Kertulla on nyt ollut tosi kiva draivi tekemisessä. Sillä on selkeesti tosi hauskaa treeneissä, eikä sitä haittaa mitkään ulkoiset tekijät tai palkan puuttuminen, pääasia että pääsee tekemään. Tämmöisenä kun sen saisi pidettyä, niin jopa olisi harrastaminen helppoa.
Kertun kanssa ollaan treenattu kohtalaisen paljon rallya viime aikoina. Tai siis rallyn ratatreenejä. Muistaakseni viime kuussa (tai helmikuussa) käytiin pitkästä aikaa epiksissä, Kerttu voittajassa. Sillon Kerttu teki tosi huonossa vireessä, ja jouduin sitä sitten radalla herättelemään. Pisteitä radalta jäi surkeat 69, osan pisteistä itse sain sabotoitua, mutta osa meni puhtaasti Kertun piikkiin. Saatiin sentään TP.
Ilmoitin sitten Kertun sekä ratatreeniin että seuraaviin epiksiin, tällä kertaa nollakoiran rooliin niin voittajaan kuin mestariinkin. Ratatreenissä Kerttu oli jo paremmalla fiiliksellä. Yksi tempovirhe, kun Kerttu jäi katsomaan kouluttajaa ja itse ehdin jo lähteä liikkeelle, muuten puhdas rata.
Epiksissä meni sitten jo ihan mukavasti, varsinkin ensimmäisellä radalla. Voittajan radalla Kerttu ei tehnyt yhtään virhettä, enkä minäkään, joten täydet 100 pistettä ja TP. Mestarissa Kerttu oli jo selkeästi aika väsynyt ja jäykkä. Oikean puolen käännökset oli tosi työläitä, ja peruuttaminen oikealla oli aika huonoa. Pisteitä tuli kuitenkin 89.Myös treeneissä Kerttu toimi mukavasti. En kuitenkaan sitä vielä kisoihin ilmoittanut, mutta lupauduin taas nollakoirakoksi voittajaan ja mestariin. Voittajaluokassa Kerttu heti ensimmäisessä pujottelussa oli huonosti mukana, ja tuplasaksalaisessa Kerttu tulkitsi että tää on nyt se puolenvaihto jalkojen välistä ja törmäsi mun jalkoihin. Pisteitä radalta jäi kätösiin 92, tuomarin kommentti radasta oli että "tyylikäs ohjaus, kuuliainen koira". Kuuliainenhan tuo tyttö kyllä on. Käytösruudussa istui kiltisti.
Pitkän päivän viimeinen rata oli sitten Kertun MES-rata. Kerttu oli välillä häkissä lepäämässä, välillä kävi mun kanssa vähän jumppailemassa että olisi mahdollisimman levännyt, mutta silti vetreä. Itse kuitenkin vähän ennen radan suorittamista mietin, että mitenköhän tämä onnistuu, koska mun huono käsi alkoi olla jo tosi väsynyt. Sormia en tuntenut enää ollenkaan, ja kaikki käden liikuttelu vaati lisäapuja selästä asti, ja koko käsi ei tuntunut edes kädeltä vaan tuntui lähinnä siltä, että olkapäästä roikkui kymmenen kiloinen puupalkki johon ei saa mitään kontrollia. Mietin että mitähän Kerttu sanoo herkkänä tyttönä siihen, että omistaja taas ohjaa vähän oudosti. Katsoin kuitenkin radan läpi, ja siellä ei ollut juuri mitään mitä olisi vasemmalla kädellä pitänyt ohjata, joten ajattelin että ehkä tämä sittenkin onnistuu. Ja onnistuihan se. Kerttu oli heti alusta tosi hyvin mukana. Rata tuntui sujuvan helposti, ja kun oltiin maalissa, niin hetken mietin että olinkohan eksynyt radalla kun se tuntui niin helpolta ja nopealta. Ainoa virhe radalla oli yksi vino (-1), joten pisteitä jäi aika hienot 99, ja tuomarin sanojen mukaan päivän paras rata. Tuomarin kommentti oli "upea ohjaus, ihana koira" ja vielä sydän päälle. Vielä kun oltiin kotiin lähdössä, niin tuomari tuli kehumaan kuinka oli ollut hyvää ohjausta ja miten hieno koira mulla onkin ja kyseli että onko se jo valioitunut. Mua vähän nauratti nuo kehut tuosta ohjauksesta, koska en tosiaankaan pystynyt liikuttamaan vasenta kättä ollenkaan. Ehkä juuri siksi ohjaus oli onnistunutta, koska en pystynyt huitomaan kädellä ja sekoittamaan koiraa. Ja vähäeleistä ohjaaminen oli kyllä pakostakin. Mutta Kepe oli kyllä tosi hienon tuntuinen ohjata, ja näköjään se on jo tottunut siihen, että mulla ei välttämättä ihan joka raaja toimi.
Tokojenkin suhteen Kertulla menee mukavasti. Kertulla on yksittäiset liikkeet vahvat, ja niiden treenaaminen tuntuu vähän turhalta koska kyllähän se ne osaa, joten ollaan otettu nyt enemmän palkattomuutta. Pitkää seuraamispätkää palkatta, tai muutamaa liikettä putkeen. Ilman liikkuria on sujunut ihan mukavasti, liikkuroituna tulee vielä vähän tyhmiä virheitä. Kertulle erityisen vaikeaa on, jos seuraamisen jälkeen tehdään heti zeta (niin kuin monesti kisoissa tehdään), ja silloin saattaa ensimmäinen jäävä jäädä suorittamatta. Näin kävi myös sunnuntaina.
Zetasta seuraavana ohjattu. Kertulla ehti siinä sivulla istuessaan huomio jo herpaantua, ja tarvitsi kaksi käskyä merkille. Siitä lähetin oikealle kapulalle, lähti oikealle mutta näki keskimmäisen, ja alkoi mennä sitä kohti. Pysäytin ja lähetin uudelleen oikealle, ja siitä teki ihan normaalisti loppuun. Tämäkin on sellainen normaalisti kympin liike, mutta nyt taas näkyi että ei olla pitkään aikaan ohjattua treenattu ja tuli ihan typeriä virheitä. Virheistä huolimatta Kerttu sai ison sosiaalisen palkan, ja valmistauduttiin ruutuun.
Ruutu oli nyt kyllä ihan kympin liike. Tosi hieno eteenmeno, siitä ruutuun, pysähtyi hyvin, maahan ekalla käskyllä, tuli hyvin seuraamaan. Siitä sitten pääsi palkalle.
Otettiin vielä toinen lyhyt pätkä. Ensin kaukot, sitten luoksari niin, että stopista palkalle. Kaukot ihan ok, vähän takajalkoja korjasi s-i-vaihdossa. Luoksarin stoppi hyvä.Koko ajan oli vire hyvä, yhtään ei ahdistanut missään vaiheessa. Tai no ehkä vähän saattoi ahdistaa, kun tuli vähän niitä typeriä virheitä, mutta ei näkynyt vireessä tai koiran ilmeessä yhtään.
Nyt kun alkaa ulkokausi, niin pitää oikeasti panostaa noihin matkoihin. Pitää tehdä luoksaria tosi pitkällä matkalla, ja ruutua ja eteenmenoa myös. Kertulla ei ole kesäksi ryhmäpaikkaa tokoon, joten treenataan keskenämme. Jos näyttää siltä, että syksyllä ei paikkikset niin ahdista, niin sitten olisi Kertunkin aika jo kisata tokossa ja kokeilla, että joko ne viimeiset ykköset sieltä tipahtaisivat. Kesän aikana keskitymme myös palkattomaan tekemiseen, tehdään siitä Kertulle niin normi juttu että se ei enää sitä hetkauta. Mutta tällä hetkellä voisin sanoa että ollaan ihan oikealla tiellä Kertun kanssa. Sillä on ihan älyttömän kivaa treeneissä, ja se saattaa jopa vähän possuilla (mikä on Kertulle vaan hyvä). Tätä mielentilaa olen hakenut sille edelliset kolme vuotta, nyt vaan toivotaan ettei se yhtäkkiä päätä ahdistua jostain.
Kerttu kävi myös pitkästä aikaa aksaamassa reilu viikko sitten. Kovaa kiirettä piti, kun oli niin kiva päästä esteille pitkästä aikaa. Minihyppyjä se hyppi, ei uskaltanut nostaa yhtään isommaksi kun ei tiennyt että mitä sen selkä sanoo. Selkä ei sanonut mitään, joten kävin sen kanssa perjantainakin vähän ottamassa tokotreenien jälkeen aksaa vielä matalammilla hypyillä. Hyvinhän se vetää. En kuitenkaan innostunut sille kesäksi ottamaan aksapaikkaa, kurja maksaa siitä jos Kertun selkä ei kuitenkaan kestäisi säännöllistä treeniä. Mietin että jos syksylle ottaisi koirille yhteisen paikan, mutta saa nähdä miten käy. Hannulla kun tuntuu olevan vähän liian kivaa radalla.
Kertulle pitäisi varata fyssari näin kesäkauden alkuun, että uskaltaisi sitten kunnolla treenata. Myös Hannun selkä tuntuu omaan käteen siltä, että sitä pitäisi käsitellä. Saa nähdä, kuka sitä saa kopeloitua sen verran että saadaan lihakset rennoiksi. Se kun ei ole mitenkään tottunut käsittelyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti