perjantai 12. heinäkuuta 2013

Maalla on mukavaa

Mulla oli pari päivää vapaata töistä, joten nappasin Nuutin ja Kertun mukaan ja tultiin kattomaan miten Wäinö jakselee. Hyvinhän sillä täällä tuntuu elämä rullaavan, ihan superilonen pikkumies se on. Sitä aina unohtaa että kuinka mahtava persoona se on, kun nytkään ei olla pariin kuukauteen nähty. Se on alkanut hyväksymään Kertun osaksi laumaa, joten tässä jo vähän uhkailin että joku päivä minä tulen ja vien Wäinön kotia. Sen verta hyvin se ei kuitenkaan tule vielä tuon aussikan kanssa toimeen, että veisin se jo nyt. Molemmilla kun on taipumusta tuohon resurssiaggreen, joten yhteen on jo kertaalleen otettu. Eihän tuo yhteenotto ollut karvojen pölläyttämistä pahempaa, mutta kun toisen selkä on paskana ja kokoeroa melkeen kymmenen kiloa, niin ei viittisi mitään riskejä ottaa. Katsellaan nyt rauhassa hetkinen että mihin suuntaan noiden välit menee.

Täällä ollessa ollaan käyty koko koiraporukan kanssa uimassa. Nuuttihan näistä on ainoa joka ui, ja uikin muuten huomattavasti pidempää matkaa mitä viime kesänä. Muut kolme tyytyivät vaan kahlailuun ja päättömään juoksemiseen kuivalla maalla, ja mie istuin laiturilla nakkaamassa keppiä ja mietin että onpa ihanan helppoa tämä koirien liikuttaminen. Ja kyllä pittää sanoa että tuommonen pitkäkoipiaussie pisti ihan erillailla liikettä näihin shetukoihinkin.


Muuten me ei olla täällä tehty mitään, ei etes treenattu. Ollaan vaan syöty vähän liiankin hyvin. Wäinö on pesty nyt ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, ja Kertun kanssa ollaan ihan vaan leikitty. Meillon nyt Kertun kanssa leikkisulkeiset, aletaan noutoa trenaamaan leikin kautta. Eikä tuo "ylimääränen" leikkiminen varmaan tee pahaa meidän väliselle suhteellekaan. Me tullaan kyllä harvinaisen hyvin toimeen (mulla menee yleensä pitkään ennen kuin lämpenen uudelle pennulle, tämän kanssa ei mennyt), mutta tuo murkkuikä kyllä kiristää mun hermoja aina väliin. Treenatessa ei ole mitään ongelmaa, se tekee mielettömällä innolla, vaikka olisinkin sen vahingossa ruokkinut ennen treenejä (joskus ne treenit muistaa tasan just sillon kun sinne pitää lähteä), mutta arkielämässä pinna kiristyy. Tuo on muka NIIN teiniä että. Ihmisiin suhtautuminen on välillä vähän niin ja näin, kun sille päälle sattuu niin mielellään murraisi vähän kaikille. Kävästiin alkuviikosta sitten turisteina agikisoissa, ja siellä sitten likka käyttäytyi ihan niinkun pitääkin. Töissäkin se pyörähti mukana, ja oli pieni enkeli joka rakastaa kaikkia. Lenkillä se kuitenkin välillä pöhisee ja murraa ja kotia pitää välillä vahtia. Nyt kun ollaan porukoiden luona, se vahtii ohi menevää tietä. Sitten tuo pöljäke vahtii leluja ja ruokakuppia toisilta koirilta. Multahan tuo ei vahdi mitään, kaiken se mulle antaa kun pyydän, ja sen eteen tehtiin penikkana paljon töitäkin. Mutta eipä tuo itseensä ota multa saamastaan negatiivisesta palautteesta, vaikka kuinka sille suuttuisin. Eikä niitä juoksuja näy, eikä meidän urokset (Uno ja Wäinö) ole milläänlailla siitä kiinnostuneita, että saatetaanpa joutua niitä juoksuja odotelemaankin hetki. Mutta onhan tuo sinällään helpompi mitä Nuutti tai Wäinö ihan pelkän hermorakenteen takia. On siinä haastavuutta erilailla mitä sheltissä, mutta toisaalta sen kanssa eläminen on ihanan yksinkertasta. Murkkujenhan pitääkin koetella hermoja, siinä Kerttu onnistuu monesti poikkeuksellisen hyvin. Välillä sitten meneekin pitkän aikaa ilman yhtään mitään ongelmaa, se suhtautuu ihmisiin ja eläimiin hyvin ja jättää vahtimiset Nuutille ja on kiva kaikessa. Lenkkipöhinät on ehkä nyt se suurin ongelma, eikä sitäkään tapahdu kun kerran-pari viikossa. Kuitenkin välillä tuntuu että pitäisi lenkittää taas koiria erikseen, koska Nuuttihan reagoi ympäristöön vahvasti, ja välillä Kerttu ottaa mallia ja välillä ei. Sitten mikä kiristää mun hermoja on sisälle pissaaminen (käytännssä on sisäsiisti, stixit puhtaat, ei pitäisi olla mitään fyysistä vikaa ja sitten se menee ja lorottaa sisälle tunti sen jälkeen, kun ollaan ulkoa tultu) ja tavaroiden hakeminen pöydältä silputtavaksi. Onneksi se vielä kasvaa aikuiseksi eläimeksi, en mitenkään malttaisi odottaa että se järki tulisi siihen sievään pieneen päähän.

Treenattu ollaan melko vähän, eikä mittään uutta. Seuraamisessa Kertulla on ehkä paikka pikksen turhan edessä, sitä pitäisi lähteä korjailemaan. Luultavasti poikittelutkin jää, kunhan paikka korjaantuu. Jäljestetty ollaan myös, ja hyvin menee Kertulla ja Nuutilla. Viime jälki tallottiin futiskentälle, eli häiriöhajuja oli varmasti. Nuutille laitoin nameja vaan kulmiin, ja kulmia taisi olla kolmisen kappaletta. Jäljellä mittaa oli suunnilleen 150 metriä. Ihan hyvin veti, loppuun saakka päästiin, mutta nameja olisi saanut olla ihan hitusen enemmän. Mitään esineitä ei jäljelle laitettu. Kertun jälki oli pikkasen lyhyempi, oliskohan ollut jotain 100 metrin luokkaa. Siitäkin löyty pari-kolme kulmaa, ja nameja oli viiden askelparin välein. Hyvin meni, ensimmäinen suora oli vähän höskäystä mutta kulman jälkeen se taas muisti mitä ollaan tekemässä. Kauhea kiire sillä tuli jäljelle jo siinä vaiheessa, kun valjaat iskettiin päälle. Virheenhän minä siinä tein, että päästin sen jäljelle, olisi pitänyt vaan ottaa käskyn alle ja sen jälkeen vasta päästää jäljestämään.


Huomenna hypätään taas junaan ja lähetään kotia ja lauantaina heti aamusta töihin. Ihan supertylsää, koirilla on ollut kauheen kivaa täällä. Toisaalta kun päästään kotiin niin tulee ehkä vähän enempi tehtyä näitten elukoitten kanssa, kun ne eivät siellä väsytä itseään leikkimällä pihalla tai uimalla. Tokojen kesätaukokaan ei enää kestä ikuisuuksia, ja Nuutinkaan kanssa mitään tokoihin viittaavaakaan olla tehty, ja Kertunkin kanssa hyvin vähän. Ehkä se on vaan hyvä niin, saivatpa koiratkin vähäsen kesälomaa, vaikkei sitä kumpikaan tunnu tarvitsevan. Ja onhan Nuulla agit ja Kertulla pk-tottikset, että ei ihan ilman ohjattuja treenejä olla menty.

Uusien ruokien ostot olisi Kertulle ja Nuutille edessä. Nuutin ruuan pitäisi olla jotain superkevyttä, kun tuntuu että se nykyään lihoo ihan vaan ruokaa nähdessään. Kovalla työllä sen paino on saatu tippumaan kuudesta kilosta 5,4 kiloon kesän aikana. Kertulla taas ongelma on päinvastainen, se syö kun hevonen ja on laiha kun mikä, eikä paino tunnu pysyvän 15 kilossa mitenkään. Tuohan on läpipaskoja, kaikki mitä menee sisään tulee myös ulos, paitsi lihat. Jätösten määrä pienenee huomattavasti sitä mukaa, kun laittaa lihoja kuppiin. Raakaruokinnalle me ei lähdetä ainakaan ihan heti, koska en tiedä siitä tarpeeksi enkä omista tarpeeksi isoa pakastinta (plus olen laiska, raksut on helpompi vaan nakata kuppiin). Eiköhän sieltä kuivaruokapuoleltakin löydy jotain syöttämisen arvoista.


 

 

Hyvin onnistuu lenkki neljän ääliön kanssa kolmella hihnalla.
 
  

  

 

Tukkajumala
 
Kerttu otti verisesti yhteen sääsken kanssa, mutta selviytyi taistelusta voittajana


 

Minishelttien vieressä Kerttukin näyttää melkeen normaalikokoselta
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti