Maalla on mukavaa

Mulla oli pari päivää vapaata töistä, joten nappasin Nuutin ja Kertun mukaan ja tultiin kattomaan miten Wäinö jakselee. Hyvinhän sillä täällä tuntuu elämä rullaavan, ihan superilonen pikkumies se on. Sitä aina unohtaa että kuinka mahtava persoona se on, kun nytkään ei olla pariin kuukauteen nähty. Se on alkanut hyväksymään Kertun osaksi laumaa, joten tässä jo vähän uhkailin että joku päivä minä tulen ja vien Wäinön kotia. Sen verta hyvin se ei kuitenkaan tule vielä tuon aussikan kanssa toimeen, että veisin se jo nyt. Molemmilla kun on taipumusta tuohon resurssiaggreen, joten yhteen on jo kertaalleen otettu. Eihän tuo yhteenotto ollut karvojen pölläyttämistä pahempaa, mutta kun toisen selkä on paskana ja kokoeroa melkeen kymmenen kiloa, niin ei viittisi mitään riskejä ottaa. Katsellaan nyt rauhassa hetkinen että mihin suuntaan noiden välit menee.

Täällä ollessa ollaan käyty koko koiraporukan kanssa uimassa. Nuuttihan näistä on ainoa joka ui, ja uikin muuten huomattavasti pidempää matkaa mitä viime kesänä. Muut kolme tyytyivät vaan kahlailuun ja päättömään juoksemiseen kuivalla maalla, ja mie istuin laiturilla nakkaamassa keppiä ja mietin että onpa ihanan helppoa tämä koirien liikuttaminen. Ja kyllä pittää sanoa että tuommonen pitkäkoipiaussie pisti ihan erillailla liikettä näihin shetukoihinkin.


Muuten me ei olla täällä tehty mitään, ei etes treenattu. Ollaan vaan syöty vähän liiankin hyvin. Wäinö on pesty nyt ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, ja Kertun kanssa ollaan ihan vaan leikitty. Meillon nyt Kertun kanssa leikkisulkeiset, aletaan noutoa trenaamaan leikin kautta. Eikä tuo "ylimääränen" leikkiminen varmaan tee pahaa meidän väliselle suhteellekaan. Me tullaan kyllä harvinaisen hyvin toimeen (mulla menee yleensä pitkään ennen kuin lämpenen uudelle pennulle, tämän kanssa ei mennyt), mutta tuo murkkuikä kyllä kiristää mun hermoja aina väliin. Treenatessa ei ole mitään ongelmaa, se tekee mielettömällä innolla, vaikka olisinkin sen vahingossa ruokkinut ennen treenejä (joskus ne treenit muistaa tasan just sillon kun sinne pitää lähteä), mutta arkielämässä pinna kiristyy. Tuo on muka NIIN teiniä että. Ihmisiin suhtautuminen on välillä vähän niin ja näin, kun sille päälle sattuu niin mielellään murraisi vähän kaikille. Kävästiin alkuviikosta sitten turisteina agikisoissa, ja siellä sitten likka käyttäytyi ihan niinkun pitääkin. Töissäkin se pyörähti mukana, ja oli pieni enkeli joka rakastaa kaikkia. Lenkillä se kuitenkin välillä pöhisee ja murraa ja kotia pitää välillä vahtia. Nyt kun ollaan porukoiden luona, se vahtii ohi menevää tietä. Sitten tuo pöljäke vahtii leluja ja ruokakuppia toisilta koirilta. Multahan tuo ei vahdi mitään, kaiken se mulle antaa kun pyydän, ja sen eteen tehtiin penikkana paljon töitäkin. Mutta eipä tuo itseensä ota multa saamastaan negatiivisesta palautteesta, vaikka kuinka sille suuttuisin. Eikä niitä juoksuja näy, eikä meidän urokset (Uno ja Wäinö) ole milläänlailla siitä kiinnostuneita, että saatetaanpa joutua niitä juoksuja odotelemaankin hetki. Mutta onhan tuo sinällään helpompi mitä Nuutti tai Wäinö ihan pelkän hermorakenteen takia. On siinä haastavuutta erilailla mitä sheltissä, mutta toisaalta sen kanssa eläminen on ihanan yksinkertasta. Murkkujenhan pitääkin koetella hermoja, siinä Kerttu onnistuu monesti poikkeuksellisen hyvin. Välillä sitten meneekin pitkän aikaa ilman yhtään mitään ongelmaa, se suhtautuu ihmisiin ja eläimiin hyvin ja jättää vahtimiset Nuutille ja on kiva kaikessa. Lenkkipöhinät on ehkä nyt se suurin ongelma, eikä sitäkään tapahdu kun kerran-pari viikossa. Kuitenkin välillä tuntuu että pitäisi lenkittää taas koiria erikseen, koska Nuuttihan reagoi ympäristöön vahvasti, ja välillä Kerttu ottaa mallia ja välillä ei. Sitten mikä kiristää mun hermoja on sisälle pissaaminen (käytännssä on sisäsiisti, stixit puhtaat, ei pitäisi olla mitään fyysistä vikaa ja sitten se menee ja lorottaa sisälle tunti sen jälkeen, kun ollaan ulkoa tultu) ja tavaroiden hakeminen pöydältä silputtavaksi. Onneksi se vielä kasvaa aikuiseksi eläimeksi, en mitenkään malttaisi odottaa että se järki tulisi siihen sievään pieneen päähän.

Treenattu ollaan melko vähän, eikä mittään uutta. Seuraamisessa Kertulla on ehkä paikka pikksen turhan edessä, sitä pitäisi lähteä korjailemaan. Luultavasti poikittelutkin jää, kunhan paikka korjaantuu. Jäljestetty ollaan myös, ja hyvin menee Kertulla ja Nuutilla. Viime jälki tallottiin futiskentälle, eli häiriöhajuja oli varmasti. Nuutille laitoin nameja vaan kulmiin, ja kulmia taisi olla kolmisen kappaletta. Jäljellä mittaa oli suunnilleen 150 metriä. Ihan hyvin veti, loppuun saakka päästiin, mutta nameja olisi saanut olla ihan hitusen enemmän. Mitään esineitä ei jäljelle laitettu. Kertun jälki oli pikkasen lyhyempi, oliskohan ollut jotain 100 metrin luokkaa. Siitäkin löyty pari-kolme kulmaa, ja nameja oli viiden askelparin välein. Hyvin meni, ensimmäinen suora oli vähän höskäystä mutta kulman jälkeen se taas muisti mitä ollaan tekemässä. Kauhea kiire sillä tuli jäljelle jo siinä vaiheessa, kun valjaat iskettiin päälle. Virheenhän minä siinä tein, että päästin sen jäljelle, olisi pitänyt vaan ottaa käskyn alle ja sen jälkeen vasta päästää jäljestämään.

Huomenna hypätään taas junaan ja lähetään kotia ja lauantaina heti aamusta töihin. Ihan supertylsää, koirilla on ollut kauheen kivaa täällä. Toisaalta kun päästään kotiin niin tulee ehkä vähän enempi tehtyä näitten elukoitten kanssa, kun ne eivät siellä väsytä itseään leikkimällä pihalla tai uimalla. Tokojen kesätaukokaan ei enää kestä ikuisuuksia, ja Nuutinkaan kanssa mitään tokoihin viittaavaakaan olla tehty, ja Kertunkin kanssa hyvin vähän. Ehkä se on vaan hyvä niin, saivatpa koiratkin vähäsen kesälomaa, vaikkei sitä kumpikaan tunnu tarvitsevan. Ja onhan Nuulla agit ja Kertulla pk-tottikset, että ei ihan ilman ohjattuja treenejä olla menty.

Uusien ruokien ostot olisi Kertulle ja Nuutille edessä. Nuutin ruuan pitäisi olla jotain superkevyttä, kun tuntuu että se nykyään lihoo ihan vaan ruokaa nähdessään. Kovalla työllä sen paino on saatu tippumaan kuudesta kilosta 5,4 kiloon kesän aikana. Kertulla taas ongelma on päinvastainen, se syö kun hevonen ja on laiha kun mikä, eikä paino tunnu pysyvän 15 kilossa mitenkään. Tuohan on läpipaskoja, kaikki mitä menee sisään tulee myös ulos, paitsi lihat. Jätösten määrä pienenee huomattavasti sitä mukaa, kun laittaa lihoja kuppiin. Raakaruokinnalle me ei lähdetä ainakaan ihan heti, koska en tiedä siitä tarpeeksi enkä omista tarpeeksi isoa pakastinta (plus olen laiska, raksut on helpompi vaan nakata kuppiin). Eiköhän sieltä kuivaruokapuoleltakin löydy jotain syöttämisen arvoista.

 

 

Hyvin onnistuu lenkki neljän ääliön kanssa kolmella hihnalla.

 

  

  

 

Tukkajumala

 

Kerttu otti verisesti yhteen sääsken kanssa, mutta selviytyi taistelusta voittajana

 

Minishelttien vieressä Kerttukin näyttää melkeen normaalikokoselta

 

Leirielämää

Viikonloppuna leireiltiin Ghosteye's porukalla. Kertun sisaruksista mukana oli yhteensä 6. Isojahan ne näyttävät jo olevan, isoimmilla painot huitelee jo yli 20 kilon. Kerttu-sirpukalla painoa ei vielä ole 15 kiloakaan. Kerttu näytti olevan pesueensa pienin, vaikkei jääkään Shiro-siskostaan paljolla.

Kuvan sisarparvesta nappasi Katri Loukusa

Kertun kanssa viikonlopun aikana treenattiin tokoa, jälkeä ja paimennusta. Tokoa ei ihan hirveesti otettu, kaikki ALO-luokan liikkeet käytiin hyppyä lukuunottamatta läpi. Jälkeä ei olla otettu pitkään aikaan, joten kävin perjantaina tekemässä Kertulle jäljen, jossa oli kulmat molempiin suuntiin ja pari tyhjää askelparia. Kerttu veti jäljen loppuun ihan käsittämättömän hyvin, ei mitään ylimääräsiä hösötyksiä ja jälkeen keskityttiin tosi hyvin. Sunnuntaina olosuhteet oli kuitenkin vaikeat tuulen ja koiran väsymyksen takia, joten jälki oli lyhyempi ja vain yhdellä kulmalla. Hyvin se meni silti. On tuo taitava tyttö. :) 

Pönötystä, taas Katrin ottama kuva

Paimenenakin Kerttu oli hyvin taitavaa tyttöä. Lampaiden karsinasta nosto oli hiukkasen jännää, mutta kunhan Kerttu näki ettei lampaat sitä syö, niin hyvin rupesi paimentamaan. Sunnuntaina paimennettiinkin jo kymmenpäistö laumaa. :) Kerttu oli aika hyvä paimen. Se vähän paineistu kun piti nostaa lampaat karsinasta, ja ensimmäisen paimenpätkän se saikin tutustua lampaisiin vapaana. Sunnuntaina sitä intoa olikin jo enemmän, ja Kerttukin sai olla hihnan nokassa. Harjoteltiin STDs-rataa, ja Kerttu sai treenata lampaiden takana olemista. oli kyllä jännä nähdä, miten tuo pentu näytti tietävän ihan tarkkaan mihin mennä ja miten liikkua, että saa lampaat liikkeelle. Ihan mielenkiintoinen laji tuo paimennuskin näytti olevan, saapi nähä ruvetaanko tätä enempi tekemään. Toisaalta olishan se kivaa että Kerttu saisi tehdä sitä, mihin se on jalostettu, mutta toisaalta olen ite niin allerginen, että mulle tuo paimennus on aika tuskaa. Seuraava paimenpäivä on suunniteltuna elokuulle, mutta meijän osallistuminen on tosiaan kysymysmerkillä. Vähän houkuttais viedä Nuutti samana viikonloppuna agikisoihinki, kun ensi viikon kisoihin en muistanut koiraa ajoissa ilmottaa. Katellaan kuin käy.

Nuutin ihan oma nojatuoli

Kerttu taas joutuu tyytymään lattiaan

Nuuttihan ei päässyt meidän mukaan leireilemään. En viittinyt napata sitä mukaan, koska huonot hermot ja pieni koko. Koko ajan sitä olisi pitänyt vahtia, eikä sitä oikeen olisi uskaltanut edes irti päästää, olisi vaan jäänyt isompien jalkoihin. Nuu vietti siis pari päivää hoidossa siskollani, ja olipa jopa käyttäytynyt. Monestihan tuo saattaa olla vähän pöljäke Juliuksen ja Papin suhteen.

Tokotreeneistä ollaan kesätauolla molempien koirien kanssa, ja myös mun vetämä ryhmäkin jäi muutamaksi viikoksi tauolle. Tässä tauolla olisi tarkotus vahvistaa alon liikkeitä, ja ehkäpä treenata vähän avoakin, riippuu miten meillä jutut sujuu. Murkkuiän lisäksi haasteena on myös uhkaavasti lähestyvät juoksut. Muut narttujen omistajat ovat kiroilleet, että juoksujen aikana ei pysty tekemään mitään, kohtahan sen varmaan näkee mitä mieltä Kerttu on. Neiti on nyt niin pirun kärttystä prinsessaa että, se pissasi viime yönä sisälle kahdesti (!!!), sen alapää näyttää vähäsen turvonneelta ja se lutkuttaa ittiään, eli ne ekat juoksut voi hyvinniin tulla pian.

Pölijä

Eilen meillä oli Nuutin kanssa agitreenit, ja otin Kertun mukaan reissuun. Nuutin odotellessa treenasin Kertun kanssa tokoa, varmuuden vuoksi liina perässä. Sen keskittymiskyky on kyllä kasvanut kamalasti, kun ei se sen suurempaa häiriötä ottanut agiltyradalta eikä yrittänytkään karata. Käytiin taas kaikki alokkaan liikkeet läpi. Kertun luoksetuloa tahdon nyt hehkuttaa, koska se on ensimmäinen koira jolle olen opettanut eteentulon. Ja hienosti se on sen oppinutkin, sillä on hyvä paikka eikä se törmää. Nyt kun sille vielä saisi opetettua sen hemmetin noudon... 

Miniature aussien tokoilua

Treenien jälkeen molemmat koirat pääsvät jäljelle. Nuutille tein tosi vaikean metsäjäljen, josta löytyi polunylitystä ja nameja löytyi pelkästään kulmista. Ensimmäisen polun kohdalla Nuutti eksyi, mutta loppujälki ajettiinkin tarkemmin, ja siinä ei enää ollut mitään valittamisten aihetta. Kerttu veti jäljen myös hyvin ensimmäiseksi metsäjäljeksi. Kova oli vauhti eikä namit kelvanneet, mutta kaikki kulmat löytyi ja loppuun päästiin, eli nenä kyllä kävi. Nyt olisi Kertun kanssa tarkoitus opetella keppien ilmaisu jäljen ulkopuolella, ja jälkien pituutta kasvatetaan ja nameja vähennetään reilulla kädellä. Turhaapa tuolle liian helppoja jälkiä tekee. 

Paimennusvuoron odottelua

Kasvattaja-täti!

Kuvista kiitos Tiiamarille ja Katrille. :)

Kiirettä pittää

Päivitystauko on taas onnistunut venähtämään kiitettävän mittaiseksi. Siitä syytän pääasiassa hirviää kiirettä ja läppäriä, jonka näppäimistö joko pelaa tai sitten ei.

Kiireen on aiheuttanut lähinnä muutto, ja hitusen vaikuttaa myös vuorotyö. Kun pitää tehdä iltapainotteisia putkia yhdellä vapaalla, niin kummasti tuntuu ettei vuorokaudessa ole riittävästi tunteja. Tämän takia koirillakin on ollut ehkä liikaakin vapaa-aikaa.

Mutta ollaan me vähän treenattu. Hyvin vähän oikeesti, pelkästään ohjatuissa treeneissä ollaan käyty. Vähäsestä treenimäärästä huolimatta Kerttu edistyy ihan hirveetä vauhtia. Se menee alokasluokan liikkeet ihan liikkuroituna. Luoksepäästävyydessä Kerttu on ehkä hitusen (tai oikeestaan aika paljonkin) liian innokas. Sen mielestä ihmiset treenipaikalla on parasta ikinä, ja se kyllä pussailisi kaikki jos vaan saisi (siis meijän Kerttu, joka oli vielä reilu pari kuukautta sitten sitä mieltä että häneenhän ei ihmiset muuten koske). Luoksepäästävyydessä sama juttu, sen on hyvin vaikeeta hillitä itseään kun joku tulee ja rapsuttaa.

Paikkamakuu on Kertulle vaikea, koska pitäisi pysyä paikallaan hurjat kaksi minuuttia. Ihan kamala liike. Kerttu kyllä menee heti ensimmäisestä käskystä maahan, mutta sitä pitää palkkailla sinne. Tänään tehtiin paikkamakuuta ringissä, eikä tänään ollut mitään ongelmaa. Eihän se auta kun tehdä paikkamakuuta ja paljon, eihän se muuten parane yhtään. Häiriötä se myös tykkäisi ottaa vähän kaikkialta.

Toukokuun tokoiluja. Kyllä, se oikeesti on nuin pieni.

Seuraamiset on ihan hyviä, niin hihnassa kun irtikin. Se jaksaa seurata koko kaavion ilman sen kummempia ongelmia. Se seuraa juoksemiset kivasti, ei irtoa käännöksissä ja muutenkin ihan kivaa menoa. Innokkaampi se saisi olla, mutta en minä tiedä miten siitä semmosen saisi, kun ei se oikeen leluistakaan palkkaannu.

Jäävät on molemmat lähes täydellisiä. Ei mitään vikaa. Ollaan alettu lisäämään koiran taakse menoa, jota Kerttu ei joka kerta kestä palkkaamatta. Mutta siis alon jäävät on loistavat, se ei sekota niitä eikä muutenkaan häsläile ylimääräsiä.

Luoksetulo on vähän raivostuttava. "Tänne"-käskystä se tulee eteen, "sivu"-käskyllä se tulee suoraa sivulle. Oon nyt ottanut tuon "sivu"-käskyn, ihan että jos lähettäis kisaamaan enkä saisi eteentuloa opetettua niin olisii ainakin joku luoksetulo. Koska se eteentulo on ärsyttävä, jatkuvasti takapuoli heittää minusta katsottuna oikealle sen viitisen senttiä. Tänään tuli kyllä ihan täysin suorat eteentulot. Pysäytystä otettiin tänään myös, ja tuo elukka pysähtyy melkeen paremmin mitä Nuutti. On se lapsinero.

Hyppy on myös muuten hyvä, mutta Kerttu jää vähän turhan lähelle hyppyä.

Noutoa on tehty aivan hävyttömän vähän, mutta Kerttu kyllä pitää kapulaa varsin sievästi. Vauhtinoudot on jääneet tekemättä (koska inhoan yli kaiken noudon opettamista, ehdoton inhokkini ikinä).

Avoimen kaukot menee lähietäisyydeltä ihan kivasti. Seisomista on tehty aika vähän, tuntuu ettei Kertun lihakset oikeen vielä siihen kunnolla pysty. Ollaan tehty tosi vähän mitään lihastreeniä tai jumppaa, pitäisi niidenkin suhteen ottaa itseään niskasta kiinni.

Treenit jää ens kerran jälkeen kesätauolle, joten pitäisi omatoimisestikin lähteä treenimään. Kertun kanssa tarkotus olisi ottaa vaikka vähän mitä, mutta saapa nähdä saadaanko mitään aikaseksi.

Kerttu on myös agia ottanut. Ollaan Kertun siskon omistajan kanssa käyty pari kertaa aksailemassa. Kovin paljoa ei olla tehty, mutta vähän hyppy-putki-hyppy -systeemiä, rengasta ja persjättöä ollaan otettu.

Ja jottei tylsää ehtisi tulemaan, niin ilmotin Kertun vielä mukaan tottis-ryhmään. En sitten tiedä missä vaiheessa teen yhtään mitään muuta kun olen sääskien syötävänä kentällä tai sitten vaihtoehtoisesti töissä tai nukkumassa. Lisää tunteja vuorokauteen, kiitos.

Nuutinkin kanssa ollaan treenattu. Lähinnä tokoa, mutta aksaakin vähäsen. Tänään otettiin paikkis, ohjattu nouto ja ruutu. Paikkiksessa edelleen ongelmana piippaus. Edelleen ei ahistunutta ääntelyä, vaan tylsistynyttä. Ohjatussa Nuutti oli ihan hyvä. Ekalla kerralla haki väärän palikan, muuten haki ihan oikeet. Merkistä ottaa edelleen painetta, en tiiä mistä johtuu. Oon yrittänyt vaikka ja millä saada siitä Nuutille kivan jutun, mutta ei. Se tarviii paljon kannustusta että se sinne menee, ja sitten kun sen sinne saa se näyttää ihan piestyltä.
Ruudussa ollaan menty taaksepäin. Käytetään nyt namialustaa ihan kunnolla, koska muuten se ei mene suoraan ruutuun, vaan vetää paineita tötsistä. Pysähtyminenkin on nykysellään liian etureunassa, eli sitäkin pitäisi saada kauemmaksi. Ehkä me kesätauon aikana saataisiin tätäkin treenattua.
Voittajan luoksetuloakin ollaan hinkutettu. Ongelma siinä on sama mikä näyttäisi olevan kaikissa liikkeissä, eli valuminen. Nuutti ei vaan reagoi käskyihin enää heti, vaan se mietiskelee parin askeleen ajan ja reagoi vasta sitten. On muuten ärsyttävää.

Siskokset

Agilityä ollaan tehty kevyemmin viime aikoina, koska Nuutti kevensi/pomputteli toista takastaan. Sheltin ollessa kyseessä olin ihan varma, että sen varpaan koukistajajänne on sanonut sopimuksensa irti, mutta nyt taas se on kävellyt normaalisti. Huomenna mennään kokeilemaan treeneihin, miten jalka kestää.

Terveysjutuista tulikin mieleen Kerttu ja sen haaveri. Kertun silmä on parantunut normaaliksi, eikä koko tapauksesta ole enää muuta jäänyt kun arvet Kertun päähän, jotka nekin ajan kanssa paranee. Kertun suhtautuminen toisiin koiriin ei sekään näytä muuttuneen, onneksi. Toisten koirien luokse se kyllä mielellään menisi leikkimään. Lenkillä muut koirat kiinnostaa ja niitä yritetään kytätä, mutta toistaiseksi ärinöitä ei ole kuulunut. Hirviän fiksu likka se on, ja hermotkin näyttää löytyvän, kun ei tuommosestakaan ota tätä enempää nokkiinsa.

Kesätukassa