Talvikausi selätetty

Nyt on meidän talvikauden treenit pikkusta vaille pulkassa. Kertulla on vielä huomenaamuna viimenen kerta leikkikoulua, sen jälkeen jäädään odottamaan kesäkautta. Kesäkaudella Kerttu treenaa mölli-ALO-ryhmässä, Nuutti jatkaa avoimen tahkoamista ja agilityssä treenaa 1-luokkaa. Mielellään olisin laittanut Kertun vielä pk-tottista, jälkeä ja agilityn alkeita treenaamaan, mutta vuorotöitten takia nämä kolme treeniä viikossa taitaa olla ihan maksimi. On se tylsää, kun työt häirittee harrastuksia, mutta ilman töitä ei ois rahaaharrastaakaan. Noh, ihan hyvin me saadaan keskenämme treenattua tottikset ja jäljen alkeet, se vaan että jos ryhmässä treenaa niin tulee lähdettyä sitä jälkeäkin tarpomaan paljon helpommin. Agilityn alkeetkin saadaan varmaan semmoseen kuntoon, että kunhan pennulle tulee riittävästi ikää niin päästään suoraan mölliryhmään.

Meillä Nuutti on hirveen hyvin toipunut kastroinnista. Ja kyllä oon vähän sitä mieltä, että vaikka se leikkaus olikin kallis, niin oli se sen arvoinen. Jos oisin tiennyt leikkauksen vaikutukset, Nuutti olisi päässyt palleistaan jo pari vuotta sitten. Luonne sillä on ihan oikeesti tasaantunut (koira-aggrea on vielä jäljellä, mutta osaa se ohittaa nätistikin) eikä se juurikaan näe eikä kuule mitään muuta kun minut. Se kulkee lenkillä vapaana (hyi minua, mutta lähinnä mahollisimman metässä ollaan ja jos ollaan molempien koirien kanssa yhtä aikaa lenkillä, on Kertussa ihan tarpeeksi työmaata) ja se kulkee mun vasemmalla puolella kontaktissa. Vaikka tulee mitä vastaan, niin kontakti ei tipu. Sitten kun Kerttukin on irti, niin Nuuttihan sen kanssa pelaa paljon, mutta heti käskystä on taas vasemmalla puolella. Se itte asiassa seuraa lenkillä paremmin mitä treeneissä. Hajut ei vie yhtään, se käy tarpeillaan ja on taas mun vasemmassa jalassa kiinni ilman käskyä. Eikä pelkoreaktioitakaan ole tullut, paitsi jos Nuu ihan oikeesti säikähtää. Ihan ihme koira siitä on tullut. Se on oikeesti tosi helppo.
Kerttu taas ei ole ihan yhtä vaivaton lenkillä. Se on jostain saanut päähänsä, että vetäminen on kivaa. Varsinkin sillon, jos Nuu on mukana. Yksin lenkillä ollessaan se kävelee aika mukavasti hihnassa, ja ohittaa sievästi. Isot koirat välillä saa vielä pöhinät, pienet koirat harvemmin. Lisäksi se voi treenata vapaana, vaikka ohi käveleekin koiria. Ei se siis paha ole, mutta helposti vie mun hermot vetämällä tai nykimällä. Ehkä me pidetään joku hihnassa kävelemisen tehokurssi, ja aletaan ihan tosissaan treenaamaan sitäkin.

Treenirintamalla Kertun kanssa ollaan treenattu jälkeä ja tokoa. Ensimmäinen jälki meni ihan höpöksi, mutta nyt se vähän näyttäisi siltä että koira on saanut jäljestämisen juonesta kiinni. Omat ruokanappulat ei vaan kelvannut Kertulle jälkinameina, eli siihen pitää kehittää jotain muuta.

Sisarusporukkaa, feat Riimi ja Mörkö

Tokossa tuo koira nyt vaan on hyvä. Paikallaolo on parantunut huimasti, se lähtee enää vaan tosi harvoin perään. Paikkamakuussa se pysyy noin puoli minuuttia. Sen voi jättää istumaan luoksetulossakin, eikä se sieltä ole ihan heti lähdössä. Kovin paljoa ei vaan kerralla voi matkaa pidentää, nyt ollaan suunnilleen 25 askeleen päässä koirasta. Jääviä ollaan tehty, ja ne onnistuu liikkeestäkin. Vähäsen pitää niihin saada enempi terävyyttä, sitä treenattiin tänäänkin lelupalkalla. Tässä jutussa lelu näytti toimivan paremmin kuin nami. Kerttu seuraa ihan hyvin teknisesti. Pitää vaan muistaa pitää homma kivana pennullekin. Luoksetulon eteentulossa koiran takapuoli viettää pikkusen oikeelle. Sitä ollaan nyt yritetty urakalla korjata. Tänään tehtiin vielä kaukojen kroppajumppaa, ja joko musta on tullut nopeempi palkkaaja tai Kerttu pitää tassunsa paremmin paikallaan. Fiksu tyttö on hän. :)

Nuutti on treenannu tokon ja agin lisäksi myös jälkeä. Tein Nuutille melko supervaikeen jäljen, joka oli täynnä häiriöhajuja. Mun lisäksi siitä käveli useempi ihminen läpi, ja ainakin yksi koirakko (kaupungissa kun asumme). Jäljellä ei ollut ihan hirveesti mittaa (ehkä 150m), kulmia löyty kolme, kepit unohtui. Nameja laitoin alkuun muutamalle askeleelle, kulmiin ja aina harvoin yhdelle askelparille. Minkäänlaisia maamerkkejä en nyt katsonut, joten piti luottaa ihan vaan koiraan. Ja kyllähän me loppuun päästiinkin. :) Nuutti teki hyvää työtä, välillä pientä siksakkia meni hajun perässä, muttei eksynyt kertaakaan. Kulmat ei valuneet, vaikka yhdestä kulmasta olikin väärä koira popsinut namit. Seuraavat jälet tehdään varmaan suosiolla metikköön, jos täältä sopivaa mettää löytyy.

Tokossa Nuu on saanut vähän löysäillä, mikä kyllä näkyykin. Perusasento on liian edessä tai takana tai vinossa, kaikki mikä vaan voi valua niin valuu, seuraaminen on välillä huonoa, "käsky"-sanaan reagoidaan ja hermot vuotaa. Nuutin on tosi vaikea vaan olla perusasennossa ilman että tehdään mitään (istu-maahan-istu-maahan-piippausta-istu-maahan-piippausta-haukkumista), mikä aiheuttaa joka liikkeen alkuun ylimäärästä hösellystä. Aina, kun Nuutti kuulee "käsky"-sanan, se joko istahtaa tai menee maate. Pakko kai tämänkin koiran tokoon on taas panostaa, että saisi sitä vähän edes mallilleen. Mutta ainakin sillä on kivaa. Siis sillon, kun jotain tehdään. Sillon kun ei tehdä mitään, alkaa piippaus ja haukkuminen. Saisikohan shelteille (ja/tai niiden omistajille) jostain lisäosina hermoja?

Agilityssä Nuu on hieno. Ohjaaja ei. Radat voisi ehkä onnistua, jos osaisin ajottaa käskyt. Lisenssi on kuitenkin ostettu ja kisailmokin lähtee eteenpäin. Tavotteena ei ole kuitenkaan saada nollaa, vaan käydä katselemassa kisafiilistä. Tavotteena on yksinkertaisesti se, että koira pystyy suoriutumaan, ja tajuaa että homman nimi on agility eikä kisat. Ohjaajalta toivotaan samaa.

Mikä hajurako?

Kävästiin myös viikonloppureissu porukoilla. Kerttu voi edelleen autossa pahoin, reilun tunnin matkan aikana se oksensi 5 kertaa. Paluumatka ei ollut ihan yhtä paha. Wäinö jopa vähän sieti pentua, suostui olemaan ihan ilman ongelmia samassa huoneessa. Edelleenkään ei kuitenkaan Kerttu päässyt Wäinön kanssa tuttavuutta tekemään (ihan hyvä, Kerttu leikkii tosi rajusti, Wäinön selkä ei vaan kestäisi sitä). Wäinö on edelleen liian lihava, semmoinen cocktail-lihapulla. Kyllä se siellä saa liikkua, mutta kun jääkaapista koko ajan laitetaan koirien nenän eteen juustoa ja makkaraa, niin eipä ole kauhean suuri ihme, että sitä ylimääräistä kertyy.