Lääkäriä ja reeniä

Sunnuntai-iltana lähettiin tosiaan Kerttusen haavoja näyttämään tohtorille. Päivystävänä toimi sama ell-asema jolla Nuuttikin kävi pari viikkoa takaperin.

Heti lääkärireissun jälkeen

Kun tultiin odotushuoneeseen, siellä oli istuskelemassa meidän lisäksi vain yksi nainen. Ensin Kerttu vispasi hyvin kerttumaiseen tapaansa häntää, mutta kun nainen rupesi Kertulle juttelemaan alkoi Kerttu huutaa ihan kunnon puolustushaukkua karvan pystyssä. Ja se ei ollut mitään pöhinää, vaan ihan suoraa huutoa. Siinä oli ensimmäinen negatiivinen suhtautuminen ihmiseen pariin kuukauteen. Tämän kuitenkin pistin kivun piikkiin, varmaan se omaa kroppaansa puolustikin, ja sen jälkeen se on suhtautunut ihan normaalisti ihmisiin. Lääkärin huoneessakaan Kerttu ei onneksi turhia pöhissyt. Se antoi tutkia pinnallisin puolin hereillä, ja sitten laitettiin pentu unille että saadaan vähän tarkemmin kattoa. Suurin pelkohan oli silmän kunto. Se kyllä vaikutti koko illan siltä, että se näkee, mutta loppuiltaa kohden silmä ei oikeen enää pysynyt auki, vaan se turposi kiinni. Ensin laitettiin silmään lääketippa, jonka jälkeen värjäävä tippa. Väriä ei näkynyt jäävän mihinkään, eli silmän pinta oli säilynyt ehjänä. Sitten napattiin pihit käteen ja ruvettiin tutkimaan vilkkuluomen sisäpintaa. Se näytti melko punaiselta ja turvonneelta, mutta lääkäri sanoi että se on ihan yleistä nuorilla koirilla. Viimesenä tiputettiin joku keltanen tippa, jonka tarkotusta en edes muista. Lopputuloksena kuitenkin oli se, että silmä on ehjä, mutta tippakuuri siihen piti aloittaa.

Maanantaina

Sitten hoidettiin muut haavat. Karvat ajeltiin haavojen päältä ja haavoja putsailtiin. Karvojen alta paljastui pari syvempää reikää ja muutama naarmu ja mustelma. Toinen syvä reikä oli otsassa, noin viitisen senttiä silmän yläpuolella ja toinen oli yläluomessa. Alaluomessakin pieni reikä oli, mutta siitä ei lähetty karvoja ajelemaan, kun ei ollut niin veressä. Koko silmän ympärillä oli iso mustelma, minkä takia silmäkin oli turvonnut kiinni. Ruvettiin huuhtomaan suolaliuoksella isoa, otsassa ollutta reikää. Se neste, mitä haavaan laitettiin, tulikin verisenä nesteenä silmästä ulos. Tämä kertoi sen, että hyökänneen koiran yläkulmuri oli mennyt siitä reiästä sisään, alakulmuri meni silmästä silmämunan ja yläluomen välistä sisään, ja ne hampaat purtiin yhteen, eli sinne ihon alle jäi noin viiden sentin onkalo. Melko hyvä tuuri siis oli siinä, ettei näkö mennyt. Lopuksi Kerttu sai vielä pari piikkiä, toisen antibioottia ja toisen kipulääkettä. Kotiintuomisiksi saatiin silmätippojen lisäksi myös Synulox-kuuri ja Norocarp-kipulääkettä. Tippoja ja antibiootteja annetaan noin kymmenen päivää, särkylääkettä tarpeen mukaan. Lääkäri kumminkin suositteli antamaan nyt ainakin muutamana päivänä, koska mustelmat oli aika komiat.

Tänään

Nyt haavat on hyvin lähteneet paranemaan ja mustelmat laskemaan. Silmä näyttää jo aika normaalilta. Eilen se vielä rähmi verta, mutta nyt näyttäisi paremmalta, eikä rähmi oikeestaan ollenkaan. Fyysinen puoli on siis kunnossa, ja nyt sitten pelätään sen psyykkisen puolen puolesta. Treeneissä Kerttu ei kiinnittänyt oikeestaan mitään huomiota toisiin koiriin, eikä lenkeilläkään ole ohitukset vaikeutuneet. Kuitenkin eilen illalla yksi iso, ruskea koira tuli turhan innokkaasti Kertun luokse, ja Kerttuhan sai melkeen paniikkikohtauksen. Onneksi ei oltu kovin kaukana kotoa, eikä autoteitä ollut välissä, koska Kerttu repasi itsensä vapaaksi ja lähti ihan täysillä kotiin huutaen suoraa kurkkua. Kun minä sitä kutsuin, se pysähty, näki sen toisen koiran ja lähti uudestaan karkuun jatkaen huutamista. Se juoksi meidän rapun eteen, ja kun vihdoin ehdin itse pihalle, se tuli sieltä vastaan häntä heiluen. Lähettiin siitä sitten vähäsen leikkimään, eikä Kerttu enää reagoinut mihinkään poikkeuksellisesti. Sitä toisen koiran omistajaa en kyllä hirveästi arvostanut, se ei edes yrittänyt ottaa koiraansa kiinni kun Kerttu lähti karkuun, ja loppujen lopuksi minä ite nappasin sen ettei se enää lähde Kertun perään säikyttelemään reppanaa lisää. Sitten se omistaja vielä kehtaa naureskella, kun Kerttu pinkoo täysillä autotietä kohti, enkä minä edes pääse sen perään kun pitelen sitä vierasta, itteäni painavampaa koiraa poskivilloista, ettei se lähde jahtaamaan Kerttua. Minen tiedä mikä tämän kaupunginosan koiraihmisiä vaivaa, kun niistä suurin osa on mitä on. Onneksi tuonkin tilanteen jälkeen Kerttu on ihan normaalisti ohittanut koirat (paitti räkyttäville pikkurakeille murisi), joita lähes kaikkia se on kyllä aiemminkin nähnyt lenkeillä. Jotenkin mie näen jo sieluni silmin, että mimmonen pelkoaggre tästä vielä kehittyy kunhan ikää tulee lisää ja vietitkin heräilee. Selkeesti vahtia alkaa olla enempi, ja Nuuttia kohtaan ollaan resurssiaggreja. Mitään luita tai vastaavia ei voi jättää lattialle, tai Kerttu vääntää sievän hymyn naamallensa. Muuten tulevat edelleen hyvin toimeen, Kerttu varsinkin tykkäis hirveesti Nuun kanssa leikkiä. On se kuitenki helppoo ku päästään sen kokoseen kämppään, että voi koiratki jättää erilleen.

(c)Henri L

No mutta ollaan me treeneissäki käyty. Eilen oli ensin tokotreenit Kertun kanssa, sitten oli Nuutin vuoro. Kerttu otti kehääntarkistuksen (missä yritetään iskeä persusta maahan) luoksepäästävyyden (mikä on ok), paikkamakuun (missä otetaan häiriötä KAIKESTA), seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja estettä. Seuraaminen oli ihan jees, ei kuitenkaan sitä mitä haetaan. Se oli ehkä vähän turhan väljää, eikä kontakti pysynyt ihan hirveen hyvin. Se ei kuitenkaan ottanut liikkurista häiriötä, pointsit siitä. Seuraamisessa pitäis pystyä palkkaamaan enempi lelulla, eli leikkiä pitää saada vahvemmaksi. Liikkeestä maahamenossa se meinasi alkaa ennakoimaan maahanmenoa jo sillon, kun sanoin "valmis". Ei se kuitenkaan maahan asti mennyt. Loppuliike meni sekin ihan jees, toivoisin vaan enemmän vauhtia maahanmenoon. Mutta ehkä nyt on niin kuumat ilmat ettei sitä vauhtia senkään takia ole. Hypyssä tehtiin vaan perusreeniä, eli koira hyppää parin laudan yli namialustalle.

Nuutti taas oli supertokosheltti. Sillä oli melkeen koko tunnin häntä ihan pystyssä. Paikkamakuussa se oli piipannut, mutta oli kuulemma ennemmin tylsistynyttä mitä ahdistunutta piippiä. Se seurasi ihan tosi nätisti, piti hyvin kontaktin ja oli oikeessa paikassa. Kaukoissa on tullut sellasta ongelmaa, että se hyppii eteenpäin. Kädestä annettavat palkat jää siis kokonaan pois, ja palkka tulee tästä lähtien joka kerta takaa. Ruudussa Nuu oli muuten tosi hyvä, mutta se jää seisomaan turhan lähelle ruudun etureunaa. Nyt lähdetään siis viemään sitä namialustalla taaemmas.

Maaliskuuta, (c) Henri L

Tänään oli ohjemassa Nuutin agilityt. Otettiin välistävetoja ja rytmitystä, ja loppuun lyhkänen radanpätkä. Välistävedot Nuutti teki hyvin jos ite ehdin ohjata ajoissa, rytmitykset oli vähän samoja mitä käytiin viikonlopun agivalmennuksessa läpi, joten ne meni kivasti, ja radanpätkä oli ihan kiva. Siinä oli pöytä, kepit ja rengas, jotka kaikki on sellasia mitä pitäis enempi radalla harjotella. Pöydälle Nuutti menikin väärältä sivulta ekalla yrittämällä. Kepit se otti hyvin ja renkaastaki meni läpi. Kontaktit kusi, niistä pitäis pitää oikeen tehotreeni.

Tarkotus oli viedä tänään Kerttu kattelemaan muita koiria, mutta oli niin kuuma ja Kerttu väsähti ihan pienestä lenkistäkin niin ei sitten lähetty. Huomennakaan ei päästä, koska iltavuoro, mutta perjantaista olis tarkotus tehdä taas Kerttuselle sosialistamispäivä.