Wäinölle pitäisi nyt syksyn aikana tilata sydänkontrolli, ja samalla pitäisi miettiä että mitä tuon yskän kanssa tehdään. Pitää kysyä lääkäriltä että auttaisiko siihen esim. astmalääke tai joku. Wäinö on muuten niin pirtsakka että en haluaisi sitä yskän takia viedä piikillekään. Vuosi sitten thorax-röntgenissä löytyi keuhkoista joku valkoinen tiivistymä, mutta en tiedä että haluanko kuvata Wäinön keuhkoja enää uudelleen. En halua tietää, jos se tiivistymä on kasvanut. Mielummin menisin ihan vaan oireiden perusteella. Toisaalta tässä helpottaisi tieto siitä, että tiivistymä on pysynyt samankokoisena eikä siellä olisi mitään etenevää keuhkosairautta, mutta fakta on se että joku tuon yskimisen aiheuttaa. Tässä kuukauden aikana varmaan on pakko se lääkäri varata Wäinölle, pitää sitten keskustella asiasta. Wäinö täyttää pian 12, joten ikää on jonkun verran. Wäinö ei kuitenkaan missään nimessä muistuta vanhaa koiraa. Se on tosi virkeä ja jatkuvasti iloinen, se kulkee kevyesti kymmenen kilometrin lenkit ja muutenkin menee nuorempien mukana ilman mitään ongelmaa. Sydänkin on oireeton, enkä usko että sydänvika on tässä vuoden aikana pahentunut. Ainoa ongelma on tuo yskiminen, mikä voi olla välillä aika rajuakin ja sen voi laukaista melkeen mikä vaan.
Nuutin eläkepäivät sujuvat leppoisasti. Niitä ei häiritse mikään muu kuin se, että välillä tuon nuo kaksi aussiekakaraa Nuuttia kiusaamaan. Jännää miten Wäinöllä ja Nuutilla on sillain osat vaihtuneet, että kun Kerttu tuli, niin Wäinö piti Kertun kurissa ja nuhteessa ja jos oltiin samassa huoneessakaan niin hampaat oli esillä. Nuutti taas otti Kertun hyvin vastaan, heti adoptoi sen pikkusiskokseen. Nyt taas Nuutti on se, joka on äkäinen Hannulle. Hannu kävelee ohi, niin Nuutti jo murisee. Wäinö puolestaan ei hirveästi kiinnitä Hannuun huomiota. Kertunkin Wäinö nykyään hyväksyy, mutta Kerttu puolestaan on välillä vaikea Wäinöä kohtaan. Jos kierrokset menee yli, niin se herkästi tekee hyökkäyksen Wäinön päälle, ja Wäinöhän tästä järkyttyy syvästi ja rupeaa pakonomaisesti hoitamaan leluja. Eli nyt kun ei tarvii enää Wäinöä vahtia Kertun läheisyydessä, niin pitää vahtia Kerttua Wäinön läheisyydessä.
Molempien shelttejen kanssa tehtiin vähän tokoa. Tekniikka ei ehkä ole kovin hyvää (eikä sen tarviikaan), mutta hirveän innolla ne olivat mukana.
Parin viikon treenitauon jälkeen aussietkin pääsivät treenaamaan. Kertun kanssa tehtiin ensin rally-tokorataa. MES-luokan rata, jossa koira koko ajan vasemmalla. Käytösruudussa edessä seisominen, joka on vielä vaikeaa. Kertun rally-treenien jälkeen tehtiin Hannun kanssa tokoa. Otettiin ruutuun lähetys ja siellä seisominen, vähän seuraamispätkää, luoksari ja jääviä. Muut onnistui kivasti, mutta yhdessä ruutuun lähettämisessä karkasi ääntä. Hannun treenin jälkeen otin taas Kertun tokoa treenaamaan. Tehtiin ensin kiertohärdelliä. Asennoista istuminen oli alkuun vähän vaikea, ja Kerttu bongasi heti vasemman kapulan, mutta lähti kyllä oikealle ihan hyvin. Sitten tehtiin kokonainen ruutu. Ruudun jälkeen treenattiin eteenmenoja. Tehtiin eteenmenoja myös ruudun viereen. Pari kertaa Kerttu karkasi ruutuun, mutta tajusi aika nopeasti että nyt ei treenattukaan ruutua. Loppuun vielä tehtiin kuuntelutreeniä niin, että merkki oli muutaman metrin päästä ruudusta, ja lähetin Kertun kiertämään. Sen jälkeen lähetin Kertun eteen merkin ja ruudun väliin, ja viimeisenä vielä ruutuun. Pitäisi seuraavalla kerralla toisin päin, että ensin ruutuun ja sitten eteen ruudun viereen.
Kepe oli tosi hyvällä fiiliksellä mukana. Joka toisto ei onnistunut, mutta ilmeisesti minä onnistuin kertomaan Kertulle ettei epäonnistuminen haittaa, koska Kerttu ei ottanut yhtään itseensä, vaan seuraavankin toiston teki ihan yhtä innolla.
Kisat on Kertun osalta nyt tälle vuotta kisattu. Mun oli tarkoitus viedä se marraskuussa tokon KV-kokeeseen, mutta siihen on enää kuukausi aikaa eikä Kertun selkä ole vieläkään kunnossa, joten jää välistä. Rallykokeet olisivat lauantaina, mutta ilmottautumisaikaan Kerttu oli niin jumissa että jätin ilmottamatta. Lupauduttiin kuitenkin MES-luokan nollakoirakoksi. Agilityynkään en uskalla Kepeä viedä ennen kuin selkä on kunnossa. Jumpatessa huomaa selvästi, miten venytykset oikealle on vaikeita. Vasemmalle venyy hyvin, mutta oikealle venytellessä meinaa joko istahtaa, tai sitten takajalat lähtee liikkeelle. Loppukuusta katsotaan että onko jumppailu yhtään auttanut, vai mennäänkö tarkempiin tutkimuksiin. Ensi vuoden kisojakin tulee mietittyä vähän tarkemmin lisenssin takia. Jos Kertulla on vikaa selässä ja Hannu ei ole kisakunnossa, niin ei sitten kisata koko vuonna. Jos Hannu on kisakunnossa, niin sitten voisi lisenssinkin ehkä ostaa. Musta tuntuu että Hannu tulee olemaan myös sellainen koira, jota ei kannata turhan useasti kilpailuttaa, joten saa nähdä miten tuo lisenssin osto meidän kisauraan vaikuttaa.
Hannun kanssa käytiin tänään tottistreeneissä. Vähän terapeuttisiakin nuo treenit, kun saa porukalla miettiä että mitä tämän piippauksen kanssa tekee. Tänään huomattiin että Hannu on jumissa namikädessä. Ilman namia se ei raukka osaa tulla edes sivulle. Pitää oikeesti alkaa irrottamaan sitä kädestä. Hannu teki myös luoksetuloa ja leikki tosi kivasti. Kivahan se on muutenkin, tuommonen mamman mussukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti