Lähdetään kuitenkin liikkeelle joulukuusta 2016. Silloin nimittäin otin puhelimen käteen ja soitin Viitasaarelle, kun bongasin että siellä olisi mielenkiintoinen aussiepentue tulossa. Juteltiin Tiinan kanssa puhelimessa niin kauan, että olin myöhästyä töistä, ja lupauduin tulemaan tammikuussa näytille.Tammikuussa käytiin Kertun kanssa Ristimäen Jessican tokokoulutuksessa. Jessica puhui paljon viretilasta, ja sainkin uutta ajatusta että miten Kerttua työstää eteenpäin. Kävin myös tammikuussa Viitasaarella katsomassa paria aussienarttua, Millaa ja Kioa, jotka oli juuri astutettu. Kertulla alkoi viimeiset juoksut, ja loppukevät olikin yhtä hormonimylläkkää. Kisoja piti perua juoksujen takia.
Maaliskuu. Heti maaliskuun alussa erään työpäivän jälkeen tuli lähtö sairaalaan, kun puhe rupesi sammaltamaan. Pari päivää siitä niin meni myös käsi. Lääkärit meinasivat että tämä on ohimenevää, ja määräsivät 10 päivää saikkua. Se sama saikku jatkuu edelleen, kymmenen kuukautta myöhemmin, eli se siitä ohimenevyydestä. Näyttelyt piti perua, onneksi oli tuomarinmuutos niin saatiin rahat takaisin. Viikon verran siitä, kun pääsin sairaalasta syntyi pari pentueellista pikkuausseja. Siinä sitten pähkäilin että pystynkö semmoista ottamaan, mutta kun tappavat taudit oli suljettu pois ja lääkärit olivat sitä mieltä, että kyllä se ohi menee, niin päätin ottaa pennun. Kerttu kävi juoksemassa pari hylkyä aksasta ja käytiin Kertun kanssa hakemassa RTK2. Molemmilta radoilta perusasentovirheet, toista en huomennut uusia eli pisteitä tuli 90 ja 97.
Huhtikuussa oli tämän vuoden AINOAT tokokisat. Jestas. Hyvä kakkonen tuli, Kerttu nollasi luoksarin. Kepe treenaili aksaa ja tokoa ja kävi juoksemassa aksasta vitosen ja kympin. Kepe myös sairastui kyseisellä reissulla, eli aksaepikset ja tokokoulutus jouduttiin jättämään välistä. Loppukuusta kävin katsomassa ensimmäistä kertaa Hannua ja kumppaneita.
Toukokuussa aloitettiin kesäkausi lumisateessa. Toukokuussa meille myös muutti pieni kiljukaula joka sai nimekseen Hannun. Treffattiin Hannun veljeä Reetua ja opeteltiin elämistä ja treenattiin pääasiassa Kertun kanssa, mutta pääsi Hannukin alottelemaan tokokoiran uraa. Kerttu sopeutui yllättävän hyvin Hannun tuloon, ehkä kiitos valeraskauden. Valeraskauteen ehdin jo hakea lääkkeet, mutta en ehtinyt sitä antaa ennen kun oireet sitten loppuivat.
Kesäkuussa Hannu treffaili paljon pentuja, niin sisaruksiaan kuin myös muita alueen samankokoisia pentusia ja Kerttu ui. Treenailtiin vähän.
Heinäkuussa Kerttu sterkattiin. Sterkan jälkeen Kerttu alkoi pissata verta, ja sai vielä lankareaktion mutta muuten parani hyvin. Vaikeaa oli pitää Hannu ja Kerttu leikkimättä keskenään... Hannu tuli neljän kuukauden ikään, alkoi väläyttelemään otteita vahtivietistä ja terävyydestä. Leikittiin muiden pentujen ja sisarusten kanssa ja treenailtiin. Hannu sai myös paikata Kerttua rallytreeneistä, kun Kerttu vielä paranteli haavaansa.
Elokuu meni niinkuin muutkin kesäkuukaudet. Uitiin, treenattiin ja leikittiin. Kerttu kävi juoksemassa jonkun agiradan ja omistaja kuntoutti kättään fysioterapiassa.
Syyskuussakin Kertulla oli aksastartteja. Kertun selkä alkoi oireilla, ja käytiin venyttelykurssilla. Ei enää uitu mutta käytiin rannalla leikkimässä. Hannua ei enää voinut terävyyden takia pitää irti paikoilla, missä oli muitakin, joten pentupainit loppuivat. Ohjaajan lisäksi myös Kerttu kuntoutti itseään fysioterapiassa. Talvikausikin alkoi, aloin kouluttamaan tokon lisäksi myös rally-tokoa
Lokakuussa Kerttu oli parilla rallyradalla MES-luokan nollakoirana. Ihan hyvältä sen tekeminen alkoi näyttää, oikea puoli vielä helposti vinotti. Wäinö kävi sydänlääkärissä. Keuhkot kuvattiin puhtaaksi. Kerttu kävi rally-tokokoulutuskessa ja oli pätevä.
Marraskuussa vietettiin kaksia syntymäpäiviä, kun Nuutti täytti 8 ja Kerttu 5. Kerttu kävi taas nollakoirana rallykisoissa ja käytiin hyppytekniikkakoulutuksessa. Sitä pitäisi muistaa treenata lisää.
Joulukuussa ei tapahtunut mitään kummempaa. Joulu vietettiin kotikotona ja Wäinö täytti 12. Minä vietin aikani pääasiassa joko koirien kanssa tai salilla, ihan kuten edellisinäkin kuukausina.
Tämmöset tavoitteet asetettiin kuluneelle vuodelle:
- Jos edes kisattaisiin siellä tokon puolella vähän ahkerammin. Helmikuussa olisi ensimmäiset kisat, mutta kun ne juoksut ajoittuu samalle ajalle...
* Jooei. Tasan yhdet kisat käytiin.
* RTK2 haettiin. Ei edes startattu voittajassa, kun omistajaa ei kiinnostanut.
- Aksassa Kertulla vaihtuu keväällä ohjaaja nykyisen ohjaajan muuttaessa pois, toivottavasti jotain kisastarttejakin mahtuu vuoteen.
* Jokunen joo. Kertulla vaan selkä reistaa, niin ei hirveästi ole aksattu.
- Uutta pentua voisi vähän tarkemmin miettiä.
* En tiedä mietinkö tarkasti, mutta ostin joka tapauksessa.
- Näyttelyt on katsottuna tälle vuodelle, ja tavoitteena olisi nyt se H.
* No ei tätäkään.
- Sterkkaus taitaa olla tälle vuodelle edessä.
* Tämä toteutui!
- Wäinölle ja Nuutille stressittömiä ja mahdollisimman terveitä eläkepäiviä.
* Ja tämäkin toteutui.
Tälle vuodelle ei edes kannattaisi laittaa tavotteita, mutta laitetaan nyt jotain ylös.
Mutta hyvähän olisi jos me Kertun kanssa tänä vuonna ehkä kisattaisiin tokossa. Olisi kiva saada Kerttu valioksi ennen kuin Hannu aloittaa kisauransa. Katsellaan Kertun kanssa tuota rally-tokon puolta että kiinnostaako siellä kisaaminen vai eikö kiinnosta. Hoidetaan tyttösen selkää kuntoon, ja katsellaan sen jälkeen aksaa. Varmaan pitää uusintakuvata selkä.
Sheltit saavat jatkaa elämäänsä niin kuin tähänkin asti.
Omistaja yrittää saada toisenkin käden nyrkkiin. On nimittäin vähän sellainen fiilis, että jos se ei lähde toimimaan tämän vuoden aikana niin ei se lähde toimimaan enää ikinä. Omistaja yrittää myös pähkäillä itselleen ammattia jossa pärjää kirjaimellisesti kädetönkin ihminen. Lisäksi jatketaan salilla käymistä ahkerasti.
Ja kaikki yritetään pysyä vähän terveempinä. Suurin huolenaihe on tällä hetkellä Kertun selkä, toivottavasti sieltä ei mitään ikävyyksiä paljastu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti