Sydänultrassa

Eilen tuli eteen se jännittävä päivä, kun oli aika viedä Wäinö sydäntutkimuksiin. Wäinöllä oireilu alkoi kesän lopulla, ja äiti mulle puhelimessa kertoikin että Wäinöä on alkanut yskittää aina välillä. Muuten oli kuulemma reipas poika, kävi pitkiä n. 10 kilometrin lenkkejä eikä lämpimästäkään hyytynyt. En siis ihan hirveästi huolestunut, ennen kuin elokuun puolessa välissä menin Wäinöä ja Nuuttia katsomaan. Wäinö tietenkin innostui minut nähdessään, ja yski ja köhi varmaan puoli tuntia. Yskä oli niin kovaa, että Wäinön piti laittaa lattialle makaamaan, että sai yskittyä kunnolla. Mitään limaysköksiä ei kuitenkaan ulos tullut.

Heti alkuviikosta Wäinö pääsi lääkäriin, kun aloin epäillä että yskimisen takana voi olla sydänvaivaa tai ongelmaa jossain nielun seudulla. Wäinö vietiin kunnalliselle, joka ei juuri mitään muuta sydäntutkimusta voi tehdä kuin kuuntelun, mutta pystyy kuitenkin nielun tsekkaamaan. Omasta mielestä yskä kuulosti siltä, että siellä voisi olla tulehdusta. Nielu oli kuitenkin puhdas, ja lääkäri suositteli tarkempaa sydäntutkimusta. Varasin siis ajan entiseen Akuuttiin, nykyiseen Evidensiaan, Niemelän Outille joka on Wäinön sydämen ennenkin ultrannut.

Kolmisen viikkoa jouduttiin aikaa odottelemaan. Välillä mietittiin koko ajan perumista, koska yskiminen selvästi vähentyi, mutta tulin kuitenkin siihen päätökseen, että parempi se on omankin mielenterveyden kannalta tutkia. Ja hyvä että tutkittiin.

Ensin kuunneltiin sydänäänet, ja sivuäänihän sieltä kuului, voimakkuudelta 3/6. Pulssi oli 80, syke tasainen. Wäinö pistettiin kyljelleen, ja sydäntä ultrattiin. Olin kyllä tosi tyytyväinen että Wäinöstä on ultra otettu aiemminkin, koska nyt oli niin helppo verrata näitä tuloksia kolmen vuoden takaisiin. Selvästi muutosta on tullut, vasen kammio on turhan iso ja vasemman puolen eteis-kammioläpät ei toimi ihan kunnolla. Vasemman kammion läpimitta diastolessa oli nyt 32 mm, kun edellisellä kerralla se oli 27. Systolessa vasen kammio oli läpimitaltaan 20 mm, kun kolmen vuoden takainen luku oli 17 mm. Sydämen vasen eteinen on siis suurentunut. Aortan läpimitta oli pysynyt kohtalaisen samana (nyt 14 mm, viimeksi 13,5 mm). Vasemman eteisen ja aortan suhde oli nyt 1,65, kun terveellä koiralla se on maksimissaan 1,5. Yleensä se on kuitenkin jo paljon suurempi (tyyliin 1,9) siinä vaiheessa, kun sairaus todetaan.  Diagnoosina mitraaliläpän endokardoosi. Sairaus löydettiin aikaisessa vaiheessa, mutta päätettiin kuitenkin aloittaa sydänlääkityksenä Medvedin. Nestekertymiä ei löytynyt, joten nesteenpoistolääkitystä ei tarvitse ainakaan vielä aloittaa.

Seuraneidillä oli tylsää, kun kerrankin ei ollut huomion keskipisteenä

Ja sydämen oikea puoli toimii kuten pitääkin. Sillä puolen kaikki läpät toimii, eikä läppävuotoja löytynyt. Mutta niinhän se läppävian kanssa yleensä meneekin, että vasen puoli reistaa ensin. Sillä on kuitenkin raskaampi työtaakka.

Lääkäri oli kuitenkin vähän sitä mieltä, ettei Wäinön oireet ihan selity tällä, joten napattiin thorax-röntgen. Henkitorvi oli yhdestä kohtaa vähän matalampi, mutta ei kuitenkaan mitään minkä pitäisi aiheuttaa ongelmia. Se mikä mua näissä kuvissa huolestuttaa, oli yhdessä kuvassa sydämen päällä näkyvä vaalea laikku. Periaatteessa voi olla ettei se ole mitään. Voi olla jotain kuvausteknistä, tai voi olla jotain arpikudosta. Yksi mahdollisuus oli myös pneumoniamuutos, ja sen takia otettiin CRP ja PVK. Arvot oli kuitenkin kaikki ihan kohdillaan. Huonoin vaihtoehtohan olisi kasvain keuhkoissa. Kuukauden päästä otetaan kontrollikuvat, samalla hoidetaan hampaat kuntoon siinä tapauksessa, ettei se tiivistymä ole kasvain. Wäinöstä otettiin yhteensä neljä kuvaa, joista vaan yhdessä näkyi tuo muutos. Toivottavasti on siis vaan jotain harmitonta.

Wäinöhän on sitä mieltä että hän on varsin terve nuori mies. Mustakin tuntui vähän hassulta, kun lääkäri puhui Wäinöstä vanhana koirana, kun itse en sitä vanhukseksi miellä ollenkaan. Se on kuitenkin se, jota aina luullaan porukan nuorimmaksi. Täysi kakara, vaikka ikää on yli 10 vuotta.

Nuutti on sitä mieltä, että onneksi on edes maailman paras isoveli, kun on maailman
raivostuttavin pikkusiskokin.

Nyt Wäinö saa kuitenkin rauhassa nauttia syksystä. Se tykkää kamalasti, kun pääsevät Nuutin kanssa joka päivä moneksi tunniksi metsään. Nuuttikin on tyytyväinen, kun on taas syksy ja saa syödä vaikka kuinka paljon marjoja. Itse olen tyytyväinen, että ne molemmat saavat viettää rauhallisia eläkepäiviä siellä jossain keskellä ei-mitään. Ei niistä kaupunkikoiriksi ole.

On ne molemmat (tai siis kaikki kolme) vaan semmosia kullanmurusia. Onhan niissä kaikissa omat puutteensa, mutta hirveän onnellinen olen että juuri nämä kolme ääliötä satuin itselleni ostamaan.