Leirielämää

Viikonloppuna leireiltiin Ghosteye's porukalla. Kertun sisaruksista mukana oli yhteensä 6. Isojahan ne näyttävät jo olevan, isoimmilla painot huitelee jo yli 20 kilon. Kerttu-sirpukalla painoa ei vielä ole 15 kiloakaan. Kerttu näytti olevan pesueensa pienin, vaikkei jääkään Shiro-siskostaan paljolla.

Kuvan sisarparvesta nappasi Katri Loukusa

Kertun kanssa viikonlopun aikana treenattiin tokoa, jälkeä ja paimennusta. Tokoa ei ihan hirveesti otettu, kaikki ALO-luokan liikkeet käytiin hyppyä lukuunottamatta läpi. Jälkeä ei olla otettu pitkään aikaan, joten kävin perjantaina tekemässä Kertulle jäljen, jossa oli kulmat molempiin suuntiin ja pari tyhjää askelparia. Kerttu veti jäljen loppuun ihan käsittämättömän hyvin, ei mitään ylimääräsiä hösötyksiä ja jälkeen keskityttiin tosi hyvin. Sunnuntaina olosuhteet oli kuitenkin vaikeat tuulen ja koiran väsymyksen takia, joten jälki oli lyhyempi ja vain yhdellä kulmalla. Hyvin se meni silti. On tuo taitava tyttö. :) 

Pönötystä, taas Katrin ottama kuva

Paimenenakin Kerttu oli hyvin taitavaa tyttöä. Lampaiden karsinasta nosto oli hiukkasen jännää, mutta kunhan Kerttu näki ettei lampaat sitä syö, niin hyvin rupesi paimentamaan. Sunnuntaina paimennettiinkin jo kymmenpäistö laumaa. :) Kerttu oli aika hyvä paimen. Se vähän paineistu kun piti nostaa lampaat karsinasta, ja ensimmäisen paimenpätkän se saikin tutustua lampaisiin vapaana. Sunnuntaina sitä intoa olikin jo enemmän, ja Kerttukin sai olla hihnan nokassa. Harjoteltiin STDs-rataa, ja Kerttu sai treenata lampaiden takana olemista. oli kyllä jännä nähdä, miten tuo pentu näytti tietävän ihan tarkkaan mihin mennä ja miten liikkua, että saa lampaat liikkeelle. Ihan mielenkiintoinen laji tuo paimennuskin näytti olevan, saapi nähä ruvetaanko tätä enempi tekemään. Toisaalta olishan se kivaa että Kerttu saisi tehdä sitä, mihin se on jalostettu, mutta toisaalta olen ite niin allerginen, että mulle tuo paimennus on aika tuskaa. Seuraava paimenpäivä on suunniteltuna elokuulle, mutta meijän osallistuminen on tosiaan kysymysmerkillä. Vähän houkuttais viedä Nuutti samana viikonloppuna agikisoihinki, kun ensi viikon kisoihin en muistanut koiraa ajoissa ilmottaa. Katellaan kuin käy.

Nuutin ihan oma nojatuoli

Kerttu taas joutuu tyytymään lattiaan

Nuuttihan ei päässyt meidän mukaan leireilemään. En viittinyt napata sitä mukaan, koska huonot hermot ja pieni koko. Koko ajan sitä olisi pitänyt vahtia, eikä sitä oikeen olisi uskaltanut edes irti päästää, olisi vaan jäänyt isompien jalkoihin. Nuu vietti siis pari päivää hoidossa siskollani, ja olipa jopa käyttäytynyt. Monestihan tuo saattaa olla vähän pöljäke Juliuksen ja Papin suhteen.

Tokotreeneistä ollaan kesätauolla molempien koirien kanssa, ja myös mun vetämä ryhmäkin jäi muutamaksi viikoksi tauolle. Tässä tauolla olisi tarkotus vahvistaa alon liikkeitä, ja ehkäpä treenata vähän avoakin, riippuu miten meillä jutut sujuu. Murkkuiän lisäksi haasteena on myös uhkaavasti lähestyvät juoksut. Muut narttujen omistajat ovat kiroilleet, että juoksujen aikana ei pysty tekemään mitään, kohtahan sen varmaan näkee mitä mieltä Kerttu on. Neiti on nyt niin pirun kärttystä prinsessaa että, se pissasi viime yönä sisälle kahdesti (!!!), sen alapää näyttää vähäsen turvonneelta ja se lutkuttaa ittiään, eli ne ekat juoksut voi hyvinniin tulla pian.

Pölijä

Eilen meillä oli Nuutin kanssa agitreenit, ja otin Kertun mukaan reissuun. Nuutin odotellessa treenasin Kertun kanssa tokoa, varmuuden vuoksi liina perässä. Sen keskittymiskyky on kyllä kasvanut kamalasti, kun ei se sen suurempaa häiriötä ottanut agiltyradalta eikä yrittänytkään karata. Käytiin taas kaikki alokkaan liikkeet läpi. Kertun luoksetuloa tahdon nyt hehkuttaa, koska se on ensimmäinen koira jolle olen opettanut eteentulon. Ja hienosti se on sen oppinutkin, sillä on hyvä paikka eikä se törmää. Nyt kun sille vielä saisi opetettua sen hemmetin noudon... 

Miniature aussien tokoilua

Treenien jälkeen molemmat koirat pääsvät jäljelle. Nuutille tein tosi vaikean metsäjäljen, josta löytyi polunylitystä ja nameja löytyi pelkästään kulmista. Ensimmäisen polun kohdalla Nuutti eksyi, mutta loppujälki ajettiinkin tarkemmin, ja siinä ei enää ollut mitään valittamisten aihetta. Kerttu veti jäljen myös hyvin ensimmäiseksi metsäjäljeksi. Kova oli vauhti eikä namit kelvanneet, mutta kaikki kulmat löytyi ja loppuun päästiin, eli nenä kyllä kävi. Nyt olisi Kertun kanssa tarkoitus opetella keppien ilmaisu jäljen ulkopuolella, ja jälkien pituutta kasvatetaan ja nameja vähennetään reilulla kädellä. Turhaapa tuolle liian helppoja jälkiä tekee. 

Paimennusvuoron odottelua

Kasvattaja-täti!

Kuvista kiitos Tiiamarille ja Katrille. :)