Kuulumisia

Onpa vaan viime päivityksestä kulunut taas aikaa. Viime kuukausi on ollut niin hirvittävän kiireinen, etten pahemmin ole ehtinyt tietokoneella näpytellä. Työpäivinä energiaa ei riitä muutenkaan, ja vapaatkin on olleet jotenkin hirveän hektisiä. Jatkuvasti pitäisi olla liikkeellä ja koko ajan tehdään uusia suunnitelmia seuraavien vapaiden varalle ja kohta sitä huomaakin, ettei vapaa-aikaa oikeastaan edes ole.

No, jotain ollaan kuitenkin ehditty koirien kanssa värkätä. Kerttu on aloittanut mölli-ALO-ryhmän, ja on kyllä niin pätevää tokotyttöä että. Sillä alkaa olla liikkeet ihan hanskassa. Tästä päästäänkin omaan moraaliseen dilemmaan: tuo on vielä niin kakara, onko tuon kanssa nyt tehty liikaa ja hajoaako sen pää ja onko nyt koko pentu ihan pilalla. Se ei ole vielä puolta vuotta täyttänyt, mutta se varmaan saisi alokkaasta jo jonkunlaisen tuloksen. Palkattomuutta ei olla vielä kyllä harjoteltu, eikä ihan heti sitä harjoitellakaan, mutta uskoisin että seuraamisten jälkeen se ei mitään palkkaa edes kaipailisi, se vaan tekee mitä sille sanotaan, ja hyvin tekeekin. Jäävät sillä on tosi hyvät. Luoksetulossa tulee laukalla ja tulee viereen ("sivu"-käsky on ollut tokossa käytössä, "tänne"-käskyllä tulee eteen). Seuraaminen on siis vielä kesken. Kontakti meinaa välillä kadota, joten sitä me varmaan lähemmä seuraavana työstämään. Pitää varmaan kaivaa naksutin jostain esiin ja alkaa naksuttelemaan.

Kerttu on pari jälkeäkin päässyt taas ajamaan. Nyt se homma alkaa jo näyttää joltakin. Hirveä hinku sillä on jäljelle, ja kunnolla sitä saa pidättää ettei se vaan kaahota jäljen loppuun. Mutta ehkä siitä jotain tulee, katellaan.

Nuutin kanssa ei olla pahemmin tokoiltu, vaikka mukana ryhmässä edelleen ollaan. Kerran yritettiin, mutta sekin reissu päättyi päivystävälle, ja sen jälkeen ei olla treenattu kun aksaa. Nuutti oli tosiaan treeneissä tosi lapanen eikä oikeen ruvennut millekään. Namit se sylki suustaan ja joi ihan hirveesti. Seuraavana päivänä oli ihan samanlainen, lisäyksenä vielä takapäästä tippuva veri, joten paineltiin vaihteeksi lääkäriin myrkytysepäilynä. Ei ollut onneksi myrkytys, mutta ei saatu kiputilaa kummempaa diagnoosia. Tarkotus oli viedä seuraavalla viikolla tarkempiin tutkimuksiin, mutta koska oireita ei oikeen enää ollut niin jätettiin välistä. Ohan se joo huonosti palautuva, väsyy herkästi ja vähän tommonen nuutunut, mutta samanlainen se on ollut ennenkin eikä testeistä ole mitään selittävää syytä löytynyt. Tietenkin se pääsee lääkäriin jos tilanne menee pahemmaksi tai tuo muutaman viikon takainen tapaus uusii, mutta siihen asti katellaan ja tarkkaillaan. Ja onhan se kastroidulle ihan normaaliakin rauhoittua. Ja vähän se lääkärikin oli sitä mieltä, että nyt tuon tutkiminen olisi vähän hakuammuntaa. Viime kuussa otettiin perusveriarvot, ja kaikki oli ok. Jotain sisäelinongelmaa voi olla, mutta kun ei tiedä mitä eikä tiedä missä, ja jos kaikki mahdolliset lähtee tutkimaan niin kalliiksi kävisi. Eli tutkitaan sitten kun tiedetään mitä tutkia.

Agilityssä Nuun kanssa käytiin vähän kisailemassa. Käytiin hakemassa kolme hylkyä, mutta oli meillä kuitenkin ihan kivaa ja koira osasi. Kepeiltä ne kaikki hylyt tuli, ja viimesellä radalla oli ohjaajakin jo niin sekasten että ohjasi kepeille jotenkin ihan oudosti. Mutta sentäs Nuutti oli fiksu, ei vetänyt kamalaa häiriötä ja pysty ihan kivasti suoriutumaan. Ens kuussa sitten uusiksi. :)

Suurimmaksi osaksi me ollaan molempien koirien kans vaan oltu. Ulkoiltu ja leikitty ja uitu, eikä niin verenmaku suussa vedetty treenejä. Jotenkin työpäivän jälkeen (tai sitä ennen) ei hirmusesti huvittaisi treenailla varsinkaan mitään uutta juttua. Jotain vanhoja helppoja juttuja tulee sitten enempi tehtyä. Kertun kanssa ollaan käyty myös kisapaikoilla hengaamassa. Kertun murkkuikä tulee vähän aaltoillen, ja nyt se on pari kertaa oikeen kunnolla karvat pystyssä pörissyt ihmisille, jotka ei Kertun mielestä vaan saisi olla siinä missä ne on. Ollaan sen takia sitten pyritty pyörimään vielä ihmisten ja koirien ilmoilla, ja kisapaikat toimii siihen tarkotukseen oikeen hyvin. Ensin käytiin agikisoja kattomassa, ja sen jälkeen oli tokokisojen vuoro. Molemmilla kisapaikoilla Kerttu käyttäytyi tosi hienosti, ihan ylpeä sain olla.


Nuutti on ihan auttamatta liian pieni leikkikaveri Kertulle. Kerttu on niin raju leikkijä, ettei Nuutti ennää rupia millekään jos Kerttu on irti. Onneksi Kertun sisaruksia asuu samoilla seuduilla, ja eilenkin sitten kävästiin leikityttämässä pentuja. Mukana oli neljä kappaletta pentuja, Kertun lisäksi Riimi, Rane ja Valtsu. Hyvin tulivat kaikki kyllä toimeen. Viikkoa aikasemmin käytiin Mörkö-veljen kanssa kasvattajaa moikkaamassa, ja valehtelematta pennut painivat pari tuntia siinä ulkosalla. Kerttu pääsi myös talliin moikkaamaan hevosten lisäksi lampaita ja possuja. Kesällä sitten tehdään lampaisiin vähän lähemmin tuttavuutta. :) Mielenkiinnolla odotellaan minkälaiset ominaisuudet paimenhommiin tältä löytyy, koska paimeneleitä näkyy kyllä joka paikassa.

Nuppu-parka on nyt sitten kesätukassa. Aika lyhyenlainen tuosta tuli, kun sakset oli kädessä lätkämatsin aikaan. Eihän siinä nyt sen tarkemmnin alettu kattelemaan mistä leikkaa ja kuinka paljon. Kuvia tästä trimmauksen mestariteoksesta ei tähän hätään ole, mutta eiköhän niitä tule laitettua seuraavaan tekstiin - jos kehtaan. :D