Rally-tokoa

Eilen oli rally-tokon kotikisat, ja kun me ei Kertun kanssa ilmottauduttu kisaamaan, niin lupauduin MES-luokan nollakoirakoksi. Pikkasen toki alkuun meinasi jännittää, kun Kepe ei ole edes voittajassa kisannut, mutta onneksi ei mitään haittaa vaikka nollakoirakko vähän mokaileekin.

Ensimmäisellä radalla oli jokunen kohta, jotka tiesin jo etukäteen meille vaikeaksi. Liikkeestä istumisen jälkeen koiran kutsuminen oli justiin putkea kohti (siinä ei lopulta ollut ongelmia), ja oikeastaan koko loppu rata oikealla oli sellaisia kylttejä mitä ei oikealla olla pahemmin harjoiteltu. Eikä hypyn jälkeen edessä puolenvaihto ole Kertulle mikään helppo homma (onnistui yllättävän hyvin), 270 oikealle koira oikealla ei myöskään, peruutusta ei olla tehty varmaan ollenkaan oikealla, eikä neidin takajalat meinaa taipua oikealla täyskäännökseen. Suurin osa perusasennoista oikealla oli vinoja, ja peruuttaminen ei onnistunut. Se kyllä yksittäisenä tehtävänä radan ulkopuolella onnistui, mutta olin jo päättänyt että mitään ei uusita, aivan sama miten kävi (koska Kertulle ei kerrota jos joku ei onnistu), eli otettiin vain askel peruutusta ja jatkettiin matkaa. Käytösruudussa oli seisominen edessä, ja Kerttu sai kokeilla sitä kahdesti, kun yksi koira keskeytti radan. Molemmilla kerroilla meni paremmin mitä tiistain treeneissä, mutta kummallakaan kerralla ei koko aikaa pysynyt seisomassa.

Toinen rata oli sitten meille sopivampi. Käytösruudussa oli istuminen edessä, mikä on ehkä helpoin meille. Siinä ei sen kummempia. Radalla liikkeestä istumisesta tuli -3 (koira oli oikealla, joten varmistelin turhan paljon), puolenvaihdosta jalkojen välistä -1, yhdestä käännöksestä -3 (en hoksannut odottaa Kerttua) ja spiraalista -1, koska jouduin hetken miettimään että kumpaan suuntaan mennään. Yhteensä siis 92 pistettä. Ihan hirveän kaukana ei siis olla 95 pisteen suorituksista, mutta ensin meidän vissiin pitäisi korkata se voittajaluokka...

Ensimmäiselle radalla otin Kertun niin, että temputin sitä ennen suoritusta ja kävin läpi vaikeita kylttejä. Suorituksen aikana sitten vire oli huono. Toiselle radalle otin Kertun suoraan seinästä, ja se rata menikin paremmin. Tästä lähtien siis Kerttu saa odottaa omaa vuoroaan kentän laidalla, ja pitää vaan luottaa siihen että kyllä se ne kyltit osaa.

Korjaussarjaa haettiin, ja se myös saatiin. Ylipäänsä oikealla tekemistä pitää petrata ja koira pitää saada suoraksi. Pakitukset pitää saada kuntoon. Mun pitää pystyä rauhottamaan tilanne paremmin kylttien välissä, että saan pakan koottua ennen seuraavaa tehtävää. Myös käytösruutua pitää treenata vielä. Ja vaikka seisomista tai oikealla puolella oloa ei vielä voittajassa tulekaan, niin haluan saada koiran samalla myös MES-valmiiksi, että käyn vaan sitten kisaamassa molemmat ylemmät luokat sumpussa. Ja jos tuplakisoissakin käydään, ja ekalta radalta tulee RTK3 niin olisihan se kiva käydä samalla se MES-ratakin tekemässä.

Hannukin pääsi kisapaikalle, mutta joutui viettämään aikansa häkissä. Hienosti se jaksoi odottaa, ja kohtuullisen hiljaakin oli.

Tänään oli sitten taas Hannun vuoro treenata rallya. Otettiin temponmuutoksia, spiraalia ja pujottelua. Hitaassa kävelyssä Hannun takapuoli meinaa painua alas, mutta muuten pysyy hyvin mukana kunhan on nami kädessä. Nyt pitäisi saada se nami häivytettyä pois. Treeneissä oli myös juoksunarttu, joka Hannua vähän kiinnosti, mutta hyvin teki töitä silloin kun työvuoro oli ja nuuskutteli narttuun päin silloin kun oli vapaalla.

Kertulla oli tänään tokotreenit. Tehtiin ensin L-liike (maahan, seiso) ja seisomisen jälkeen jatkoin matkaa ja luoksetulo. Luoksetulopaikalta sitten lähetin Kertun kiertämään L:n kulmassa olevan merkin, jonka se hyvin bongasi. Meidän hallin pohja on uusittu, ja pito on nyt parempi, joten toivoin että se vähän hillitsisi Kertun kaarratusta, mutta ei. Seuraavana tehtiin paikallaolot (ei kummempia, Kerttu vähän luimistelee liikkurille takana mutta ei lähde karkuun) ja sitten eteenmenoa. Kertun eteenmenot alkaa olla ihan hyvällä mallilla. Ei vielä mitenkään 100 prosenttisen varmaa menoa, mutta edistystä kuitenkin tapahtunut. Loppuun tehtiin vielä jäävät, kaikki kolme putkeen, ja ne osuivat kaikki kohdilleen. Oikeen pätevä tyttönen se oli taas tänään.

Hannun kanssa ollaan kotona treenattu merkin kiertoa ja noutoa. Nykyään se noutaa kapulaa, mutta se pitäminen on edelleen tuskaista. Parempaan päin sekin mennyt, mutta hidas prosessi tuntuu tämäkin olevan.

On se vaan söpö kun se nukkuu

Tämmönen hoitolainen oli meillä tänään