Kerttu 6kk

Niin se vaan aika menee. Meidän nuorimmainenkin on jo puolivuotias pikkuteini. Merkkipäiväänsä Kerttu on viettänyt vapaapäivän merkeissä, tänään ei ole tehty muuta kuin lenkkeilty ja Nuutin kanssa leikitty. Huomenaamuna Kerttu pääsee kyllä tokovalmennukseen, ja tarkoitus olisi ajaa jälkikin iltapäivästä.

Kertusta piti toki käydä ottamassa myös viralliset 6-kuukautiskuvat. Hermoja raastavaa hommaa yrittää saada ensin ikiliikkuja pysymään paikallaan, ja sitten vielä napsasta kuvakin. Laatu siis on mitä on.

Ja tämmönen sheltinpentukin meiltä nykysellään löytyy:

Kuulumisia

Onpa vaan viime päivityksestä kulunut taas aikaa. Viime kuukausi on ollut niin hirvittävän kiireinen, etten pahemmin ole ehtinyt tietokoneella näpytellä. Työpäivinä energiaa ei riitä muutenkaan, ja vapaatkin on olleet jotenkin hirveän hektisiä. Jatkuvasti pitäisi olla liikkeellä ja koko ajan tehdään uusia suunnitelmia seuraavien vapaiden varalle ja kohta sitä huomaakin, ettei vapaa-aikaa oikeastaan edes ole.

No, jotain ollaan kuitenkin ehditty koirien kanssa värkätä. Kerttu on aloittanut mölli-ALO-ryhmän, ja on kyllä niin pätevää tokotyttöä että. Sillä alkaa olla liikkeet ihan hanskassa. Tästä päästäänkin omaan moraaliseen dilemmaan: tuo on vielä niin kakara, onko tuon kanssa nyt tehty liikaa ja hajoaako sen pää ja onko nyt koko pentu ihan pilalla. Se ei ole vielä puolta vuotta täyttänyt, mutta se varmaan saisi alokkaasta jo jonkunlaisen tuloksen. Palkattomuutta ei olla vielä kyllä harjoteltu, eikä ihan heti sitä harjoitellakaan, mutta uskoisin että seuraamisten jälkeen se ei mitään palkkaa edes kaipailisi, se vaan tekee mitä sille sanotaan, ja hyvin tekeekin. Jäävät sillä on tosi hyvät. Luoksetulossa tulee laukalla ja tulee viereen ("sivu"-käsky on ollut tokossa käytössä, "tänne"-käskyllä tulee eteen). Seuraaminen on siis vielä kesken. Kontakti meinaa välillä kadota, joten sitä me varmaan lähemmä seuraavana työstämään. Pitää varmaan kaivaa naksutin jostain esiin ja alkaa naksuttelemaan.

Kerttu on pari jälkeäkin päässyt taas ajamaan. Nyt se homma alkaa jo näyttää joltakin. Hirveä hinku sillä on jäljelle, ja kunnolla sitä saa pidättää ettei se vaan kaahota jäljen loppuun. Mutta ehkä siitä jotain tulee, katellaan.

Nuutin kanssa ei olla pahemmin tokoiltu, vaikka mukana ryhmässä edelleen ollaan. Kerran yritettiin, mutta sekin reissu päättyi päivystävälle, ja sen jälkeen ei olla treenattu kun aksaa. Nuutti oli tosiaan treeneissä tosi lapanen eikä oikeen ruvennut millekään. Namit se sylki suustaan ja joi ihan hirveesti. Seuraavana päivänä oli ihan samanlainen, lisäyksenä vielä takapäästä tippuva veri, joten paineltiin vaihteeksi lääkäriin myrkytysepäilynä. Ei ollut onneksi myrkytys, mutta ei saatu kiputilaa kummempaa diagnoosia. Tarkotus oli viedä seuraavalla viikolla tarkempiin tutkimuksiin, mutta koska oireita ei oikeen enää ollut niin jätettiin välistä. Ohan se joo huonosti palautuva, väsyy herkästi ja vähän tommonen nuutunut, mutta samanlainen se on ollut ennenkin eikä testeistä ole mitään selittävää syytä löytynyt. Tietenkin se pääsee lääkäriin jos tilanne menee pahemmaksi tai tuo muutaman viikon takainen tapaus uusii, mutta siihen asti katellaan ja tarkkaillaan. Ja onhan se kastroidulle ihan normaaliakin rauhoittua. Ja vähän se lääkärikin oli sitä mieltä, että nyt tuon tutkiminen olisi vähän hakuammuntaa. Viime kuussa otettiin perusveriarvot, ja kaikki oli ok. Jotain sisäelinongelmaa voi olla, mutta kun ei tiedä mitä eikä tiedä missä, ja jos kaikki mahdolliset lähtee tutkimaan niin kalliiksi kävisi. Eli tutkitaan sitten kun tiedetään mitä tutkia.

Agilityssä Nuun kanssa käytiin vähän kisailemassa. Käytiin hakemassa kolme hylkyä, mutta oli meillä kuitenkin ihan kivaa ja koira osasi. Kepeiltä ne kaikki hylyt tuli, ja viimesellä radalla oli ohjaajakin jo niin sekasten että ohjasi kepeille jotenkin ihan oudosti. Mutta sentäs Nuutti oli fiksu, ei vetänyt kamalaa häiriötä ja pysty ihan kivasti suoriutumaan. Ens kuussa sitten uusiksi. :)

Suurimmaksi osaksi me ollaan molempien koirien kans vaan oltu. Ulkoiltu ja leikitty ja uitu, eikä niin verenmaku suussa vedetty treenejä. Jotenkin työpäivän jälkeen (tai sitä ennen) ei hirmusesti huvittaisi treenailla varsinkaan mitään uutta juttua. Jotain vanhoja helppoja juttuja tulee sitten enempi tehtyä. Kertun kanssa ollaan käyty myös kisapaikoilla hengaamassa. Kertun murkkuikä tulee vähän aaltoillen, ja nyt se on pari kertaa oikeen kunnolla karvat pystyssä pörissyt ihmisille, jotka ei Kertun mielestä vaan saisi olla siinä missä ne on. Ollaan sen takia sitten pyritty pyörimään vielä ihmisten ja koirien ilmoilla, ja kisapaikat toimii siihen tarkotukseen oikeen hyvin. Ensin käytiin agikisoja kattomassa, ja sen jälkeen oli tokokisojen vuoro. Molemmilla kisapaikoilla Kerttu käyttäytyi tosi hienosti, ihan ylpeä sain olla.


Nuutti on ihan auttamatta liian pieni leikkikaveri Kertulle. Kerttu on niin raju leikkijä, ettei Nuutti ennää rupia millekään jos Kerttu on irti. Onneksi Kertun sisaruksia asuu samoilla seuduilla, ja eilenkin sitten kävästiin leikityttämässä pentuja. Mukana oli neljä kappaletta pentuja, Kertun lisäksi Riimi, Rane ja Valtsu. Hyvin tulivat kaikki kyllä toimeen. Viikkoa aikasemmin käytiin Mörkö-veljen kanssa kasvattajaa moikkaamassa, ja valehtelematta pennut painivat pari tuntia siinä ulkosalla. Kerttu pääsi myös talliin moikkaamaan hevosten lisäksi lampaita ja possuja. Kesällä sitten tehdään lampaisiin vähän lähemmin tuttavuutta. :) Mielenkiinnolla odotellaan minkälaiset ominaisuudet paimenhommiin tältä löytyy, koska paimeneleitä näkyy kyllä joka paikassa.

Nuppu-parka on nyt sitten kesätukassa. Aika lyhyenlainen tuosta tuli, kun sakset oli kädessä lätkämatsin aikaan. Eihän siinä nyt sen tarkemmnin alettu kattelemaan mistä leikkaa ja kuinka paljon. Kuvia tästä trimmauksen mestariteoksesta ei tähän hätään ole, mutta eiköhän niitä tule laitettua seuraavaan tekstiin - jos kehtaan. :D

Talvikausi selätetty

Nyt on meidän talvikauden treenit pikkusta vaille pulkassa. Kertulla on vielä huomenaamuna viimenen kerta leikkikoulua, sen jälkeen jäädään odottamaan kesäkautta. Kesäkaudella Kerttu treenaa mölli-ALO-ryhmässä, Nuutti jatkaa avoimen tahkoamista ja agilityssä treenaa 1-luokkaa. Mielellään olisin laittanut Kertun vielä pk-tottista, jälkeä ja agilityn alkeita treenaamaan, mutta vuorotöitten takia nämä kolme treeniä viikossa taitaa olla ihan maksimi. On se tylsää, kun työt häirittee harrastuksia, mutta ilman töitä ei ois rahaaharrastaakaan. Noh, ihan hyvin me saadaan keskenämme treenattua tottikset ja jäljen alkeet, se vaan että jos ryhmässä treenaa niin tulee lähdettyä sitä jälkeäkin tarpomaan paljon helpommin. Agilityn alkeetkin saadaan varmaan semmoseen kuntoon, että kunhan pennulle tulee riittävästi ikää niin päästään suoraan mölliryhmään.

Meillä Nuutti on hirveen hyvin toipunut kastroinnista. Ja kyllä oon vähän sitä mieltä, että vaikka se leikkaus olikin kallis, niin oli se sen arvoinen. Jos oisin tiennyt leikkauksen vaikutukset, Nuutti olisi päässyt palleistaan jo pari vuotta sitten. Luonne sillä on ihan oikeesti tasaantunut (koira-aggrea on vielä jäljellä, mutta osaa se ohittaa nätistikin) eikä se juurikaan näe eikä kuule mitään muuta kun minut. Se kulkee lenkillä vapaana (hyi minua, mutta lähinnä mahollisimman metässä ollaan ja jos ollaan molempien koirien kanssa yhtä aikaa lenkillä, on Kertussa ihan tarpeeksi työmaata) ja se kulkee mun vasemmalla puolella kontaktissa. Vaikka tulee mitä vastaan, niin kontakti ei tipu. Sitten kun Kerttukin on irti, niin Nuuttihan sen kanssa pelaa paljon, mutta heti käskystä on taas vasemmalla puolella. Se itte asiassa seuraa lenkillä paremmin mitä treeneissä. Hajut ei vie yhtään, se käy tarpeillaan ja on taas mun vasemmassa jalassa kiinni ilman käskyä. Eikä pelkoreaktioitakaan ole tullut, paitsi jos Nuu ihan oikeesti säikähtää. Ihan ihme koira siitä on tullut. Se on oikeesti tosi helppo.
Kerttu taas ei ole ihan yhtä vaivaton lenkillä. Se on jostain saanut päähänsä, että vetäminen on kivaa. Varsinkin sillon, jos Nuu on mukana. Yksin lenkillä ollessaan se kävelee aika mukavasti hihnassa, ja ohittaa sievästi. Isot koirat välillä saa vielä pöhinät, pienet koirat harvemmin. Lisäksi se voi treenata vapaana, vaikka ohi käveleekin koiria. Ei se siis paha ole, mutta helposti vie mun hermot vetämällä tai nykimällä. Ehkä me pidetään joku hihnassa kävelemisen tehokurssi, ja aletaan ihan tosissaan treenaamaan sitäkin.

Treenirintamalla Kertun kanssa ollaan treenattu jälkeä ja tokoa. Ensimmäinen jälki meni ihan höpöksi, mutta nyt se vähän näyttäisi siltä että koira on saanut jäljestämisen juonesta kiinni. Omat ruokanappulat ei vaan kelvannut Kertulle jälkinameina, eli siihen pitää kehittää jotain muuta.

Sisarusporukkaa, feat Riimi ja Mörkö

Tokossa tuo koira nyt vaan on hyvä. Paikallaolo on parantunut huimasti, se lähtee enää vaan tosi harvoin perään. Paikkamakuussa se pysyy noin puoli minuuttia. Sen voi jättää istumaan luoksetulossakin, eikä se sieltä ole ihan heti lähdössä. Kovin paljoa ei vaan kerralla voi matkaa pidentää, nyt ollaan suunnilleen 25 askeleen päässä koirasta. Jääviä ollaan tehty, ja ne onnistuu liikkeestäkin. Vähäsen pitää niihin saada enempi terävyyttä, sitä treenattiin tänäänkin lelupalkalla. Tässä jutussa lelu näytti toimivan paremmin kuin nami. Kerttu seuraa ihan hyvin teknisesti. Pitää vaan muistaa pitää homma kivana pennullekin. Luoksetulon eteentulossa koiran takapuoli viettää pikkusen oikeelle. Sitä ollaan nyt yritetty urakalla korjata. Tänään tehtiin vielä kaukojen kroppajumppaa, ja joko musta on tullut nopeempi palkkaaja tai Kerttu pitää tassunsa paremmin paikallaan. Fiksu tyttö on hän. :)

Nuutti on treenannu tokon ja agin lisäksi myös jälkeä. Tein Nuutille melko supervaikeen jäljen, joka oli täynnä häiriöhajuja. Mun lisäksi siitä käveli useempi ihminen läpi, ja ainakin yksi koirakko (kaupungissa kun asumme). Jäljellä ei ollut ihan hirveesti mittaa (ehkä 150m), kulmia löyty kolme, kepit unohtui. Nameja laitoin alkuun muutamalle askeleelle, kulmiin ja aina harvoin yhdelle askelparille. Minkäänlaisia maamerkkejä en nyt katsonut, joten piti luottaa ihan vaan koiraan. Ja kyllähän me loppuun päästiinkin. :) Nuutti teki hyvää työtä, välillä pientä siksakkia meni hajun perässä, muttei eksynyt kertaakaan. Kulmat ei valuneet, vaikka yhdestä kulmasta olikin väärä koira popsinut namit. Seuraavat jälet tehdään varmaan suosiolla metikköön, jos täältä sopivaa mettää löytyy.

Tokossa Nuu on saanut vähän löysäillä, mikä kyllä näkyykin. Perusasento on liian edessä tai takana tai vinossa, kaikki mikä vaan voi valua niin valuu, seuraaminen on välillä huonoa, "käsky"-sanaan reagoidaan ja hermot vuotaa. Nuutin on tosi vaikea vaan olla perusasennossa ilman että tehdään mitään (istu-maahan-istu-maahan-piippausta-istu-maahan-piippausta-haukkumista), mikä aiheuttaa joka liikkeen alkuun ylimäärästä hösellystä. Aina, kun Nuutti kuulee "käsky"-sanan, se joko istahtaa tai menee maate. Pakko kai tämänkin koiran tokoon on taas panostaa, että saisi sitä vähän edes mallilleen. Mutta ainakin sillä on kivaa. Siis sillon, kun jotain tehdään. Sillon kun ei tehdä mitään, alkaa piippaus ja haukkuminen. Saisikohan shelteille (ja/tai niiden omistajille) jostain lisäosina hermoja?

Agilityssä Nuu on hieno. Ohjaaja ei. Radat voisi ehkä onnistua, jos osaisin ajottaa käskyt. Lisenssi on kuitenkin ostettu ja kisailmokin lähtee eteenpäin. Tavotteena ei ole kuitenkaan saada nollaa, vaan käydä katselemassa kisafiilistä. Tavotteena on yksinkertaisesti se, että koira pystyy suoriutumaan, ja tajuaa että homman nimi on agility eikä kisat. Ohjaajalta toivotaan samaa.

Mikä hajurako?

Kävästiin myös viikonloppureissu porukoilla. Kerttu voi edelleen autossa pahoin, reilun tunnin matkan aikana se oksensi 5 kertaa. Paluumatka ei ollut ihan yhtä paha. Wäinö jopa vähän sieti pentua, suostui olemaan ihan ilman ongelmia samassa huoneessa. Edelleenkään ei kuitenkaan Kerttu päässyt Wäinön kanssa tuttavuutta tekemään (ihan hyvä, Kerttu leikkii tosi rajusti, Wäinön selkä ei vaan kestäisi sitä). Wäinö on edelleen liian lihava, semmoinen cocktail-lihapulla. Kyllä se siellä saa liikkua, mutta kun jääkaapista koko ajan laitetaan koirien nenän eteen juustoa ja makkaraa, niin eipä ole kauhean suuri ihme, että sitä ylimääräistä kertyy.