Kiirettä pittää

Päivitystauko on taas onnistunut venähtämään kiitettävän mittaiseksi. Siitä syytän pääasiassa hirviää kiirettä ja läppäriä, jonka näppäimistö joko pelaa tai sitten ei.

Kiireen on aiheuttanut lähinnä muutto, ja hitusen vaikuttaa myös vuorotyö. Kun pitää tehdä iltapainotteisia putkia yhdellä vapaalla, niin kummasti tuntuu ettei vuorokaudessa ole riittävästi tunteja. Tämän takia koirillakin on ollut ehkä liikaakin vapaa-aikaa.

Mutta ollaan me vähän treenattu. Hyvin vähän oikeesti, pelkästään ohjatuissa treeneissä ollaan käyty. Vähäsestä treenimäärästä huolimatta Kerttu edistyy ihan hirveetä vauhtia. Se menee alokasluokan liikkeet ihan liikkuroituna. Luoksepäästävyydessä Kerttu on ehkä hitusen (tai oikeestaan aika paljonkin) liian innokas. Sen mielestä ihmiset treenipaikalla on parasta ikinä, ja se kyllä pussailisi kaikki jos vaan saisi (siis meijän Kerttu, joka oli vielä reilu pari kuukautta sitten sitä mieltä että häneenhän ei ihmiset muuten koske). Luoksepäästävyydessä sama juttu, sen on hyvin vaikeeta hillitä itseään kun joku tulee ja rapsuttaa.

Paikkamakuu on Kertulle vaikea, koska pitäisi pysyä paikallaan hurjat kaksi minuuttia. Ihan kamala liike. Kerttu kyllä menee heti ensimmäisestä käskystä maahan, mutta sitä pitää palkkailla sinne. Tänään tehtiin paikkamakuuta ringissä, eikä tänään ollut mitään ongelmaa. Eihän se auta kun tehdä paikkamakuuta ja paljon, eihän se muuten parane yhtään. Häiriötä se myös tykkäisi ottaa vähän kaikkialta.

Toukokuun tokoiluja. Kyllä, se oikeesti on nuin pieni.

Seuraamiset on ihan hyviä, niin hihnassa kun irtikin. Se jaksaa seurata koko kaavion ilman sen kummempia ongelmia. Se seuraa juoksemiset kivasti, ei irtoa käännöksissä ja muutenkin ihan kivaa menoa. Innokkaampi se saisi olla, mutta en minä tiedä miten siitä semmosen saisi, kun ei se oikeen leluistakaan palkkaannu.

Jäävät on molemmat lähes täydellisiä. Ei mitään vikaa. Ollaan alettu lisäämään koiran taakse menoa, jota Kerttu ei joka kerta kestä palkkaamatta. Mutta siis alon jäävät on loistavat, se ei sekota niitä eikä muutenkaan häsläile ylimääräsiä.

Luoksetulo on vähän raivostuttava. "Tänne"-käskystä se tulee eteen, "sivu"-käskyllä se tulee suoraa sivulle. Oon nyt ottanut tuon "sivu"-käskyn, ihan että jos lähettäis kisaamaan enkä saisi eteentuloa opetettua niin olisii ainakin joku luoksetulo. Koska se eteentulo on ärsyttävä, jatkuvasti takapuoli heittää minusta katsottuna oikealle sen viitisen senttiä. Tänään tuli kyllä ihan täysin suorat eteentulot. Pysäytystä otettiin tänään myös, ja tuo elukka pysähtyy melkeen paremmin mitä Nuutti. On se lapsinero.

Hyppy on myös muuten hyvä, mutta Kerttu jää vähän turhan lähelle hyppyä.

Noutoa on tehty aivan hävyttömän vähän, mutta Kerttu kyllä pitää kapulaa varsin sievästi. Vauhtinoudot on jääneet tekemättä (koska inhoan yli kaiken noudon opettamista, ehdoton inhokkini ikinä).

Avoimen kaukot menee lähietäisyydeltä ihan kivasti. Seisomista on tehty aika vähän, tuntuu ettei Kertun lihakset oikeen vielä siihen kunnolla pysty. Ollaan tehty tosi vähän mitään lihastreeniä tai jumppaa, pitäisi niidenkin suhteen ottaa itseään niskasta kiinni.

Treenit jää ens kerran jälkeen kesätauolle, joten pitäisi omatoimisestikin lähteä treenimään. Kertun kanssa tarkotus olisi ottaa vaikka vähän mitä, mutta saapa nähdä saadaanko mitään aikaseksi.

Kerttu on myös agia ottanut. Ollaan Kertun siskon omistajan kanssa käyty pari kertaa aksailemassa. Kovin paljoa ei olla tehty, mutta vähän hyppy-putki-hyppy -systeemiä, rengasta ja persjättöä ollaan otettu.

Ja jottei tylsää ehtisi tulemaan, niin ilmotin Kertun vielä mukaan tottis-ryhmään. En sitten tiedä missä vaiheessa teen yhtään mitään muuta kun olen sääskien syötävänä kentällä tai sitten vaihtoehtoisesti töissä tai nukkumassa. Lisää tunteja vuorokauteen, kiitos.

Nuutinkin kanssa ollaan treenattu. Lähinnä tokoa, mutta aksaakin vähäsen. Tänään otettiin paikkis, ohjattu nouto ja ruutu. Paikkiksessa edelleen ongelmana piippaus. Edelleen ei ahistunutta ääntelyä, vaan tylsistynyttä. Ohjatussa Nuutti oli ihan hyvä. Ekalla kerralla haki väärän palikan, muuten haki ihan oikeet. Merkistä ottaa edelleen painetta, en tiiä mistä johtuu. Oon yrittänyt vaikka ja millä saada siitä Nuutille kivan jutun, mutta ei. Se tarviii paljon kannustusta että se sinne menee, ja sitten kun sen sinne saa se näyttää ihan piestyltä.
Ruudussa ollaan menty taaksepäin. Käytetään nyt namialustaa ihan kunnolla, koska muuten se ei mene suoraan ruutuun, vaan vetää paineita tötsistä. Pysähtyminenkin on nykysellään liian etureunassa, eli sitäkin pitäisi saada kauemmaksi. Ehkä me kesätauon aikana saataisiin tätäkin treenattua.
Voittajan luoksetuloakin ollaan hinkutettu. Ongelma siinä on sama mikä näyttäisi olevan kaikissa liikkeissä, eli valuminen. Nuutti ei vaan reagoi käskyihin enää heti, vaan se mietiskelee parin askeleen ajan ja reagoi vasta sitten. On muuten ärsyttävää.

Siskokset

Agilityä ollaan tehty kevyemmin viime aikoina, koska Nuutti kevensi/pomputteli toista takastaan. Sheltin ollessa kyseessä olin ihan varma, että sen varpaan koukistajajänne on sanonut sopimuksensa irti, mutta nyt taas se on kävellyt normaalisti. Huomenna mennään kokeilemaan treeneihin, miten jalka kestää.

Terveysjutuista tulikin mieleen Kerttu ja sen haaveri. Kertun silmä on parantunut normaaliksi, eikä koko tapauksesta ole enää muuta jäänyt kun arvet Kertun päähän, jotka nekin ajan kanssa paranee. Kertun suhtautuminen toisiin koiriin ei sekään näytä muuttuneen, onneksi. Toisten koirien luokse se kyllä mielellään menisi leikkimään. Lenkillä muut koirat kiinnostaa ja niitä yritetään kytätä, mutta toistaiseksi ärinöitä ei ole kuulunut. Hirviän fiksu likka se on, ja hermotkin näyttää löytyvän, kun ei tuommosestakaan ota tätä enempää nokkiinsa.

Kesätukassa

Lääkäriä ja reeniä

Sunnuntai-iltana lähettiin tosiaan Kerttusen haavoja näyttämään tohtorille. Päivystävänä toimi sama ell-asema jolla Nuuttikin kävi pari viikkoa takaperin.

Heti lääkärireissun jälkeen

Kun tultiin odotushuoneeseen, siellä oli istuskelemassa meidän lisäksi vain yksi nainen. Ensin Kerttu vispasi hyvin kerttumaiseen tapaansa häntää, mutta kun nainen rupesi Kertulle juttelemaan alkoi Kerttu huutaa ihan kunnon puolustushaukkua karvan pystyssä. Ja se ei ollut mitään pöhinää, vaan ihan suoraa huutoa. Siinä oli ensimmäinen negatiivinen suhtautuminen ihmiseen pariin kuukauteen. Tämän kuitenkin pistin kivun piikkiin, varmaan se omaa kroppaansa puolustikin, ja sen jälkeen se on suhtautunut ihan normaalisti ihmisiin. Lääkärin huoneessakaan Kerttu ei onneksi turhia pöhissyt. Se antoi tutkia pinnallisin puolin hereillä, ja sitten laitettiin pentu unille että saadaan vähän tarkemmin kattoa. Suurin pelkohan oli silmän kunto. Se kyllä vaikutti koko illan siltä, että se näkee, mutta loppuiltaa kohden silmä ei oikeen enää pysynyt auki, vaan se turposi kiinni. Ensin laitettiin silmään lääketippa, jonka jälkeen värjäävä tippa. Väriä ei näkynyt jäävän mihinkään, eli silmän pinta oli säilynyt ehjänä. Sitten napattiin pihit käteen ja ruvettiin tutkimaan vilkkuluomen sisäpintaa. Se näytti melko punaiselta ja turvonneelta, mutta lääkäri sanoi että se on ihan yleistä nuorilla koirilla. Viimesenä tiputettiin joku keltanen tippa, jonka tarkotusta en edes muista. Lopputuloksena kuitenkin oli se, että silmä on ehjä, mutta tippakuuri siihen piti aloittaa.

Maanantaina

Sitten hoidettiin muut haavat. Karvat ajeltiin haavojen päältä ja haavoja putsailtiin. Karvojen alta paljastui pari syvempää reikää ja muutama naarmu ja mustelma. Toinen syvä reikä oli otsassa, noin viitisen senttiä silmän yläpuolella ja toinen oli yläluomessa. Alaluomessakin pieni reikä oli, mutta siitä ei lähetty karvoja ajelemaan, kun ei ollut niin veressä. Koko silmän ympärillä oli iso mustelma, minkä takia silmäkin oli turvonnut kiinni. Ruvettiin huuhtomaan suolaliuoksella isoa, otsassa ollutta reikää. Se neste, mitä haavaan laitettiin, tulikin verisenä nesteenä silmästä ulos. Tämä kertoi sen, että hyökänneen koiran yläkulmuri oli mennyt siitä reiästä sisään, alakulmuri meni silmästä silmämunan ja yläluomen välistä sisään, ja ne hampaat purtiin yhteen, eli sinne ihon alle jäi noin viiden sentin onkalo. Melko hyvä tuuri siis oli siinä, ettei näkö mennyt. Lopuksi Kerttu sai vielä pari piikkiä, toisen antibioottia ja toisen kipulääkettä. Kotiintuomisiksi saatiin silmätippojen lisäksi myös Synulox-kuuri ja Norocarp-kipulääkettä. Tippoja ja antibiootteja annetaan noin kymmenen päivää, särkylääkettä tarpeen mukaan. Lääkäri kumminkin suositteli antamaan nyt ainakin muutamana päivänä, koska mustelmat oli aika komiat.

Tänään

Nyt haavat on hyvin lähteneet paranemaan ja mustelmat laskemaan. Silmä näyttää jo aika normaalilta. Eilen se vielä rähmi verta, mutta nyt näyttäisi paremmalta, eikä rähmi oikeestaan ollenkaan. Fyysinen puoli on siis kunnossa, ja nyt sitten pelätään sen psyykkisen puolen puolesta. Treeneissä Kerttu ei kiinnittänyt oikeestaan mitään huomiota toisiin koiriin, eikä lenkeilläkään ole ohitukset vaikeutuneet. Kuitenkin eilen illalla yksi iso, ruskea koira tuli turhan innokkaasti Kertun luokse, ja Kerttuhan sai melkeen paniikkikohtauksen. Onneksi ei oltu kovin kaukana kotoa, eikä autoteitä ollut välissä, koska Kerttu repasi itsensä vapaaksi ja lähti ihan täysillä kotiin huutaen suoraa kurkkua. Kun minä sitä kutsuin, se pysähty, näki sen toisen koiran ja lähti uudestaan karkuun jatkaen huutamista. Se juoksi meidän rapun eteen, ja kun vihdoin ehdin itse pihalle, se tuli sieltä vastaan häntä heiluen. Lähettiin siitä sitten vähäsen leikkimään, eikä Kerttu enää reagoinut mihinkään poikkeuksellisesti. Sitä toisen koiran omistajaa en kyllä hirveästi arvostanut, se ei edes yrittänyt ottaa koiraansa kiinni kun Kerttu lähti karkuun, ja loppujen lopuksi minä ite nappasin sen ettei se enää lähde Kertun perään säikyttelemään reppanaa lisää. Sitten se omistaja vielä kehtaa naureskella, kun Kerttu pinkoo täysillä autotietä kohti, enkä minä edes pääse sen perään kun pitelen sitä vierasta, itteäni painavampaa koiraa poskivilloista, ettei se lähde jahtaamaan Kerttua. Minen tiedä mikä tämän kaupunginosan koiraihmisiä vaivaa, kun niistä suurin osa on mitä on. Onneksi tuonkin tilanteen jälkeen Kerttu on ihan normaalisti ohittanut koirat (paitti räkyttäville pikkurakeille murisi), joita lähes kaikkia se on kyllä aiemminkin nähnyt lenkeillä. Jotenkin mie näen jo sieluni silmin, että mimmonen pelkoaggre tästä vielä kehittyy kunhan ikää tulee lisää ja vietitkin heräilee. Selkeesti vahtia alkaa olla enempi, ja Nuuttia kohtaan ollaan resurssiaggreja. Mitään luita tai vastaavia ei voi jättää lattialle, tai Kerttu vääntää sievän hymyn naamallensa. Muuten tulevat edelleen hyvin toimeen, Kerttu varsinkin tykkäis hirveesti Nuun kanssa leikkiä. On se kuitenki helppoo ku päästään sen kokoseen kämppään, että voi koiratki jättää erilleen.

(c)Henri L

No mutta ollaan me treeneissäki käyty. Eilen oli ensin tokotreenit Kertun kanssa, sitten oli Nuutin vuoro. Kerttu otti kehääntarkistuksen (missä yritetään iskeä persusta maahan) luoksepäästävyyden (mikä on ok), paikkamakuun (missä otetaan häiriötä KAIKESTA), seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja estettä. Seuraaminen oli ihan jees, ei kuitenkaan sitä mitä haetaan. Se oli ehkä vähän turhan väljää, eikä kontakti pysynyt ihan hirveen hyvin. Se ei kuitenkaan ottanut liikkurista häiriötä, pointsit siitä. Seuraamisessa pitäis pystyä palkkaamaan enempi lelulla, eli leikkiä pitää saada vahvemmaksi. Liikkeestä maahamenossa se meinasi alkaa ennakoimaan maahanmenoa jo sillon, kun sanoin "valmis". Ei se kuitenkaan maahan asti mennyt. Loppuliike meni sekin ihan jees, toivoisin vaan enemmän vauhtia maahanmenoon. Mutta ehkä nyt on niin kuumat ilmat ettei sitä vauhtia senkään takia ole. Hypyssä tehtiin vaan perusreeniä, eli koira hyppää parin laudan yli namialustalle.

Nuutti taas oli supertokosheltti. Sillä oli melkeen koko tunnin häntä ihan pystyssä. Paikkamakuussa se oli piipannut, mutta oli kuulemma ennemmin tylsistynyttä mitä ahdistunutta piippiä. Se seurasi ihan tosi nätisti, piti hyvin kontaktin ja oli oikeessa paikassa. Kaukoissa on tullut sellasta ongelmaa, että se hyppii eteenpäin. Kädestä annettavat palkat jää siis kokonaan pois, ja palkka tulee tästä lähtien joka kerta takaa. Ruudussa Nuu oli muuten tosi hyvä, mutta se jää seisomaan turhan lähelle ruudun etureunaa. Nyt lähdetään siis viemään sitä namialustalla taaemmas.

Maaliskuuta, (c) Henri L

Tänään oli ohjemassa Nuutin agilityt. Otettiin välistävetoja ja rytmitystä, ja loppuun lyhkänen radanpätkä. Välistävedot Nuutti teki hyvin jos ite ehdin ohjata ajoissa, rytmitykset oli vähän samoja mitä käytiin viikonlopun agivalmennuksessa läpi, joten ne meni kivasti, ja radanpätkä oli ihan kiva. Siinä oli pöytä, kepit ja rengas, jotka kaikki on sellasia mitä pitäis enempi radalla harjotella. Pöydälle Nuutti menikin väärältä sivulta ekalla yrittämällä. Kepit se otti hyvin ja renkaastaki meni läpi. Kontaktit kusi, niistä pitäis pitää oikeen tehotreeni.

Tarkotus oli viedä tänään Kerttu kattelemaan muita koiria, mutta oli niin kuuma ja Kerttu väsähti ihan pienestä lenkistäkin niin ei sitten lähetty. Huomennakaan ei päästä, koska iltavuoro, mutta perjantaista olis tarkotus tehdä taas Kerttuselle sosialistamispäivä.

Agi- ja tokovalmentautumiset

Tänä viikonloppuna meidän seura järjesti valmennukset agilityyn ja tokoon. Mukana olin Kertun kanssa tokossa, ja Nuutin kanssa agissa. Lauantaina oli tokot, ja tänään sitten agit.


Tokossa meidän kouluttajana toimi Marja-Leena Hituri, ja taso oli ALO/AVO. Otettiin heti alkuun kehääntulotarkastus, luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Kehääntulotarkastus oli Kertulle ensimmäinen laatuaan, ja neitihän päätti iskeä takapuolensa maahan.  Luoksepäästävyydessä Kerttu nousi vastaan, mutta muuten oli hyvä. Antoi ihan kivasti rapsutella. Paikkamakuussa se on alkanut viime aikoina possustelemaan, joten otettiin se ihan lyhyellä matkalla ja palkkailin paljon. Se tarvitsi tuplakäskyn maahanmenolle, ja näytti ottavan pikkasenpainetta kun komennettiin, vaikka en etes kovasti komentanut. Pitäis ite nyt yrittää muistaa, että Kerttunen on vielä pentu, ja sitä ei ois hyvä pilata jo tässä iässä.

Kuva: Tiina A.

Seuraamiseen saatiin ihan hyvää neuvoa, samoin noutamiseen. Seuraamisessa on ollut ongelmana mun käsi, koska palkkaan sen jotenkin huonosti ja saan sen poikittamaan. Noutamisessa ongelmana on ohjaaja, joka ei sitä osaa opettaa, joten nyt saatiin rautalankamalli jota lähetään vääntämään. Luoksetulon Kerttu suoritti ihan hienosti, samoin liikkeestä seisomisen. Myöhemmin kun otettiin liikkeestä maahanmenoa, niin eipä onnistunut ihan yhtä kivasti, eli maahanmenoa pitää nyt vahvistaa.

Käytiin sitten vielä illemmalla velipoikien kanssa painimassa. Mukana oli Kertun lisäksi Valtsu ja Mörkö. Pikkusilla oli taas hirmusen kivaa, ja jaksovat kyllä painia. Kerttu oli taas porukan paimen, ja yritti kovasti paimentaa poikia juoksemalla ympyrää toisten ympärillä, ja pojilla oli omat leikkinsä. Vielä ainakin tullaan kaikki hyvin juttuun, saa nähä miten käy kun aikuistutaan.

Tänään sitten noustiin aamulla ennen sianpieremää Nuutin kanssa agivalmennukseen. Valmantajana toimi Juha Ruokonen, jolla on itelläänkin shelttejä. Ensimmäinen mainitsemisen arvoinen asia on se, että Nuutti ei miespuolista valmentajaa pelännyt, vaan ihan jopa kerran hyppäsi vasten. Toinen mainitsemisen arvoinen asia on se, että Nuutti on ihan sikahyvä. Kyllä sitä taas vaan huomasi, että jos jonkun ohjauskuvion sai kohilleen, niin Nuu kyllä suoritti tosi hyvin. Nuutti myös irtosi hirveän kivasti, sen sai lähettää ennen 6. estettä jo putkeen. Mitä me opittiin on se, että Nuuttiin pitää vaan luottaa enempi. Kyllä se osaa, mun ei tarvii olla koko aikaa oottelemassa. Lisäksi pitäisi muistaa oma juoksuvauhti, eikä jarrutella millon sattuu.
 

Agikoulutuksen jälkeen kävin Kertulle tekemässä jäljen. Kohtuullisen lyhyt, yhdellä kulmalla ja joka askeleelle nami. Aika perusteellisesti se sen jäljen tutki, jos aiemmin oli ongelmana läpikaahottaminen niin siitä ei kyllä ollut nyt jälkeäkään. Jäljen jälkeen otettiin vähäsen tokoa.

Kuva: Tiina A.

Illalla kävästiin vielä yhteislenkkiä Mörön, Vegan ja Friidan kans. Vekkua kyllä nyt ärsytti Kertun olemus huomattavan paljon, ja saipa napattua Kerttua hampailla ihan kunnolla, vaikka hihnoissa olivatkin. Vaikka Kerttu aluksi itkikin ihan reippaasti, niin itkun loputtua koko välikohtaus näytti unohtuvan. Niin se vaan viiletti Mörön ja Friidan kanssa pitkin mantuja, ja hihnassa lenkkeillyttä Vegaakin välillä hivuutteli turhankin läheltä. Normaalistihan nämä ovat tulleet toimeen, nyt vaan kävi näin. Toivotaan nyt ettei mitään takapakkeja koirasosiaalisuuteen tulisi.


Hampaasta Kerttu sai sen verran, että tässä illan päälle vielä mennään päivystävälle. Reiän se sai päähänsä (nyt on sitten ihan kirjaimellisesti reikäpää) ja silmä on turvoksissa. Silmää se yrittää myös rapata, eikä se kauheen hyvin pysy auki. Käydään näyttämässä haavat ja hakemassa antibioottikuuri, ettei haavat pääse tulehtumaan. Uskon kyllä että Kertun pää näyttää pahemmalta mitä on, koska Kerttu on ihan oma itsensä. Se yrittää saada Nuutista painikaveria ja kantelee leluja ja kiehnää sylissä. Jos se ei näyttäisi niin turpiinsa saaneelta, ei tuosta kyllä mitään tavallisesta poikkeavaa huomaisi. Saatiin me silti aika kauhistuneita katseita osaksemme kotimatkalla, kun toisella oli puoli naamaa ihan veressä. Alla olevissa kuvissa sitä on kuitenkin jo pikkusen putsailtu.