllähän tuo vihdoinkin noutaa 650 grammasta, mihin se ei ole viimeiseen kolmeen vuoteen oikeen suostunut koskemaankaan.

Rally-toko. Mitähän siitä nyt sanoisi? Mulla ei ihan hirveästi nappaa tämä laji, ja mietinkin että olikohan järkeä ottaa edes koko ryhmäpaikkaa. En tiedä mikä tässä mättää, koira tekee kyllä hyvin ja oikein mutta ei vaan jotenkin tunnu hyvältä. Joku on vähän pielessä, en tiedä mikä. Oma motivaatio varmaan.

Agilityssä taas olen Kerttua itse juoksuttanut. Välillä jalat kestää paremmin, välillä huonommin, mutta kestävät kuitenkin. Kivaa meillä on Kertun kanssa ollut, ja Kerttu on ollut aika pätevä. A:n kanssa Kepe jostain syystä pelleilee, eli jää sinne A:n huipulle. Muuten se kulkee aika mukavasti.

Nuutti tuli takaisin kotiin! Ei pysyvästi, mutta nyt vähäksi ajaksi aktiivilomaa viettämään. Treeneihin joutui jo heti ekana päivänä, ja aika kivasti tekikin. Ruutu oli vähän hukassa, mutta eteenmenot hyvät. Merkin kierto hyvä, seuraaminen hyvää ja kaukojumppa hyvää. Jäävät sekottuivat, mutta ne on sillä sekoittunut jo kauan aikaa. Mutta hyvin oli asiat muistissa, vaikkei 9 kuukauteen ole treenannut mitään. Kävipä se kuunteluoppilaana Jalosen koulutuksessa, ja hienosti kuuntelikin eikä värkännyt ylimääräisiä.

Terveyshuolia on ollut vähän kaikilla koirilla. Wäinö ontui toista takastaan aika kauan. Diagnoosina oli revähdys, joka on nyt jo huomattavasti parempana. Wäinö käy jo vajaan kymmenen kilometrin lenkkejä, ja jalka on hyvin kestänyt alla. Wäinö on myös kovasti jo piristynyt, keväällä se oli aika masentunut tuon jalkaongelman takia. Onneksi kuitenkin alkaa näyttää jo hyvältä, sitä vaan aina meinaa säikähtää kun 10½-vuotias koira alkaa ontumaan. Wäinöltä kuvattiin selkä puolesta välistä, lonkat ja takajalat, ja luusto näytti vielä tässä iässä oikeen nätiltä.

Nuutti puolestaan on välillä vinkassut, kun sen on sylistä laskenut. Se teki sitä kyllä joskus nuorenakin, mutta toisaalta se oli nuorena useasti kipeä. Mitään kipukohtaa siitä ei tunnustelemalla eikä vääntelemällä löydy, eli tämä vikinän syy on siis vielä mysteeri. Muuten se ei hirveän kipeältä vaikuta. On se kyllä huomattavasti väsyneempi mitä syksyllä, mutta se on kuulemma ollut tuommoinen jo pidempään. Vähän olen miettinyt että kävisin siitä perusverikokeet otattamassa, jos se ei piristymään ala. Rasituksessakin väsähtää aika nopeesti.

Kertulta taas löytyi nisän vierestä pieni kova patti. Itsehän jo meinasin säikähtää että nyt se kuolee syöpään, mutta treenikaverit sai puhuttua vähän järkeä päähän. Patti on tosi pieni, niin pieni ettei siitä saisi edes koepalaa, ja Kerttu on niin nuori ettei tuon ikäisillä ole juuri ikinä pahanlaatuista nisäkasvainta. Seurantalinjalla kuitenkin ollaan, katsellaan mihin suuntaan se lähtee kehittymään vai lähteekö mihinkään. Mun mielestä se on jo pienentynyt vähän, tai ainakaan ei ole yhtä kovareunainen mitä viikko sitten.