Tänä vuonna tokon SM:t olivat kotikisat, joten olin lupautunut talkoilemaan. Hannu alkoi olla ALO-valmis, mutta olen tosi tyytyväinen että tein sen päätöksen, etten tänä vuonna kisaa sen kanssa. Muutenhan oltaisiin haluttu SM:iin, olisi tullut kiire, ohjaaja olisi turhautunut ja koira ahdistunut ja piipannut. Kerttu ei ole kisannut tokossa puoleentoista vuoteen, joten kun kumpaakaan koiraani en vienyt kisoihin, niin päätin sitten talkoilla lauantain ja sunnuntain. Koirille hommasin hoitopaikan, koska tiesin että päivät voi venyä pitkiksi.
Perjantai-iltana kuitenkin puhelin kilahti, että meillä ei ole paikkiskaveria juoksunartulle. Kertullahan on ahdistanut paikkikset, joten sanoin että jos ketään muuta ei saa, ja itse saan olla näkösällä, niin Kerttu voi tulla, mutten ota sitä riskiä että menen piiloon. Tämä sopi, joten Hannu joutui yksin hoitoon ja Kerttu lähti mukaan Liminkaan.
Kerttu teki tosi kiltisti paikkikset, mitä nyt maahanmenoon tarvitsi toisen käskyn. Treenailtiin vähän kehien loputtua eteenmenoja, jotka Kerttu teki kivasti.
Ennen kun ehdittiin kotiin karata, nollakoiran ohjaaja kysyi että voiko Kerttu tehdä finaalissa puolet liikkeistä, varsinaisella nollakoiralla kun alkaa olla ikää ja lämmin sää vähän huolestutti. Kepe oli ollut hyvinkin reippaana kehässä, ja kun Kerttu piti joka tapauksessa ottaa sunnuntainakin mukaan, niin suostuin.
Seuraavana päivänä siis Kerttu joutui aloittamaan finaalin, ja Kerttua jännitti kyllä kovasti vaikkei ohjaajaa jännittänytkään. Oltiin jaettu liikkeet, Kertulle tuli ruutu, ohjattu, kaukot, hässäkkä ja tunnari. Tunnari ja kaukot menivät kivasti, niissä ei mitään ongelmaa. Ruutu oli vaikea, kun lähetyspaikalta et juuri ruutua nähnyt, mutta voittaja-kehän kirkkaan keltainen ruutu näkyi erittäin selvästi. Kertulla hyvä eteenmeno, mutta oli lähdössä voittajan ruutuun, joten pyysin takaisin. Ohjatussa arvottiin vasen, mikä oli yleisön vieressä. Merkille Kerttu meni hyvin, mutta kapulalle jouduin pyytämään varmaan kolmesti. Kyllä se sitten sen uskalsi hakea. Kierto oli myös yleisöä päin, ja sinne Kerttu ei enää uskaltanut mennä. Saatiinpa treenilista, mikä sisältää siis paljon yleisöä kohti menoa. Kentän laidalla vielä lähettelin Kerttua eteen yleisöön alustalle, ja toki se alustalle meni hyvin. Loppuun vielä paikkikset. Kerttu alkoi olemaan jo aika väsynyt, vähän rähähtelikin juuri ennen kehään menoa, joten päätin olla taas näkyvillä. Tuplakäsky maahanmenoon taas, muuten istui tosi ryhdikkäänä.
Semmoinen oli Kertun ensimmäinen ja viimeinen kerta SM-finaalissa. Ehkä tuo kuitenkin omaa kynnystä laski arvokisoissa kisaamista ajatellen, jos nyt Hannusta kasvaa koira jonka arvokisoihin pystyy viemään. Mutta Kepe oli hieno koko viikonlopun, se on kyllä niin uskomaton eläin kun sen voi viedä mihin vaan ja aina se on fiksu kun mikä. Semmoinen minun luottopakki. :)
Kuukauden sisällä on myös kesäkausi loppunut ja talvikausi alkanut. Kerttu treenaa rallya MES-ryhmässä ja tokoa EVL:ssä. Hannu on tokon mölli-ALO-ryhmässä, ja molemmille on jaettu paikka agilityryhmässä.
Kertulla on alkanut treenit hyvin. Se vetää hienosti joka lajissa, jopa tokon paikkikset on tehnyt nyt tosi kivassa mielentilassa. Agilityssä se on ihan hurjan nopea, muttei se ohjaajalle anna yhtään virhettä anteeksi. Tosi taitava tyttö kuitenkin. Päätin että Kerttu treenaa agilityt, Hannu kuumuu niin älyttömästi että se saa keskittyä ihan vaan tokoon.
Ja se tekee tokoa tosi hienosti. Seuraamisessa meinaa vähän keulia, välillä jääviin kaivattaisiin vähän enemmän täpäkkyyttä, mutta muuten menee kivasti. Ollaan treenattu myös ylempien luokkien liikkeitä, esim. hässäkän palautusta ja ohjattua, jotka onnistuu kivasti. Ohjattu on vielä sen verran epävarma että Hannu tekee sen ravissa, mutta kyllä se vauhti tulee kun saa vähän itseluottamusta. Hyvin fiksu nuori mies, siis harrastuksissa. :)
Arjessa tämä 18-kuukautinen teinimulk... murkku on taas vähän, no, raskas. Tällä hetkellä se on älyttömän epävarma ihmisiä kohtaan, siis tuttujakin. Se väistää kosketusta ja väistää ihan katsettakin. En aina ihan ymmärrä tämän pojan ajatuksia, mutta välillä tekisi mieli laskea päiviä että millonka tämä meinaa aikuistua. Välillä taas se on niin söpö ja herttainen pikkujätkä, ettei söpömmästä väliä.
Hannu on ollut välillä vähän haluton leikkimään Kertun kanssa. Sinällään ei mikään ihme, koska Kerttu on tosi raju leikkijä, mutta ihan varmuudeksi varasin viime viikolle hierojan molemmille. Ensin hierottiin Kerttu, sitten Hannu. Hannukin saatiin hierottua ihan hyvin, vaikka aluksi Hannun mielestä homma oli tosi epäilyttävää. Kertun jalasta hieroja löysi pienen patin.
Viime lauantaina käytiin antamassa näytteet aineenvaihduntatutkimukseen. Kertun jalka oli vähän ärtynyt. Verinäytteen jälkeen molemmilla ärtyi ihot aika ikävästi. Varasin Kertulle lääkärin sen patin takia.
Perjantaina käytiin lääkärissä. Valitettavasti uutiset oli sitä mitä pelkäsinkin, eli neidin jalassa on kasvain. Kyllähän oikeastaan tiesin sen jo aikaa varatessa, muuten en edes olisi sitä lääkäriin vienyt. Verestävä patti, joten harvemmin ne on hyviä uutisia, vaikka toki toivoin jonkun ötökän puremaa. Mulla on jotenkin hirveän huono omatunto nyt koko asiasta, tulee paljon mietittyä että mitä olisin voinut tehdä erilailla. Olisin esim. voinut varata lääkärin heti patin huomattuani, enkä vasta viikon päästä (vaikka tuskin sillä on hirveästi väliä). Lisäksi vähän hirvittää, kun syöpäkoiriahan ei saisi hieroa, ettei syöpäsolut lähde liikkeelle. Toisaalta tarkistaako kukaan ennen hieronta-ajan varaamista, että ei kai nyt varmasti tässä koirassa ole mitään patteja mitkä voisi olla syöpää? Ja jos Kerttua ei olisi hierottu, sitä pattia ei varmaan olisi vieläkään huomattu. Se on niin pieni, nuppineulan pään kokoinen, ja piilossa.
Kasvaimen poistoaika on reilun parin viikon päästä. Ensin pitää hoitaa ihotulehdus siitä vierestä, ja samalla käynnillä hoidetaan myös hampaat. Poiston jälkeen kasvain lähtee patologille, joka sitten kertoo että onko kyseessä syöpä vai ei. Ajattelin myös että samalla käynnillä tarkastetaan imusolmukkeet ja keuhkot ihan metastaasien takia. Jos etäpesäkkeitä löytyy, niin järjellä ajateltuna fiksuintahan olisi jättää koira herättämättä. Kertun emällä oli myös aikanaan kasvain jalassa. Se oli pahanlaatuinen, aggressiivinen ja herkästi uusivaa tyyppiä, mutta se saatiin kokonaan pois. En tiedä sitten onko niin perinnöllistä, että Kertulla olisi sama juttu. Oli mitä oli, niin toivon kovasti että Kerttu tästä selviää. Kyllä Kerttu on niin iso osa meidän laumaa, että en tiedä miten me Hannun kanssa ilman Kerttua pärjättäisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti