Tokossa meidän kouluttajana toimi Marja-Leena Hituri, ja taso oli ALO/AVO. Otettiin heti alkuun kehääntulotarkastus, luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Kehääntulotarkastus oli Kertulle ensimmäinen laatuaan, ja neitihän päätti iskeä takapuolensa maahan. Luoksepäästävyydessä Kerttu nousi vastaan, mutta muuten oli hyvä. Antoi ihan kivasti rapsutella. Paikkamakuussa se on alkanut viime aikoina possustelemaan, joten otettiin se ihan lyhyellä matkalla ja palkkailin paljon. Se tarvitsi tuplakäskyn maahanmenolle, ja näytti ottavan pikkasenpainetta kun komennettiin, vaikka en etes kovasti komentanut. Pitäis ite nyt yrittää muistaa, että Kerttunen on vielä pentu, ja sitä ei ois hyvä pilata jo tässä iässä.
Kuva: Tiina A. |
Käytiin sitten vielä illemmalla velipoikien kanssa painimassa. Mukana oli Kertun lisäksi Valtsu ja Mörkö. Pikkusilla oli taas hirmusen kivaa, ja jaksovat kyllä painia. Kerttu oli taas porukan paimen, ja yritti kovasti paimentaa poikia juoksemalla ympyrää toisten ympärillä, ja pojilla oli omat leikkinsä. Vielä ainakin tullaan kaikki hyvin juttuun, saa nähä miten käy kun aikuistutaan.
Tänään sitten noustiin aamulla ennen sianpieremää Nuutin kanssa agivalmennukseen. Valmantajana toimi Juha Ruokonen, jolla on itelläänkin shelttejä. Ensimmäinen mainitsemisen arvoinen asia on se, että Nuutti ei miespuolista valmentajaa pelännyt, vaan ihan jopa kerran hyppäsi vasten. Toinen mainitsemisen arvoinen asia on se, että Nuutti on ihan sikahyvä. Kyllä sitä taas vaan huomasi, että jos jonkun ohjauskuvion sai kohilleen, niin Nuu kyllä suoritti tosi hyvin. Nuutti myös irtosi hirveän kivasti, sen sai lähettää ennen 6. estettä jo putkeen. Mitä me opittiin on se, että Nuuttiin pitää vaan luottaa enempi. Kyllä se osaa, mun ei tarvii olla koko aikaa oottelemassa. Lisäksi pitäisi muistaa oma juoksuvauhti, eikä jarrutella millon sattuu.
Agikoulutuksen jälkeen kävin Kertulle tekemässä jäljen. Kohtuullisen lyhyt, yhdellä kulmalla ja joka askeleelle nami. Aika perusteellisesti se sen jäljen tutki, jos aiemmin oli ongelmana läpikaahottaminen niin siitä ei kyllä ollut nyt jälkeäkään. Jäljen jälkeen otettiin vähäsen tokoa.
Kuva: Tiina A. |
Hampaasta Kerttu sai sen verran, että tässä illan päälle vielä mennään päivystävälle. Reiän se sai päähänsä (nyt on sitten ihan kirjaimellisesti reikäpää) ja silmä on turvoksissa. Silmää se yrittää myös rapata, eikä se kauheen hyvin pysy auki. Käydään näyttämässä haavat ja hakemassa antibioottikuuri, ettei haavat pääse tulehtumaan. Uskon kyllä että Kertun pää näyttää pahemmalta mitä on, koska Kerttu on ihan oma itsensä. Se yrittää saada Nuutista painikaveria ja kantelee leluja ja kiehnää sylissä. Jos se ei näyttäisi niin turpiinsa saaneelta, ei tuosta kyllä mitään tavallisesta poikkeavaa huomaisi. Saatiin me silti aika kauhistuneita katseita osaksemme kotimatkalla, kun toisella oli puoli naamaa ihan veressä. Alla olevissa kuvissa sitä on kuitenkin jo pikkusen putsailtu.
Kivoja tollaset koulutukset :)
VastaaPoistaJoo, on ne aina kivaa vaihtelua. :)
Poista