Leirielämää

Viikonloppuna leireiltiin Ghosteye's porukalla. Kertun sisaruksista mukana oli yhteensä 6. Isojahan ne näyttävät jo olevan, isoimmilla painot huitelee jo yli 20 kilon. Kerttu-sirpukalla painoa ei vielä ole 15 kiloakaan. Kerttu näytti olevan pesueensa pienin, vaikkei jääkään Shiro-siskostaan paljolla.

Kuvan sisarparvesta nappasi Katri Loukusa

Kertun kanssa viikonlopun aikana treenattiin tokoa, jälkeä ja paimennusta. Tokoa ei ihan hirveesti otettu, kaikki ALO-luokan liikkeet käytiin hyppyä lukuunottamatta läpi. Jälkeä ei olla otettu pitkään aikaan, joten kävin perjantaina tekemässä Kertulle jäljen, jossa oli kulmat molempiin suuntiin ja pari tyhjää askelparia. Kerttu veti jäljen loppuun ihan käsittämättömän hyvin, ei mitään ylimääräsiä hösötyksiä ja jälkeen keskityttiin tosi hyvin. Sunnuntaina olosuhteet oli kuitenkin vaikeat tuulen ja koiran väsymyksen takia, joten jälki oli lyhyempi ja vain yhdellä kulmalla. Hyvin se meni silti. On tuo taitava tyttö. :) 

Pönötystä, taas Katrin ottama kuva

Paimenenakin Kerttu oli hyvin taitavaa tyttöä. Lampaiden karsinasta nosto oli hiukkasen jännää, mutta kunhan Kerttu näki ettei lampaat sitä syö, niin hyvin rupesi paimentamaan. Sunnuntaina paimennettiinkin jo kymmenpäistö laumaa. :) Kerttu oli aika hyvä paimen. Se vähän paineistu kun piti nostaa lampaat karsinasta, ja ensimmäisen paimenpätkän se saikin tutustua lampaisiin vapaana. Sunnuntaina sitä intoa olikin jo enemmän, ja Kerttukin sai olla hihnan nokassa. Harjoteltiin STDs-rataa, ja Kerttu sai treenata lampaiden takana olemista. oli kyllä jännä nähdä, miten tuo pentu näytti tietävän ihan tarkkaan mihin mennä ja miten liikkua, että saa lampaat liikkeelle. Ihan mielenkiintoinen laji tuo paimennuskin näytti olevan, saapi nähä ruvetaanko tätä enempi tekemään. Toisaalta olishan se kivaa että Kerttu saisi tehdä sitä, mihin se on jalostettu, mutta toisaalta olen ite niin allerginen, että mulle tuo paimennus on aika tuskaa. Seuraava paimenpäivä on suunniteltuna elokuulle, mutta meijän osallistuminen on tosiaan kysymysmerkillä. Vähän houkuttais viedä Nuutti samana viikonloppuna agikisoihinki, kun ensi viikon kisoihin en muistanut koiraa ajoissa ilmottaa. Katellaan kuin käy.

Nuutin ihan oma nojatuoli

Kerttu taas joutuu tyytymään lattiaan

Nuuttihan ei päässyt meidän mukaan leireilemään. En viittinyt napata sitä mukaan, koska huonot hermot ja pieni koko. Koko ajan sitä olisi pitänyt vahtia, eikä sitä oikeen olisi uskaltanut edes irti päästää, olisi vaan jäänyt isompien jalkoihin. Nuu vietti siis pari päivää hoidossa siskollani, ja olipa jopa käyttäytynyt. Monestihan tuo saattaa olla vähän pöljäke Juliuksen ja Papin suhteen.

Tokotreeneistä ollaan kesätauolla molempien koirien kanssa, ja myös mun vetämä ryhmäkin jäi muutamaksi viikoksi tauolle. Tässä tauolla olisi tarkotus vahvistaa alon liikkeitä, ja ehkäpä treenata vähän avoakin, riippuu miten meillä jutut sujuu. Murkkuiän lisäksi haasteena on myös uhkaavasti lähestyvät juoksut. Muut narttujen omistajat ovat kiroilleet, että juoksujen aikana ei pysty tekemään mitään, kohtahan sen varmaan näkee mitä mieltä Kerttu on. Neiti on nyt niin pirun kärttystä prinsessaa että, se pissasi viime yönä sisälle kahdesti (!!!), sen alapää näyttää vähäsen turvonneelta ja se lutkuttaa ittiään, eli ne ekat juoksut voi hyvinniin tulla pian.

Pölijä

Eilen meillä oli Nuutin kanssa agitreenit, ja otin Kertun mukaan reissuun. Nuutin odotellessa treenasin Kertun kanssa tokoa, varmuuden vuoksi liina perässä. Sen keskittymiskyky on kyllä kasvanut kamalasti, kun ei se sen suurempaa häiriötä ottanut agiltyradalta eikä yrittänytkään karata. Käytiin taas kaikki alokkaan liikkeet läpi. Kertun luoksetuloa tahdon nyt hehkuttaa, koska se on ensimmäinen koira jolle olen opettanut eteentulon. Ja hienosti se on sen oppinutkin, sillä on hyvä paikka eikä se törmää. Nyt kun sille vielä saisi opetettua sen hemmetin noudon... 

Miniature aussien tokoilua

Treenien jälkeen molemmat koirat pääsvät jäljelle. Nuutille tein tosi vaikean metsäjäljen, josta löytyi polunylitystä ja nameja löytyi pelkästään kulmista. Ensimmäisen polun kohdalla Nuutti eksyi, mutta loppujälki ajettiinkin tarkemmin, ja siinä ei enää ollut mitään valittamisten aihetta. Kerttu veti jäljen myös hyvin ensimmäiseksi metsäjäljeksi. Kova oli vauhti eikä namit kelvanneet, mutta kaikki kulmat löytyi ja loppuun päästiin, eli nenä kyllä kävi. Nyt olisi Kertun kanssa tarkoitus opetella keppien ilmaisu jäljen ulkopuolella, ja jälkien pituutta kasvatetaan ja nameja vähennetään reilulla kädellä. Turhaapa tuolle liian helppoja jälkiä tekee. 

Paimennusvuoron odottelua

Kasvattaja-täti!

Kuvista kiitos Tiiamarille ja Katrille. :)

Kiirettä pittää

Päivitystauko on taas onnistunut venähtämään kiitettävän mittaiseksi. Siitä syytän pääasiassa hirviää kiirettä ja läppäriä, jonka näppäimistö joko pelaa tai sitten ei.

Kiireen on aiheuttanut lähinnä muutto, ja hitusen vaikuttaa myös vuorotyö. Kun pitää tehdä iltapainotteisia putkia yhdellä vapaalla, niin kummasti tuntuu ettei vuorokaudessa ole riittävästi tunteja. Tämän takia koirillakin on ollut ehkä liikaakin vapaa-aikaa.

Mutta ollaan me vähän treenattu. Hyvin vähän oikeesti, pelkästään ohjatuissa treeneissä ollaan käyty. Vähäsestä treenimäärästä huolimatta Kerttu edistyy ihan hirveetä vauhtia. Se menee alokasluokan liikkeet ihan liikkuroituna. Luoksepäästävyydessä Kerttu on ehkä hitusen (tai oikeestaan aika paljonkin) liian innokas. Sen mielestä ihmiset treenipaikalla on parasta ikinä, ja se kyllä pussailisi kaikki jos vaan saisi (siis meijän Kerttu, joka oli vielä reilu pari kuukautta sitten sitä mieltä että häneenhän ei ihmiset muuten koske). Luoksepäästävyydessä sama juttu, sen on hyvin vaikeeta hillitä itseään kun joku tulee ja rapsuttaa.

Paikkamakuu on Kertulle vaikea, koska pitäisi pysyä paikallaan hurjat kaksi minuuttia. Ihan kamala liike. Kerttu kyllä menee heti ensimmäisestä käskystä maahan, mutta sitä pitää palkkailla sinne. Tänään tehtiin paikkamakuuta ringissä, eikä tänään ollut mitään ongelmaa. Eihän se auta kun tehdä paikkamakuuta ja paljon, eihän se muuten parane yhtään. Häiriötä se myös tykkäisi ottaa vähän kaikkialta.

Toukokuun tokoiluja. Kyllä, se oikeesti on nuin pieni.

Seuraamiset on ihan hyviä, niin hihnassa kun irtikin. Se jaksaa seurata koko kaavion ilman sen kummempia ongelmia. Se seuraa juoksemiset kivasti, ei irtoa käännöksissä ja muutenkin ihan kivaa menoa. Innokkaampi se saisi olla, mutta en minä tiedä miten siitä semmosen saisi, kun ei se oikeen leluistakaan palkkaannu.

Jäävät on molemmat lähes täydellisiä. Ei mitään vikaa. Ollaan alettu lisäämään koiran taakse menoa, jota Kerttu ei joka kerta kestä palkkaamatta. Mutta siis alon jäävät on loistavat, se ei sekota niitä eikä muutenkaan häsläile ylimääräsiä.

Luoksetulo on vähän raivostuttava. "Tänne"-käskystä se tulee eteen, "sivu"-käskyllä se tulee suoraa sivulle. Oon nyt ottanut tuon "sivu"-käskyn, ihan että jos lähettäis kisaamaan enkä saisi eteentuloa opetettua niin olisii ainakin joku luoksetulo. Koska se eteentulo on ärsyttävä, jatkuvasti takapuoli heittää minusta katsottuna oikealle sen viitisen senttiä. Tänään tuli kyllä ihan täysin suorat eteentulot. Pysäytystä otettiin tänään myös, ja tuo elukka pysähtyy melkeen paremmin mitä Nuutti. On se lapsinero.

Hyppy on myös muuten hyvä, mutta Kerttu jää vähän turhan lähelle hyppyä.

Noutoa on tehty aivan hävyttömän vähän, mutta Kerttu kyllä pitää kapulaa varsin sievästi. Vauhtinoudot on jääneet tekemättä (koska inhoan yli kaiken noudon opettamista, ehdoton inhokkini ikinä).

Avoimen kaukot menee lähietäisyydeltä ihan kivasti. Seisomista on tehty aika vähän, tuntuu ettei Kertun lihakset oikeen vielä siihen kunnolla pysty. Ollaan tehty tosi vähän mitään lihastreeniä tai jumppaa, pitäisi niidenkin suhteen ottaa itseään niskasta kiinni.

Treenit jää ens kerran jälkeen kesätauolle, joten pitäisi omatoimisestikin lähteä treenimään. Kertun kanssa tarkotus olisi ottaa vaikka vähän mitä, mutta saapa nähdä saadaanko mitään aikaseksi.

Kerttu on myös agia ottanut. Ollaan Kertun siskon omistajan kanssa käyty pari kertaa aksailemassa. Kovin paljoa ei olla tehty, mutta vähän hyppy-putki-hyppy -systeemiä, rengasta ja persjättöä ollaan otettu.

Ja jottei tylsää ehtisi tulemaan, niin ilmotin Kertun vielä mukaan tottis-ryhmään. En sitten tiedä missä vaiheessa teen yhtään mitään muuta kun olen sääskien syötävänä kentällä tai sitten vaihtoehtoisesti töissä tai nukkumassa. Lisää tunteja vuorokauteen, kiitos.

Nuutinkin kanssa ollaan treenattu. Lähinnä tokoa, mutta aksaakin vähäsen. Tänään otettiin paikkis, ohjattu nouto ja ruutu. Paikkiksessa edelleen ongelmana piippaus. Edelleen ei ahistunutta ääntelyä, vaan tylsistynyttä. Ohjatussa Nuutti oli ihan hyvä. Ekalla kerralla haki väärän palikan, muuten haki ihan oikeet. Merkistä ottaa edelleen painetta, en tiiä mistä johtuu. Oon yrittänyt vaikka ja millä saada siitä Nuutille kivan jutun, mutta ei. Se tarviii paljon kannustusta että se sinne menee, ja sitten kun sen sinne saa se näyttää ihan piestyltä.
Ruudussa ollaan menty taaksepäin. Käytetään nyt namialustaa ihan kunnolla, koska muuten se ei mene suoraan ruutuun, vaan vetää paineita tötsistä. Pysähtyminenkin on nykysellään liian etureunassa, eli sitäkin pitäisi saada kauemmaksi. Ehkä me kesätauon aikana saataisiin tätäkin treenattua.
Voittajan luoksetuloakin ollaan hinkutettu. Ongelma siinä on sama mikä näyttäisi olevan kaikissa liikkeissä, eli valuminen. Nuutti ei vaan reagoi käskyihin enää heti, vaan se mietiskelee parin askeleen ajan ja reagoi vasta sitten. On muuten ärsyttävää.

Siskokset

Agilityä ollaan tehty kevyemmin viime aikoina, koska Nuutti kevensi/pomputteli toista takastaan. Sheltin ollessa kyseessä olin ihan varma, että sen varpaan koukistajajänne on sanonut sopimuksensa irti, mutta nyt taas se on kävellyt normaalisti. Huomenna mennään kokeilemaan treeneihin, miten jalka kestää.

Terveysjutuista tulikin mieleen Kerttu ja sen haaveri. Kertun silmä on parantunut normaaliksi, eikä koko tapauksesta ole enää muuta jäänyt kun arvet Kertun päähän, jotka nekin ajan kanssa paranee. Kertun suhtautuminen toisiin koiriin ei sekään näytä muuttuneen, onneksi. Toisten koirien luokse se kyllä mielellään menisi leikkimään. Lenkillä muut koirat kiinnostaa ja niitä yritetään kytätä, mutta toistaiseksi ärinöitä ei ole kuulunut. Hirviän fiksu likka se on, ja hermotkin näyttää löytyvän, kun ei tuommosestakaan ota tätä enempää nokkiinsa.

Kesätukassa

Lääkäriä ja reeniä

Sunnuntai-iltana lähettiin tosiaan Kerttusen haavoja näyttämään tohtorille. Päivystävänä toimi sama ell-asema jolla Nuuttikin kävi pari viikkoa takaperin.

Heti lääkärireissun jälkeen

Kun tultiin odotushuoneeseen, siellä oli istuskelemassa meidän lisäksi vain yksi nainen. Ensin Kerttu vispasi hyvin kerttumaiseen tapaansa häntää, mutta kun nainen rupesi Kertulle juttelemaan alkoi Kerttu huutaa ihan kunnon puolustushaukkua karvan pystyssä. Ja se ei ollut mitään pöhinää, vaan ihan suoraa huutoa. Siinä oli ensimmäinen negatiivinen suhtautuminen ihmiseen pariin kuukauteen. Tämän kuitenkin pistin kivun piikkiin, varmaan se omaa kroppaansa puolustikin, ja sen jälkeen se on suhtautunut ihan normaalisti ihmisiin. Lääkärin huoneessakaan Kerttu ei onneksi turhia pöhissyt. Se antoi tutkia pinnallisin puolin hereillä, ja sitten laitettiin pentu unille että saadaan vähän tarkemmin kattoa. Suurin pelkohan oli silmän kunto. Se kyllä vaikutti koko illan siltä, että se näkee, mutta loppuiltaa kohden silmä ei oikeen enää pysynyt auki, vaan se turposi kiinni. Ensin laitettiin silmään lääketippa, jonka jälkeen värjäävä tippa. Väriä ei näkynyt jäävän mihinkään, eli silmän pinta oli säilynyt ehjänä. Sitten napattiin pihit käteen ja ruvettiin tutkimaan vilkkuluomen sisäpintaa. Se näytti melko punaiselta ja turvonneelta, mutta lääkäri sanoi että se on ihan yleistä nuorilla koirilla. Viimesenä tiputettiin joku keltanen tippa, jonka tarkotusta en edes muista. Lopputuloksena kuitenkin oli se, että silmä on ehjä, mutta tippakuuri siihen piti aloittaa.

Maanantaina

Sitten hoidettiin muut haavat. Karvat ajeltiin haavojen päältä ja haavoja putsailtiin. Karvojen alta paljastui pari syvempää reikää ja muutama naarmu ja mustelma. Toinen syvä reikä oli otsassa, noin viitisen senttiä silmän yläpuolella ja toinen oli yläluomessa. Alaluomessakin pieni reikä oli, mutta siitä ei lähetty karvoja ajelemaan, kun ei ollut niin veressä. Koko silmän ympärillä oli iso mustelma, minkä takia silmäkin oli turvonnut kiinni. Ruvettiin huuhtomaan suolaliuoksella isoa, otsassa ollutta reikää. Se neste, mitä haavaan laitettiin, tulikin verisenä nesteenä silmästä ulos. Tämä kertoi sen, että hyökänneen koiran yläkulmuri oli mennyt siitä reiästä sisään, alakulmuri meni silmästä silmämunan ja yläluomen välistä sisään, ja ne hampaat purtiin yhteen, eli sinne ihon alle jäi noin viiden sentin onkalo. Melko hyvä tuuri siis oli siinä, ettei näkö mennyt. Lopuksi Kerttu sai vielä pari piikkiä, toisen antibioottia ja toisen kipulääkettä. Kotiintuomisiksi saatiin silmätippojen lisäksi myös Synulox-kuuri ja Norocarp-kipulääkettä. Tippoja ja antibiootteja annetaan noin kymmenen päivää, särkylääkettä tarpeen mukaan. Lääkäri kumminkin suositteli antamaan nyt ainakin muutamana päivänä, koska mustelmat oli aika komiat.

Tänään

Nyt haavat on hyvin lähteneet paranemaan ja mustelmat laskemaan. Silmä näyttää jo aika normaalilta. Eilen se vielä rähmi verta, mutta nyt näyttäisi paremmalta, eikä rähmi oikeestaan ollenkaan. Fyysinen puoli on siis kunnossa, ja nyt sitten pelätään sen psyykkisen puolen puolesta. Treeneissä Kerttu ei kiinnittänyt oikeestaan mitään huomiota toisiin koiriin, eikä lenkeilläkään ole ohitukset vaikeutuneet. Kuitenkin eilen illalla yksi iso, ruskea koira tuli turhan innokkaasti Kertun luokse, ja Kerttuhan sai melkeen paniikkikohtauksen. Onneksi ei oltu kovin kaukana kotoa, eikä autoteitä ollut välissä, koska Kerttu repasi itsensä vapaaksi ja lähti ihan täysillä kotiin huutaen suoraa kurkkua. Kun minä sitä kutsuin, se pysähty, näki sen toisen koiran ja lähti uudestaan karkuun jatkaen huutamista. Se juoksi meidän rapun eteen, ja kun vihdoin ehdin itse pihalle, se tuli sieltä vastaan häntä heiluen. Lähettiin siitä sitten vähäsen leikkimään, eikä Kerttu enää reagoinut mihinkään poikkeuksellisesti. Sitä toisen koiran omistajaa en kyllä hirveästi arvostanut, se ei edes yrittänyt ottaa koiraansa kiinni kun Kerttu lähti karkuun, ja loppujen lopuksi minä ite nappasin sen ettei se enää lähde Kertun perään säikyttelemään reppanaa lisää. Sitten se omistaja vielä kehtaa naureskella, kun Kerttu pinkoo täysillä autotietä kohti, enkä minä edes pääse sen perään kun pitelen sitä vierasta, itteäni painavampaa koiraa poskivilloista, ettei se lähde jahtaamaan Kerttua. Minen tiedä mikä tämän kaupunginosan koiraihmisiä vaivaa, kun niistä suurin osa on mitä on. Onneksi tuonkin tilanteen jälkeen Kerttu on ihan normaalisti ohittanut koirat (paitti räkyttäville pikkurakeille murisi), joita lähes kaikkia se on kyllä aiemminkin nähnyt lenkeillä. Jotenkin mie näen jo sieluni silmin, että mimmonen pelkoaggre tästä vielä kehittyy kunhan ikää tulee lisää ja vietitkin heräilee. Selkeesti vahtia alkaa olla enempi, ja Nuuttia kohtaan ollaan resurssiaggreja. Mitään luita tai vastaavia ei voi jättää lattialle, tai Kerttu vääntää sievän hymyn naamallensa. Muuten tulevat edelleen hyvin toimeen, Kerttu varsinkin tykkäis hirveesti Nuun kanssa leikkiä. On se kuitenki helppoo ku päästään sen kokoseen kämppään, että voi koiratki jättää erilleen.

(c)Henri L

No mutta ollaan me treeneissäki käyty. Eilen oli ensin tokotreenit Kertun kanssa, sitten oli Nuutin vuoro. Kerttu otti kehääntarkistuksen (missä yritetään iskeä persusta maahan) luoksepäästävyyden (mikä on ok), paikkamakuun (missä otetaan häiriötä KAIKESTA), seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja estettä. Seuraaminen oli ihan jees, ei kuitenkaan sitä mitä haetaan. Se oli ehkä vähän turhan väljää, eikä kontakti pysynyt ihan hirveen hyvin. Se ei kuitenkaan ottanut liikkurista häiriötä, pointsit siitä. Seuraamisessa pitäis pystyä palkkaamaan enempi lelulla, eli leikkiä pitää saada vahvemmaksi. Liikkeestä maahamenossa se meinasi alkaa ennakoimaan maahanmenoa jo sillon, kun sanoin "valmis". Ei se kuitenkaan maahan asti mennyt. Loppuliike meni sekin ihan jees, toivoisin vaan enemmän vauhtia maahanmenoon. Mutta ehkä nyt on niin kuumat ilmat ettei sitä vauhtia senkään takia ole. Hypyssä tehtiin vaan perusreeniä, eli koira hyppää parin laudan yli namialustalle.

Nuutti taas oli supertokosheltti. Sillä oli melkeen koko tunnin häntä ihan pystyssä. Paikkamakuussa se oli piipannut, mutta oli kuulemma ennemmin tylsistynyttä mitä ahdistunutta piippiä. Se seurasi ihan tosi nätisti, piti hyvin kontaktin ja oli oikeessa paikassa. Kaukoissa on tullut sellasta ongelmaa, että se hyppii eteenpäin. Kädestä annettavat palkat jää siis kokonaan pois, ja palkka tulee tästä lähtien joka kerta takaa. Ruudussa Nuu oli muuten tosi hyvä, mutta se jää seisomaan turhan lähelle ruudun etureunaa. Nyt lähdetään siis viemään sitä namialustalla taaemmas.

Maaliskuuta, (c) Henri L

Tänään oli ohjemassa Nuutin agilityt. Otettiin välistävetoja ja rytmitystä, ja loppuun lyhkänen radanpätkä. Välistävedot Nuutti teki hyvin jos ite ehdin ohjata ajoissa, rytmitykset oli vähän samoja mitä käytiin viikonlopun agivalmennuksessa läpi, joten ne meni kivasti, ja radanpätkä oli ihan kiva. Siinä oli pöytä, kepit ja rengas, jotka kaikki on sellasia mitä pitäis enempi radalla harjotella. Pöydälle Nuutti menikin väärältä sivulta ekalla yrittämällä. Kepit se otti hyvin ja renkaastaki meni läpi. Kontaktit kusi, niistä pitäis pitää oikeen tehotreeni.

Tarkotus oli viedä tänään Kerttu kattelemaan muita koiria, mutta oli niin kuuma ja Kerttu väsähti ihan pienestä lenkistäkin niin ei sitten lähetty. Huomennakaan ei päästä, koska iltavuoro, mutta perjantaista olis tarkotus tehdä taas Kerttuselle sosialistamispäivä.